Performanssitaiteessa teos on taiteilija itse. Sen tarkoituksena on rikkoa perinteisiä arvoja, luoda vapaampaa taideilmaisua ja tuoda esiin yhteiskunnan epäkohtia. Performanssi pyrkii olemaan vaikuttava ja rajoja rikkova. Joidenkin näkymättömien rajojen rikkomisesta taiteilija voi joutua jopa vankilaan.
[metaslider id=28616]
”Kun puhutaan taiteen säännöistä, on romanttinen ja idealistinen ajatus, että niitä ei ole. Ja yleisten sääntöjen rikkominen on keino liikuttaa yhteiskunnallisia rajoja ja rajoituksia, ja sitä kautta muuttaa maailmaa. On kuitenkin sanomattakin selvää, että tietyt rajat on ja joistain teoista voi joutua vankilaan”, Turun Taideakatemian kuvataiteen opettaja Eero Merimaa kertoo.
Esimerkkinä suomalaisen performanssitaiteen rajojen ylityksestä Merimaa mainitsee Jumalan teatterin. Se on suomalainen, teatterikorkeakoulun opiskelijoista koostuva radikaalinäyttelijäryhmä, joka sai kansainvälistä huomiota vuoden 1987 Oulun teatteripäiviltä. Ryhmän kaksiminuuttinen, hyökkäävä performanssiesitys sai muun muassa yleisön pakenemaan paikalta ja eduskunnan keskustelemaan teatterikorkeakoulun sulkemisesta. Ryhmän kaikki neljä jäsentä pidätettiin.
Yleisö ei ole tyhmä
Taiteen tekijällä on aina tarkoitus ja kysymyksiä, joita käsittelee. Merimaan mukaan taiteen lakeihin kuitenkin kuuluu, että kun teos asetetaan ihmisten nähtäväksi, tekijä menettää kontrollin ja tulkinta siirtyy katsojalle. Yhteiskunta määrittelee, milloin toiminta on rajojen ulkopuolella ja taiteilija joutuu edesvastuuseen.
”Toisaalta sitä toivoisi, että katsoja koettelisi omia rajojaan ja peilaisi taideteoksen ehdotuksia omaan arvomaailmaansa. Sitä kautta olisi ehkä mahdollisuus synnyttää uudenlaista ajattelua”, Merimaa pohtii.
Suomalainen performanssitaiteilija ja kauppatieteiden tohtori Irma Luhta kertoo, että hänenkin esityksiään on ymmärretty väärin. Liiallinen asiaan johdattelu saattaa tuoda sekaannuksia, koska yleisö ei välttämättä ajattele samalla tavalla kuin taiteilija. Luhdan mukaan yleisö on viisas, ja antaa jatkuvasti kaikille tekemisille merkityksiä. Tämän vuoksi esitys on parempi jättää avoimeksi, jolloin katsoja saa itse muodostaa käsityksensä.
Performanssi on visuaalisen kielen muoto
Luhta uskoo, että performanssitaiteella voidaan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin yhteiskunnallisissa asioissa, kunhan sen ottaa tosissaan. Performanssi on osittain improvisaatiota ja osittain suunniteltua.
”Olen nähnyt kuvia, ja historiassakin on esimerkkejä siitä, että performansseilla on saanut havahdutettua. Jos haluaa vaikuttaa, tulee performanssiesitys tehdä suureleisesti ja katsoja on pidettävä otteessa. Ja se on vaikeaa”, Luhta pohtii.
Merimaan mukaan vahva kehon ja henkilön läsnäolo erottavat performanssitaiteen muusta kuvataiteesta. Se avaa performanssille mahdollisuuden tuoda esiin kysymyksiä, joita ei toisella tavalla ole mielekästä tuoda esiin. Kehonkäyttö tuo luontevasti yhteyden kysymyksiin kehollisuudesta ja sitä kautta esimerkiksi seksuaalisuudesta, ja sen tavoista olla osana yhteiskunnallista keskustelua.
Tuoreimmat
-
Tutka tutkii: Voiko ratkaisu stressittömään elämään löytyä purkista?
-
Reportaasi: Taide herättää hiljaisen Kemin
-
Nordic Podcast: Finding your own voice
-
Kolumni: Sinullakaan ei oikeasti ole varaa halpaan
-
Turusta tukea Palestiinalle: “Me ollaan solidaarinen rintama yhdessä palestiinalaisten kanssa”
-
Tanssitunneilta somesisältöä vai liikunnan iloa? Mitkä ovat kuvaamisen rajat?
-
Turun Valon polussa nähtävä teos täyttää Aurajoen tunteilla
-
Naisiin kohdistuva väkivalta on maailman yleisin ihmisoikeusrikkomus
-
“On kivaa, kun on aina jotain, mitä odottaa”– Uuden harrastuksen voi löytää myös aikuisiässä
-
Yksikin kerta salitreeniä viikossa riittää aloittelijalle