Tutkiva journalismi alkaa ihmisille puhumisesta

”Paras tapa on puhua kasvotusten. Silloin saa rakennettua hyvän luottamuksen, joka on tutkivassa journalismissa ensisijaista”, toteaa 45 minuuttia -ohjelman toimittaja Salla Vuorikoski.

[metaslider id=3839]

”Tutkivan journalismin kulmakivi ja tärkein tiedonhakumenetelmä on ihmisten kanssa puhuminen. Siinä tarvitaan myös vainua, sillä todella monet jutut lähtevät liikkeelle omista havainnoista”, hän jatkaa.

Samassa toimituksessa työskentelevä Nina Rahkola pitää hänkin ihmisten kanssa puhumista keskeisimpänä tiedonhankintakeinona.

”Minulla on laaja tuttavapiiri, ja se toimiikin ensisijaisena lähdeverkostonani. Nappaan kiinni asiasta, jonka ystäväni kertoo ärsyttävän. Monet aiheet nousevat myös tuttujen tutuilta.”

Ihmiset tuovat toimitukseen juttuvinkkejä. 45 minuutilla on käytössä vinkkipostilaatikko.

”Usein vinkin antaneet lähteet ovat mukana auttamassa, ja antavat meille materiaalia käytettäväksi.”

Lähteen lähestymistapaa on myös suunniteltava etukäteen.

”Jos pitää saada yksityishenkilöltä kommentteja, on mietittävä, lähteekö niitä hakemaan suoraan itse, vai lähestyykö lähdettä esimerkiksi henkilön luotettavan tuttavan kautta.”

Yksi varmistettu lähde riittää

”Yleensä lähden rakentamaan juttua niin, että yksinkertaisesti istun alas, ja kirjoitan ylös ketkä tietävät ja mitä kyseisestä aiheesta”, kertoo Salla Vuorikoski.

”Koskaan ei voi määrittää sitä, mikä on riittävä määrä lähteitä. Niiden määrää riippuu todella paljon jutun aiheesta ja luonteesta. Johonkin juttuun riittää yksi asiakirja, toiseen vaaditaan useampia varmistuksia.”

Toimituksen on osattava arvioida, onko lähde tarpeeksi luotettava.

”Toimittajan täytyy olla varma asiastaan. Ei juttua voi vain julkaista, jos tuntuu, että faktat ovat epävarmoja. Silloin täytyy selvittää lisää, tai tuoda jutussa avoimesti julki, missä asioissa on epävarmuutta.”

Ensin haetaan tietoa, sitten tehdään haastattelu

”Suurin ero tavalliseen uutistoimitukseen on se, että täällä on moninkertaisesti aikaa penkoa taustaa. Täällä haetaan ensin tiedot, ja sitten vasta tehdään haastattelut”, myös MTV:n uutistoimituksessa työskennellyt Rahkola miettii.

”Olen sanonut nuoremmille toimittajille, että aina kannattaa yrittää. Ei pidä etukäteen ajatella, että ei lähde kuitenkaan vastaa mihinkään”, Vuorikoski sanoo.

”On opittava arvostamaan myös hetkiä ennen ja jälkeen varsinaista henkilöhaastattelua. Ne ovat usein hedelmällisiä keskusteluja, joita ei pidä vähätellä.”

Kritiikin kohteelle annettava mahdollisuus

”Pyrin aina tekemään eri tahoille selväksi, että jutun tekoon ei vaikuta se, ovatko he haastattelussa vai eivät. Juttu tehdään joka tapauksessa. Siinä vaiheessa ymmärretään, että on oman edun mukaista antaa lausunto”, sanoo Vuorikoski.

”Monesti kerron suoraan, että me tulemme sanomaan jutussa näin, onko teillä tähän jotain kommentoitavaa.”

Sekä Rahkola että Vuorikoski painottavat, että jutussa täytyy olla molempien osapuolten kanta kattavasti esillä.

”Ehdottoman tärkeää on antaa kritiikin kohteelle mahdollisuus vastata.”

Asiakirjaa voi joutua hankkimaan monta kuukautta

Osa tutkivan journalismin aiheista vaatii laajaa asiakirjoihin perehtymistä.

”Viranomaiset ovat velvoitettuja luovuttamaan meille pyydetyt asiakirjat. Niiden toimittamisessa voi tosin joskus kulua useampiakin viikkoja”, Rahkola kertoo.

Vuorikoski tietää, että joskus tärkeän puuttuvan palasen saaminen vie kauan.

“Vaalirahoitukseen liittyvää juttua tehdessämme tiesimme, että taervitsemamme paperi on olemassa, mutta jouduimme odottamaan sen saamista kuukausikaupalla.”

Sosiaalinen media auttaa tunnistamaan

”Nappaan keskustelupalstoilta joskus avainsanoja, joista kiinnostun, ja lähden rakentamaan juttua siitä eteenpäin”, Rahkola sanoo.

Facebook ei ole hänelle vieras työväline.

”Jos kuulen, että henkilö X olisi hyvä haastateltava, saatan etsiä hänet esimerkiksi Facebookista. Tutkin, mitä hän on itsestään kirjoittanut, ja katson kuvia, jotta tunnistan henkilön tarvittaessa myöhemmin vaikka kaupungilla.”

Nimettömän lähteen suojaaminen muistettava

Rahkola sai edellisen juttunsa kuvat postitse ruskeassa kirjekuoressa.

“Kuvissa oli lentoyhtiö Finnairin omistaman catering-yhtiön astioita, jotka olivat homehtuneet. Homeisten tiskien kuvaaminen on kielletty, eikä yritys tietysti haluaisi tuollaisia kuvia julkisuuteen. Tällaisessa tapauksessa lähde on suojattava.”

Siksi tiedostoja ei lähetetä sähköisesti, sillä sähköisestä tiedonsiirrosta jää aina jokin jälki. Materiaalin luovuttaminen henkilökohtaisesti ei sekään ole täysin turvallista, sillä joku saattaa nähdä tilanteen. Parhaiten lähteen saa suojattua, kun materiaali lähetetään perinteisesti postilla.

Jotkut jutuista jäävät kesken

”Tiedonhankinnaltaan vaikeimpia ovat olleet ne jutut, jotka ovat edelleen kesken”, Rahkola naurahtaa.

”Tieto on, mutten ole löytänyt keinoa varmistaa sitä mistään.”

”Jos väittäisin sinun kavaltaneen rahaa, sanoisit minulle, ettet ole. Jos kuitenkin löytäisin tiedon, että olet ostanut kalliin auton, vaikka olet opiskelija, se tukisi väitettä kavalluksesta”, Rahkola antaa esimerkin tavasta varmistaa toimituksen saaneita vinkkejä.

Yhden jutun tekemiseen menee yleensä yhdestä kahteen viikkoa.