Uutiset

Sähköyliherkkyys jakaa mielipiteitä

admin

Syy–seuraussuhdetta sähkön ja sähköyliherkiksi itsensä kokevien ihmisten oireiden välillä ei tunneta. Tähän mennessä potilaita ei ole voitu diagnosoida sähköyliherkiksi.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Päivi Mäkelä-Bengs kertoo, että Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva ympäristöherkkyysverkosto käsitteli sähköyliherkkyyttä viime vuonna. Nyt diagnoosiesitys on THL:llä sisäisessä valmistelussa ja menossa pääjohtajan hyväksyttäväksi. Pääjohtaja tekee viimeisen päätöksen siitä, että julkaistaanko sähköyliherkkyys tautiluokitukseen osana ympäristöherkkyyttä. THL:n pääjohtaja Juhani Eskola sanoo, että asian ratkaiseminen on vielä kesken.

Sähköyliherkkyys on matkalla ICD10 -nimiseen luokitukseen lukuun 18. Sinne kirjataan ylös sairaudentiloja, joista ei voida tehdä nykytietämyksen valossa tarkkaa diagnoosia. Suurin ongelma ympäristöherkkyyksissä on se, ettei tiedetä, että miksi tietty ympäristö aiheuttaa tietylle ihmisryhmälle tiettyjä oireita.

”Sitä ei tunneta, että mitä elimistössä tapahtuu”, selittää Mäkelä-Bengs.

[metaslider id=10138]

[tabs] [tab title=”Fakta: Sähköyliherkkyys”]

    • Sähköyliherkkyys on tila, jossa ihminen kokee saavansa oireita sähkömagneettisesta säteilystä.
    • Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan sähköyliherkkyysoireet ovat varmasti todellisia, mutta oireiden yhteyttä sähkömagneettiseen säteilyyn ei ole voitu osoittaa.
    • Sähkömagneettisesta säteilystä voi aiheutua väsymystä, iho-oireita, keskittymisvaikeuksia, huimausta, muistihäiriöitä tai sydämentykytyksiä. Oireet vaihtelevat tapauskohtaisesti

[/tab] [/tabs]

Tutkintaa ja tilastointia

Jos sähköyliherkkyys menee tautiluokitukseen, niin sen tulkinta ja tilastointi helpottuu. Kun sillä on diagnoosinumero, niin esimerkiksi taudin esiintyvyyttä voidaan kartoittaa järjestelmällisesti.

Ympäristön radiosäteily Suomessa -hankkeen projektipäällikkö Marjukka Hagströmin mukaan sähköyliherkkyydestä kärsivistä ei ole olemassa tilastotietoja.

”Sähköyliherkkyyttä on aikaisemmin diagnosoitu esimerkiksi masennukseksi.”

Mäkelä-Bengs huomauttaa, että diagnoosinimike ei anna vastausta hoitoon, sillä mekanismeja oireiden takana ei tunneta.

”Potilaan hoidossa diagnoosinumero ei tarkoita mitään. Potilaita hoidetaan heidän oireidensa ja hoidontarpeensa, ei diagnoosin perusteella.”

Terveyskeskuslääkäri Helmi-Riitta Toivari on yllättynyt suuresti sähköyliherkkyyden etenemisestä tautiluokitukseen:

Sähkömagneettista säteilyä on vaikea paeta

Sähköyliherkkyydessä ihminen kokee saavansa oireita sähkömagneettisesta säteilystä. Sähkömagneettinen säteily on sähkömagneettisen kentän aaltoliikettä. Sitä kohdistuu meihin muun muassa matkapuhelimista, voimajohdoista, tietokoneista ja mikroaaltouuneista. Sähköyliherkkyys voi ilmeta ihoreaktioina, väsymyksenä, keskittymisvaikeuksina, muistihäiriöinä tai huimauksena.

Marjukka Hagströmin mukaan kiistellyssä asiassa keskitytään vääriin näkökulmiin.

”Puhumme kahdesta eri asiasta: siitä mitä pystymme tieteellisesti löytämään ja toisaalta hallinnollisista päätöksistä, joilla yritetään tukea ja auttaa sairastavia ihmisiä. Olisi tärkeää, että ihmiset voisivat saada parempaa hoitoa ja sosiaaliturvaa.”

Maailman terveysjärjestö WHO:n (2005) mukaan oireita todella esiintyy, mutta niiden yhteyttä sähkömagneettiseen säteilyyn ei ole voitu todistaa. Hagströmin mielestä kyseessä ei ole uskon asia.

”Olemme tehneet radioteknisillä välineillä mittauksia ja olemme saaneet monenlaista näyttöä siitä, että tälläinen ilmiö on todella olemassa.”

Sähköyliherkän elämä muuttui radikaalisti

Kodeissa monia säteileviä laitteita

Säteilyturvakeskuksen mukaan kodeissa tavallisesti esiintyvä taustamagneettikenttä on hieman alle 0,1 mikroteslaa. Tämä arvo on moninkertaisesti pienempi, kuin suositusarvo, joka on 100 mikroteslaa. Työpaikoilla taustamagneettikentän voimakkuus  on tavallisesti  sama kuin kodeissa. Kodin magneettikenttä on tavallisesti peräisin kodin omaan sähköverkkoon liitetyistä laiteista ja sekä erityisesti sähköverkossa ja maadoituksissa kulkevista harhavirroista.

