[metaslider id=4315]
[label style=”default”]Kolumni[/label]Kirpputoreilla käynti on aikamatka menneeseen, koskaan ei tiedä mitä kulman takaa löytyy. Olo on kuin löytöretkeilijällä, 2010-luvun Vasco da Gamalla. Tämä salainen maailma avautui minulle yläasteikäisenä, minkä jälkeen olen kuljettanut posket innosta hehkuen löytämiäni aarteita kotiin Mikä on ruosteisen ja hieman kolhiintuneen U. Schwartz’in matka-arkun tarina? Kenelle se on kuulunut ennen minua? Missä päin maailmaa se on matkannut?
Tavaran etsiminen kirpputorilta on aikaa vievää ja haastavampaa kuin Tarjoustalossa tallustelu. Kirpputorien viehätys perustuukin siihen, että romun ja pölyn kätköistä löytyy uniikkeja tavaroita, joilla on persoona ja menneisyys. Samanlaista löytämisen iloa ei koe tavallisessa kaupassa.
Puhki kuluneita sukkia, puolityhjiä hajuvesipulloja ja pesemättömiä vaatteita on tietysti tullut vastaan – joka kolikossa on kääntöpuolensa. Huolestuttavampaa on viime vuosien aikana räjähdysmäisesti kasvanut yleinen heikkolaatuisen tavaran määrä. Antiikkituolien ja tuohikorien sijaan löytyy Ikean halpiskalusteita. Laadukkaista materiaaleista tehtyjen vaatteiden sijaan löytyy ketjuliikkeiden ale-paitoja, joiden kangas on nyppyyntynyttä ja saumat irvistelevät. Elämä ilman dollari-wc-paperia kuulostaa absurdilta.
Kirpputoreilla käymisestä on tullut trendikkyyden lisäksi yhä enemmän liiketoimi. Uusia kirppiksiä nousee kuin sieniä sateella ja määrä tuntuu korvanneen laadun, kierrätyksen sijaan mielessä pyörivät ihan muut ihanteet. Erityisesti huonolaatuisista vaatteista on tullut järjestökirpputoreille jo ongelma. Lahjoitetut vaatteet eivät enää kelpaa myyntiin, vaan nostavat järjestöjen jätemaksuja ja sitä kautta hintoja kirpputorilla.
On totta, että toisen romu voi olla toisen aarre. Ekologisuus ja uudelleenkäyttö menettävät kuitenkin merkityksensä, jos tulevaisuudessa kauppaamme vain roskaa. Törmään kirpputorireissuillani yhä useammin trokarien muovikrääsään kuin Arabian posliiniastioihin. Minun Intiani ei ole enää entisensä.
Tuoreimmat
-
Turku uusin silmin: “Muuttaisin tänne, jos täällä ei olisi näin kylmä”
-
Aslihan Özgül opettelee suomea, mutta hänelle puhutaan englantia
-
Au pair -elämää Venetsiassa kahden kulttuurin silmin
-
Turku uusin silmin: Inspiraatiota Suomen värimaailmasta
-
Skanssin biodiversiteettipuistossa syntyy Turun oma siemenseos
-
Turun alueen koulujen ylijäämäruoka jaetaan vapaaehtoisvoimin – ”Tämä on konkreettista auttamista”
-
Pimeys laukaisee dominoefektin kehossa, oireisiin vaikuttaa myös perimä
-
Hypokoira on tarkkaavainen tuki diabeetikolle
-
“Opiskelu autismin kanssa on raskasta, mutta ei mahdotonta” — Opintojen mukauttaminen voi auttaa jaksamaan
-
Talvella iho kaipaa hellää hoivaa – Vinkit kylmän ilman ihonhoitoon