Synteettisen timantin eettisyys on kaksiteräinen miekka

Synteettinen timantti mielletään luonnontimanttia eettisemmäksi. Eettisyyteen liitetään myös ekologisia painotuksia, joiden mittaaminen on kuitenkin hankalaa.

[metaslider id=27363]

”Kun puhutaan synteettisen timantin eettisyydestä, toimitaan moraalin rajamailla. Synteettistä timanttia mainostetaan usein luonnontimanttia eettisempänä, mutta asia ei todellisuudessa ole näin mustavalkoinen”, Suomen Kultaseppien Liiton toimitusjohtaja Henrik Kihlman toteaa.

Kihlmanin mukaan synteettisen timantin eettisyyden liputtaminen on kyseenalaista, sillä monet köyhät valtiot elävät timanteista. Esimerkiksi Afrikassa timantit ovat monelle valtiolle tärkein tai jopa ainoa luonnonvara.

”Timantit ovat köyhille maille kuin meille metsät. Mitä jos meiltä kiellettäisiin metsien käyttö vaikkapa ekologisista syistä? Ei ole kovin eettistä kutsua oman luonnonvaransa käyttöä epäeettiseksi”, Suomen Jalokivilaboratorion diplomigemmologi Alf Larsson vertaa.

Ekologisuuden määrittely vaikeaa

Eettisyyttä perustellaan usein myös ekologisuudella. Synteettisen timantin ekologisuuden määrittely on alan asiantuntijoillekin hankalaa. Synteettisen timantin valmistukseen kuluvaa energiamäärää on verrattava kaivosolosuhteisiin, mutta jokainen kaivos on erilainen.

”Australian Argylen kaivoksilta on hyvin helppo kaivaa timantteja. Apollo Diamondsin synteettisen timantin valmistamiseen kuluu puolestaan noin neljä kertaa enemmän energiaa kuin timantin louhimiseen Argylen kaivoksilla”, geologian ja mineralogian tohtori sekä Morris Lindblom & Co:n diplomigemmologi Joachim Lindblom kertoo.

Lindblomin mukaan hankalimmat olosuhteet ovat Namibian rannikolla, jossa timantteja imuroidaan meren pohjasta.

”Ekologisuuden määrittelyä vaikeuttaa entisestään se, että synteettisen timantin valmistusprosessi tunnetaan vain suurin piirtein. Valmistuksen tarkemmat yksityiskohdat ovat ammattisalaisuuksia”, Lindblom sanoo.

Jalometalliala tarkkailee toimintaa

Jalometalliala on pyrkinyt edistämään ja valvomaan köyhien maiden timanttitoimintaa 1990-luvun veritimanttikeskustelusta lähtien.

”Kissa on nostettu pöydälle. Jalometalliala pyrkii seuraamaan toimintaa ensimmäisestä lapion heilahduksesta valmiiseen koruun asti”, Kihlman sanoo.

Tavoitteena on jalostaa timantit mahdollisimman pitkälle siinä maassa, jossa luonnontimantit kaivetaan.

”Tarkoituksena on ollut, että raha jäisi niihin maihin, joissa timantit louhitaan. Näissä maissa koulutetaan hiojia, ja luonto pyritään palauttamaan tilaan, jossa se oli ennen timanttitoiminnan aloittamista”, Larsson summaa.

Synteettinen timantti painii luonnonvastineen kanssa