Osa ehdokkaista otti isoja taloudellisia riskejä kampanjoissaan

[metaslider id=16808]

Eduskuntavaaliehdokkaat olivat valmiita ottamaan isojakin taloudellisia riskejä vaalikampanjoitaan varten. Varsinais-Suomen vaalipiirissä eduskunnan ulkopuolelle jäänyt Niina Ratilainen satsasi kampanjaansa kaikki säästönsä.

“Noin 4000-5000 euron budjetissani oli yksityishenkilöiden pienlahjoituksia 1500 euroa. Loput oli omaa rahaa. Laitoin kaikki säästöni kampanjaan, että sellaisen riskin otin”, vihreiden Niina Ratilainen kertoo.

Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Ville Pitkänen vahvistaa, että osa ehdokkaista on valmiita satsaamaan suuriakin summia vaalikampanjaansa.

“Kyllä siellä osa laittaa hurjia summia omaa rahaa likoon ja otetaan jopa lainoja. Osa ehdokkaista ottaa tällaisia taloudellisia riskejä, vaikka todellisuudessa hirveän harva pääsee läpi”, Pitkänen kuvailee.

Yli 50 000 euroa omaa rahaa vaaleihin käyttänyt kokoomuksen Pertti Hemmilä jäi vaaleissa varasijalle taloudellisesta satsauksestaan huolimatta.

“Tämä ei ole persaukisten hommaa”, Hemmilä naulaa.

Vaalibudjettien suuret erot eriarvoistavat 

Vaalibudjettinsa ilmoittaneista ehdokkaista osalla oli laittaa rahaa lähes 100 000 euroa kampanjaansa, kun taas jotkut menivät lähes nollabudjetilla. Pitkäsen mukaan ehdokkaat ajautuvat jonkin verran eriarvoiseen asemaan, kun vaalibudjettien erot ovat suuria.

“Sanotaan näin, että mitä näkyvämpi kampanja on, sitä parempi tietenkin. Samalla läpimenon todennäköisyys kasvaa. Se on myös puolueriippuvaista. Vihreissä esimerkiksi kampanjabudjetit ovat aika paljonkin pienempiä kuin muissa puoluieissa, mutta silti tietty joukko onnistuu aina menemään läpi”, Pitkänen kuvailee.

Hemmilä on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa se, että budjetti kasataan ehdokkaan omista rahoista, ei ole välttämättä positiivinen asia.

“Sitä voi ajatella myös näin, että jotkut joutuvat laittamaan paljon omaa rahaa. Vihreät eivät esimerkiksi joudu. Riittää, kun puolue laittaa rahaa palamaan. Muutama ehdokas kerää yksin niin paljon ääniä, että esimerkiksi [Ville] Niinistön ei tarvitse laittaa rahaa omasta pussista. Tai [rkp:n Stefan] Wallinin“, pitkän linjan poliitikko toteaa.

Vihreiden Ratilaisen mukaan läpi menneiden ehdokkaiden listassa näkyy usein, että rahaa on käytetty paljon kampanjaan, mikä turkulaisen mukaan eriarvoistaa ehdokkaita.

“Lehtimainokset ja ulkomainospaikat ovat todella kalliita ja niihin menee monta tonnia. Ne ovat kuitenkin ne, millä näkyvyyttä saa. Kyseenalaistan, että miksi ehdokas edes haluaa ottaa yritysliikkeeltä tai yksittäiseltä yritykseltä monta tonnia rahaa.”

Kokoomuksessa kahta mieltä ulkopuolisesta rahoituksesta

Hemmilä on Ratilaisen kanssa samoilla linjoilla ulkopuolisen rahoituksen suhteen.

“Vaalirahoitus pitäisi kieltää, eikä yritysten pitäisi saada tukea ehdokkaita. Talkoohenki sen sijaan pitäisi saada kunniaan, mitä ei nykyään puolueissa näy”, Hemmilä kertoo.

Vaasan vaalipiirissä varasijalle jääneen kokoomuksen Janne Sankelon budjetti oli noin 40 000 euroa, josta omaa rahaa edellisen kauden kansanedustajalla oli 5000 euroa.

“Kyllähän sekin kohtuullinen satsaus on. Tuon tyyppinen budjettikokonaisuus on aika monilla ehdokkailla. Kun kansanedustajana lähdin tavoittelemaan jatkokautta, niin päädyimme tähän ratkaisuun ryhmän kanssa”, Sankelo toteaa.

Tässä suhteessa on Pitkäsen mukaan suuri etu, jos on jo paikkansa vakiinnuttanut poliitikko.

“Jos ajattelee istuvia kansanedustajia, niillä on taloudellisesti parempi tilanne, kun asema on vakiintunut, on myös helpompi saada ulkopuolista rahaa. Rahoittaja voi ajatella, että saa rahalleen parempaa vastinetta, kun paikka on vakiintunut ja tietää jo valmiiksi, millaista politiikkaa henkilö ajaa.”