Harhavirta on kodin sähkölaitteiden maadoitusten kautta karkaavaa virtaa, joka kulkeutuu lämpöpattereita ja metallirakenteita pitkin maahan.

Kodin tavallisten sähkölaitteiden magneettivuon tiheyksiä (μT) eri etäisyyksillä:

Laite Etäisyys 3 cm Etäisyys 30 cm Etäisyys 1 m
Pora* 400-800 2–3,5 0,1­–0,2
Tehosekoitin
*
25–130 0,6–2 0–0,1
Kuivausrumpu 0,3–8 0,1–0,3 0
Astianpesukone 3,5–20 0,6–3 0,1–0,3
Kahvinkeitin 1,8–25 0,1–0,2 0
Sähkölevy 6–200 0,4–4 0–0,1
Sähköuuni 1–50 0,2–0,5 0
Parranajokone* 15–1500 0,1–9 0–0,3
Tuuletin 2–30 0–4 0–0,4
Silitysrauta 8–30 0,1–0,3 0
Hiustenkuivaaja* 6–2000 0–7 0–0,3
Mikroaaltouuni 75–200 4–8 0,3–0,6
Jääkaappi 0,5–1,7 0–0,3 0
Televisio 2,5–50 0–2 0–0,2
Imuri* 200–800 2–20 0,1–2

 

Tähdellä (*) merkityissä laitteissa on ohuen muovikuoren sisällä pieni sähkömoottori, jossa on suhteellisen suuri virrankulutus. Hajakentät, jotka syntyvät sähkömoottorista, voivat olla melko voimakkaita aivan sähkölaitteen pinnalla.

Tässä käytetty verkkotaajuus on ollut 60 Hz, yliaaltoja ei ole huomiotu.

Lähde: Säteilyturvakeskus

Säteilyturvakeskuksen mukaan matkapuhelin on merkittävä radiotaajuisen säteilyn lähde. radiotaajuinen sähkömagneettinen säteily on säteilyä, jonka taajuus on välillä 100 kHz–300 GHz. Radiotaajuinen, niin sanottu ionisoimaton säteily ei aiheuta solumuutoksia, sillä sen energia ei riitä kemiallisen muutoksen aikaansaamiseksi.

Matkapuhelimet aiheuttavat säteilyä ainoastaan lähettäessään tietoa. Matkapuhelimeen puhuttaessa puhelin säteilee siihen puhuttaessa. Koska puhelinta pidetään puhuttaessa kiinni korvassa, säteily kohdistuu käyttäjän päähän. Tämän säteilyn voi kuitenkin välttää käyttämällä hands-free –laitetta.

Koska matkapuhelin säteilee vain lähettäessään tietoa, esimerkiksi älypuhelimella netin selailu ei aiheuta säteilyvaaraa. Nettiä selatessa puhelin pääasiassa vastaanottaa tietoa ja matkapuhelin säteilee vain pienen osan ajasta.

Matkapuhelimien aiheuttamaa säteilyä mitataan SAR-arvoilla. SAR-arvo (engl. Specific Absorption Rate) on mitta-arvo, joka mittaa matkapuhelimesta ihmiskehon kudoksiin bsortoituvan radiosäteilyn määrää.

Euroopan Unioni on määrännyt matkapuhelimille maksimi SAR-arvot, joita matkapuhelimet eivät saa ylittää. Euroopan Unionin määräämä suurin sallittu SAR-arvo matkapuhelimille on 2 W/kg.

Säteilyturvakeskus mittaa viranomaisena uusien matkapuhelimien SAR-arvoja.

Puhelinmalli STUKissa mitattu SAR (W/kg) Valmistajan ilmoittama SAR (W/kg)
Apple iPhone 4 1,07 0,93
Apple iPhone 4S 0,712 0,988
Doro Phone easy 0,52 0,692
HTC Desire 0,73 0,752
HTC 7 Mozart 0,569 0,538
HTC 8S 0,518 0,721
Motorola C139 0,87 0,97
Motorola C200 0,80 0,78
Motorola C650 0,56 0,87
Nokia Lumia 710 0,993 1,3
Nokia Lumia 820 0,537 0,79
Nokia Lumia 920 0,697 0,68
Samsung Galaxy S3 0,323 0,342
Samsung Galaxy Ace 0,70 0,840
Samsung E 1080 0,70 0,645
Siemens MC60 0,60 0,67
Siemens ME45 1,12 0,98
Siemens A55 0,45 0,56
SonyEricsson F305 0,65 0,67
SonyEricsson T310 0,53 0,61
SonyEricsson K500i 0,53 0,53
ZTE Blade 0,94 1,35
Keskiarvo 0,71 0,80
Maksimi 1,41 1,61
Minimi 0,27 0,17

 

Taulukossa mainitut keskiarvo, maksimi ja minimi ovat kaikkien Säteilyturvakeskuksen mittaamien puhelinmallien arvot. Maksimi SAR-arvo on SonyEricssonin W350i -mallilla ja minimi SAR-arvo on Nokian 9500 Communicator -mallilla.

Lähde: Säteilyturvakeskus