Muiden kaupallisten ja rescue-järjestöjen kautta Suomeen tuotiin yhteensä 996 koiraa vuonna 2012. Evira ei tilastoi yksityisten henilöiden tuonteja. Todellisuudessa luku on suurempi. Kuva: Iriz Silander koiratarha Kypros, Pafos

Uutiset

Rescue-koirailmiö: "On coolimpaa ottaa koira ulkomailta kuin kotimaasta"

Tutka

Helsingin Viikin löytöeläintaloon tulee vuosittain arviolta 700 koiraa. Suurin osa koirista löytää takaisin omistajilleen. Loput koirista ovat viranomaisten huostaanottamia ja ihmisten hylkäämiä koiria. Nämä sijoitetaan uusiin perheisiin sekä eläinsuojeluyhdistyksien koiratarhoille odottamaan uusia koteja.

[metaslider id=4970]

Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen (Hesy) koiratarhalle kotia etsimään tulee vuosittain 20–30 koiraa. Pahimillaan koirat saattavat olla tarhalla jopa puolitoista vuotta. Hesyn koiratalon esimies Anette Kare epäilee syyksi ulkomaan rescue-koira -toimintaa:

”On coolimpaa ottaa koira ulkomailta kuin kotimaasta. Ajatellaan, että omilla koirilla on asiat niin hyvin, etteivät ne tarvitse koteja.”

Myös muilla yhdistyksillä on ongelmia koirien uudelleen sijoittamisessa. Tampereen seudulla toimiva eläinsuojeluneuvoja Sini Kielo tunnistaa ongelman:

”Koirista kiinnostuneita sopivia ehdokkaita ei ole tarpeeksi. Nykyään on huolestuttavaa, että tämä koskee myös rotu- ja kääpiökoiriakin, mikä on uusi juttu.”

 Romanian koiratuonnit kieltoon Suomessa?

Kodittomien koirien ystävät ry tuo vuosittain arviolta 40–50 koiraa Suomeen Romaniasta. Yhdistyksen puheenjohtajan Jenny Vestlundin mukaan ihmisiä kiinnostaa aidosti eläinten auttaminen:

”Eläinsuojelutilanne Romaniassa on hirvittävä. Siellä on arviolta 2–3 miljoonaa kulkukoiraa. Suomalaisten koirien tilanne on paljon parempi.”

Yhteydenottoja ulkomaan adoptoinneista tulee päivittäin, mutta varsinaiseen adoptioon johtavia tilanteita tulee 4–5 kuukaudessa. Vaikeinta työssä on oikean perheen ja koiran yhdistäminen. Vestlundin mielestä pikkukoirabuumi näkyy myös adoptoinneissa:

”Helpoiten kodin löytävät pienet ja pörröiset koirat. Mustat ja sileäkarvaiset eivät saa koteja.”

Viime vuonna rescue-koirajärjestöt toivat Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) mukaan Suomeen yhteensä 869 koiraa. Tänä vuonna rescue-koiria on tuotu jo melkein yhtä paljon. Eviran ylitarkastaja Jaana Vuolle pitää suurimpana uhkana rescue-koiratoiminnassa tautiriskejä:

”Norjassa on ollut tapauksia, missä raivotautiin esiintyviä vasta-aineita ei ole löytynyt koirista, vaikkakin papereihin on rokotteet merkitty. Uskoakseni Suomessa on vastaavanlaisia tapauksia. Kaikki rescue-koirajärjestöt toimivat samalla periaatteella eri maissa.”

EU-komissiossa pohditaan mahdollisia toimenpiteitä, jotka asettaisivat riskimaille, kuten Romanialle ja Bulgarialle lisäehtoja, sekä väliaikaisen tuontikiellon. Kiellolla estettäisiin koirien kaupallinen ja rescue-koirien tuonti muihin EU-maihin. EU:n ulkopuolisista maista Norja on jo kieltänyt rescue-koirien tuonnin Romaniasta. Vuolle uskoo Suomen noudattavan Norjan esimerkkiä jatkossa:

”Jos tulevassa EU:n kokouksessa asia otetaan esille, niin olettaisin Suomen puoltavan väliaikaisesti ratkaisua missä kiellettäisiin Romanian rescue-koirien tuonti Suomeen.”

Kodittomien koirien ystävät ry:n puheenjohtaja Jenny Vestlund kokee, että Romaniasta tuotuja koiria testataan riittävästi:

”Enemmän olisin huolissani pentutehtailusta kuin rescue-koiratoiminnasta. Yhdistyksessä seurataan tarkkaan sekä Suomen että Romanian eläintautitilannetta. Koirat rokotetaan lähtömaassa Suomen tuontivaatimusten mukaisesti. Koirille tehdään Eviran vaatimien testien lisäksi useita muitakin testejä koirien terveydentilan kartoittamiseksi. Kukaan meistä ei halua, että tänne tuodaan sairaita eläimiä.”

Lähtökohtana eettisyys

Kaksi koiraa rescue-järjestöiltä adoptoinut Pauliina Salonius hankki koiransa eettisistä syistä:

”Mielestäni rescue-koiran hankkiminen on ainoa eettinen vaihtoehto antaa koti koiralle, joka sitä tarvitsee. Minulla ei ole mitään epäilyjä rescue-järjestöjen toiminnasta. Koen, että Suomessa eläinsuojelutyö on aivan eri tasolla kuin esimerkiksi Romaniassa, missä koiria paleltuu kuoliaaksi ja nääntyy nälkään.”

Salonius on nähnyt rescue-koiratoimintaa myös käytännössä:

”Olen vieraillut ulkomaanmatkoillani useilla koiratarhoilla, joissa eläinten hätä on konkretisoitunut silmieni edessä. Vapaaehtoistyöntekijät laittavat kaikki resurssinsa koirien hoitoon. On ikävää, että pelastusjärjestöistä liikkuu negatiivistä ilmapiiriä aiheuttavia huhupuheita.”

”Joku voi kokea elämäntehtäväkseen auttaa suomalaisia koiria ja toinen taas ulkomaalaisia. Ne eivät sulje toisiaan pois.”