Yhteiskunta

Aurajoesta on pelastettu tänä vuonna jo 23 ihmistä – ”ei tarvetta aidoille”

Saana Sjöblom

Asiantuntijoiden mielestä Aurajokivarsi on Turun keskustassa niin turvallinen kuin mahdollista. Alue työllistää pelastushenkilö- kuntaa erilaisiin tehtäviin kuitenkin noin 70 kertaa vuodessa.

Varsinais-Suomen pelastuslaitos hälytetään keskimäärin 70 kertaa vuodessa Aurajoen äärelle. Tehtäviin lukeutuu pelastuspäällikkö Mika Kontion mukaan ihmisten pelastamisen lisäksi esimerkiksi kadonneiden etsintöjä sekä mahdollisten öljyvahinkojen hoitamista. Henkilöiden pelastustöitä on Kontion mukaan tavallisesti kolmenlaisia.

– Hälytykset liittyvät useimmiten jokeen putoamiseen, siellä yksin tai porukassa uimiseen tai siihen, että vedessä nähdään kelluvan jotain, Kontio kuvailee.

Pelastuslaitoksen tilastojen mukaan Aurajoesta on pelastettu viimeisen kymmenen vuoden aikana 14–30 henkilöä vuosittain. Tänä vuonna pelastettujen määrä oli marraskuun lopussa 23. Luku on ollut yhtä suuri viimeksi viisi vuotta sitten. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella ei ole seurantaa vakavasti loukkaantuneiden osalta siitä, miten heidän on lopulta käynyt. Järjestelmään ei myöskään kirjata poliisille annettuihin virka-aputehtäviin liittyviä henkilövahinkoja.

Lounais-Suomen poliisilaitoksen rooli on selvittää, onko ihminen joutunut veteen omasta tahdostaan vai esimerkiksi jonkun myötävaikutuksesta. Ylikomisario Timo Malinen havainnollistaa, että Aurajokeen päädytään yleensä tarkoituksellisesti.

– Jokeen hypätään omasta tahdosta tyypillisesti alkoholin ja humalatilan seurauksena. Tällainen hulluttelu tuntuu kuitenkin rauhoittuneen viime vuosina, Malinen kommentoi.

Poliisin valvonnan piiriin kuuluvaa jokivartta tarkkaillaan keskusta-alueella ympäri vuoden. Siellä riittää väkeä erityisesti kesäisin, jolloin ravintolalaivat ja niiden läheisyys vetävät ihmisiä puoleensa. Ennätyksellisen helteinen viime kesä ei lisännyt veteen hyppelyn määrää ylikomisario Malisen mukaan. Hän kuitenkin huomauttaa, että jokivarren valvominen on huomattavasti helpompaa valoisaan aikaan kuin esimerkiksi talven pimeydessä, jolloin vaara lipsahtaa kivetyksen reunalta jokeen korostuu.

Aurajokeen putoamisen riski korostuu, kun sen reunusta on jäässä. (Kuva: Saana Sjöblom)

 

Aurajoen aitaaminen jakaa mielipiteitä

Turun kaupungin riskienhallintapäällikön Heikki Vähäkuopuksen mukaan Aurajokivarsi on niin turvallinen kuin keskusta-alueen halki kulkeva joki yleensä on. Hän luettelee veden tuntumasta löytyvän pelastautumisketjuja sekä -telineitä, joissa on puoshaka, tikkaat ja pelastusrengas.

Viimeaikaisin turvallisuusuudistus on neljäkymmentä kappaletta ketjutikkaita, joiden vieressä olevat valo-opasteet näyttävät kunkin sijainnin. Joen varrella on myös valvontakameroita, joiden määrää aiotaan Vähäkuopuksen mukaan lisätä tulevaisuudessa.

– Aurajoen turvallisuutta käsitteleviä keskusteluja käydään silloin tällöin. Viime aikoina on keskitytty muun muassa suurten yleisötapahtumien turvallisuuteen alueella ja sen lähistöllä, Vähäkuopus esittää.

Monista turvallisuustekijöistä huolimatta riskienhallintapäällikkö Vähäkuopus painottaa, ettei Aurajokeen hyppääminen tai siellä uiminen ole koskaan turvallista.

– Loukkaantumisriski on Aurajoessa todella suuri, sillä sen pohja on täynnä metalliromua. Alueella toikkaroiminen humalassa lisää riskiä entisestään, Vähäkuopus huomauttaa.

Jokivarren aitaaminen nousee Vähäkuopuksen mukaan esille aika ajoin ulkopuolisissa keskusteluissa. Hänen mielestään tulisi miettiä, parantaisiko aidan olemassaolo kuitenkaan turvallisuutta.

– Suurin haaste Aurajokivarren turvallisuudessa liittyy siihen, miten pystyttäisiin vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen joen lähistöllä, Vähäkuopus kiteyttää.

Ylikomisario Malisen mielestä Aurajoen aitaaminen keskustan tuntumassa on hankala aihe. Hän uskoo, ettei se poistaisi putoamisen vaaraa kokonaan. Lisäksi Malinen tuumii aitojen muuttavan kaupungin näkymää ja vaikuttavan negatiivisesti sen vanhaan miljööseen.

Veden virtaus voi hankaloittaa ylös pääsemistä putoamisen jälkeen. (Kuva: Saana Sjöblom)

 

Kommentti: Onko kaunis kaupunkikuva turvallisuutta tärkeämpi?

Aurajokivarren turvallisuus – tai turvattomuus – on Turun pimeä puoli, josta puhutaan vain silloin, kun vahinko on jo tapahtunut. Alueella katoavia, hukkuvia ja pelastettavia riittää vuodesta toiseen. Synkät tapahtumat nostetaan hetkeksi etusivulle sen sijaan, että turvallisuuden eteen päätettäisiin tehdä kaikki mahdollinen.

En ainakaan itse turkulaisena pahastuisi, jos keskusta-alueen läpi virtaavan kuraveden ja minun välillä olisi aita. Toistaiseksi kaikki jokivarren turvallisuustekijät liittyvät vahingon jälkeiseen aikaan. Mielestäni on aika pohtia, miten voisimme estää parhaamme mukaan seuraavan kohtalokkaan horjahduksen tai hyppäämisen.

En ehdota Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ihannoimaa kaiken pysäyttävää muuria, vaan edes yksinkertaista kaidetta. Monet osaavat kiertää joen kaukaa, mutta vahinko ei tule kello kaulassa. Erityisesti lapsille tai päihtyneille aikuisille vahingon todennäköisyys on hälyttävän suuri. En väitä turvakaiteen poistavan putoamisvaara kokonaan, mutta uskon sen korottavan kynnystä ajautua veden välittömään läheisyyteen.

Kaupunkimme keskeisen kohteen turvaaminen olisi kaikkien etu. Jos resurssit keskitetään kerralla oikein, voisi pelastustehtävien määrään menevä rahasumma mahdollisesti pienentyä. En ymmärrä miksi kukaan kaupunkilaisista huutaisi ”Vastustan!”, jos päättäjät ilmoittaisivat tehostavansa turvallisuuttamme. Miksi siis odotamme uutta tragediaa toimetta?