Ihmisoikeudet eivät juuri näy opettajankoulutuksessa

Ihmisoikeuksien esilläoloa opettajankoulutuksessa on mitattu vuonna 2014 laaditussa “Demokratia ja ihmisoikeudet. Tavoitteet ja sisällöt opettajankoulutuksessa” -selvityksessä. Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama selvitys osoittaa, että ihmisoikeuksien käsittely opettajakoulutuksessa on vähäistä. Selvityksen mukaan opettajan merkittävä asema osana yhteiskuntaa tunnistetaan ja tunnustetaan, mutta siihen ei koulutuksen kautta juuri keskitytä. Ihmisoikeuksiin liittyviä asioita pidetään helposti itsestäänselvyyksinä.

Myös Human Rights Education Review -julkaisun viimevuotinen artikkeli kertoo samaa. Opettajaopiskelijoille laadittu kyselytutkimus osoittaa, että opiskelijat itse näkevät tärkeänä ihmisoikeuksien käsittelyn jo opettajakoulutuksessa, jotta tulevaisuuden opettajilla olisi sama tietopohja aiheiden käsittelyyn. Väitöskirjatutkija Tuija Kasa on ollut tekemässä artikkelia ja kertoo tutkimusaineistoon nojaten opiskelijoiden olevan turhautuneita siihen, ettei ihmisoikeuksia juuri käsitellä koulutuksessa.

“Lapset ja nuoret saattavat olla tietoisempia monista teemoista, termeistä ja asioista sosiaalisen median kautta kuin opettajat. Se on hyvä, mutta myös huolestuttavaa, jos opettajalla ei ole riittävästi valmiuksia käsitellä sitä tietoa mitä tuodaan.”

Kasa pitää opettajankoulutuksen roolia merkittävänä siinä, että ihmisoikeudet näkyvät opetuksen sisällöissä.

“Jos opettajankoulutus on epäsystemaattista, tarkoittaa se, että tietyt opettajat saavat enemmän valmiuksia toteuttaa demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta kuin toiset”, Kasa sanoo. 

Kasan mukaan jos opettajia ei ole koulutettu ihmisoikeuksista riittävästi, voi ihmisoikeuksien tulkinta opetussuunnitelmasta jäädä hataraksi. Riittävä koulutus linkittyy laajemminkin toimintakulttuuriin. 

“Jokaisen opettajan tulisi huomioida ihmisoikeudet kaikessa toiminnassa. Miten opetus järjestetään, millaisia esimerkkejä käytetään, miten kohdellaan opiskelijoita. Olisi tärkeää, että jokainen koulussa valtaa käyttävä aikuinen tietäisi perusperiaatteet, miten toimia ja järjestää asioita.”

Ihmisoikeudet painottuvat eri tavoilla eri aineissa

Suomen opettajaksi opiskelevien liiton SOOLin varapuheenjohtaja Hanna Rahkonen kokosi SOOLIN kautta juttua varten opettajaopiskelijaverkoston kertomaan kokemuksiaan ja ajatuksiaan ihmisoikeuksien esilläolosta opettajakoulutuksessa. Kaikki opettajanopintopaikkakunnat kattanut verkosto oli yhtä mieltä siitä, että ihmisoikeuksia ei pääsisältönä koulutuksessa juuri käsitellä. Ihmisoikeudet tulevat esille sivulauseissa kurssien ohella ja ne jätetään helposti täydennyskoulutusten tai opiskelijan oman harrastuneisuuden varaan. Eroja on myös esimerkiksi sen suhteen, missä koulussa opiskelee tai mihin aineeseen on aineenopettajana erikoistunut. 

“Esimerkiksi humanististen aineiden tai vaikkapa elämänkatsomustiedon puolella ihmisoikeudet tulevat esiin melkein automaattisesti. Mutta jos on vaikka luonnontieteiden opiskelija, omat opinnot eivät tarjoa mitään näkökulmaa. Pedagogiset opinnot puolestaan tarjoavat ainoastaan pintaraapaisun”, Rahkonen kertoo.

Rahkonen uskoo, ettei ihmisoikeuksia ole jätetty kurssisisällöistä pois siksi, ettei niitä nähtäisi tärkeänä asiana. Hän näkee niiden puutteen valinta- ja arvokysymyksenä.

“Vaihtoehtona ei ole jatkuvasti laajentaa ja kasvattaa viiden vuoden opintoja ja opintopistemääriä. Eli jos halutaan jotakin tilalle, mitä jätetään pois.”

Yhteiskunnallisen keskustelun voimistuminen näkyy tarpeena keskustella

Kahdeksan vuoden aikana yhteiskunnallinen keskustelu on joissain määrin voimistunut ja erityisesti sosiaalisen median myötä tavoittanut myös nuoret. Yhteiskunnalliset liikehdinnät, kuten Black Lives Matter, ovat nostaneet päätään myös opettajankoulutuksen kontekstissa. Rahkonen tunnistaa opiskelijoiden tarpeen keskustelulle. 

“Jos ihmisoikeudet mainitaan opetuksen aikana sivulauseessa, kyllä herkästi luennolla nousee jatkokysymys ja saamme keskustelua aikaiseksi”.

Rahkonen kertoo saman ilmiön toistuvan myös peruskoulutasolla. Sijaisopettajan töitä tehdessään hän on huomannut, kuinka nuoret ovat yhä valveutuneempia ja tietoisia asioista. Rahkonen painottaa, ettei ihmisoikeuksien käsittely saisi jäädä opettajaksi opiskelevan oman harrastuneisuuden ja täydennyskoulutusten varaan. 

“Välillä olen miettinyt, mistä muualta olisin voinut saada näitä oppeja kuin opettajankoulutuksesta. Jos opettaja ei ole yhteiskunnallisesti yhtä valveutunut tai seurannut mediaa siinä määrin, mitä vaikka itse olen tehnyt, on hän tilanteessa todennäköisesti jauhot suussa”, Rahkonen sanoo.