Kauppatieteet vaihtuivat tulevaisuudentutkimukseen – “En tiedä oliko järkevää luopua lähes varmasta työllistymisestä"

Tutka syventyy -sarjassa toimittaja keskittyy yhteen aiheeseen kolmesta eri näkökulmasta.

Tulevaisuudentutkimuksen maisteriohjelmassa opiskeleva Wilma Kotivainio ei vielä ylioppilaaksi valmistuessaan tiennyt mitä haluaisi opiskella. Lopulta hän seurasi isoveljensä jalanjälkiä ja haki opiskelemaan kauppatieteitä LUT-yliopistoon.

“Pohdin esimerkiksi kulttuurintutkimuksen opintoja, sillä olin tosi kiinnostunut Aasian eri kulttuureista. Sitten isoveljeni sanoi, että jos en oikein tiedä mitä tekisin, kannattaisi mennä kauppikseen. Sieltä kaikki ovet olisivat auki”, Kotivainio kertoo. 

Järkipäätös alkoi kuitenkin nopeasti tuntua väärältä ja lopulta oltiin tilanteessa, jossa Kotivainio kirjoitti kotinsa liitutaululle kysymyksiä: miksi opiskelen kauppiksessa, mitä mä voisin opiskella ja missä mä olisin hyvä? 

“Kun katsoin tuloksia tajusin, että ehkä mun ei kannata jatkaa”, hän kertoo. 

Työ asiakaspalvelun parissa mahdollisti opintojen keskeyttämisen. Koska Kotivainio pystyi elättämään itsensä, hän vietti muutaman välivuoden ja pohti seuraavaa siirtoaan. Lopulta hän suoritti kanditutkinnon kulttuurintutkimuksesta ja päätyi hakemaan tulevaisuudentutkimuksen maisteriohjelmaan.

”Lähdin kokeilemaan kulttuurintutkimusta, mutta se ei lopulta ollut täysin oma juttuni. Otin sivuaineekseni tulevaisuudentutkimuksen ja innostuin alan kokonaisvaltaisuudesta”, hän sanoo.

Jostain pitää aloittaa

Uraohjaaja Kiira Lasarov-Pernaja kohtaa työssään paljon samankaltaisissa tilanteissa olevia opiskelijoita. He saattavat kamppailla esimerkiksi jaksamisen, motivaation, haastavien koulutehtävien tai terveysvaikeuksien kanssa. Joskus syy opintojen keskeyttämiselle ja alan vaihtamiselle on se, etteivät opinnot yksinkertaisesti tunnu oikealta.

“Näissä tilanteissa punnitaan rauhassa keskeyttämisen syytä ennen kuin hakeudutaan seuraavaan koulutukseen”, Lasarov-Pernaja kertoo. 

Hänen mukaansa ainoastaan kokeilemalla oppii eikä opiskelu itsessään ole koskaan virhe. Opiskelun kautta saa tietoa muun muassa siitä mistä pitää ja mistä ei pidä.

”Tänä päivänä on harvinaista, että yhdellä ja samalla koulutuksella pärjäisi läpi koko työuran. On helpottavaa ajatella asia niin, että jostain pitää aloittaa”, Lasarov-Pernaja sanoo.

Kotivainion mielestä keskeyttämispäätöstä kannattaa harkita kunnolla. Myös esimerkiksi opintotukikuukausien enimmäismäärä kannattaa huomioida.

”Jos kokee ahdistusta esimerkiksi omasta selviytymisestä, kannattaa pohtia pidempään. Toiset haluavat työskennellä intohimon parissa, toisille riittää tasainen työ ja palkka. En väheksy sitä lainkaan”, hän sanoo.

Omat arvot ja kiinnostuksen kohteet edellä

Alavalintaa tehdessä pohditaan usein käytännön asioita, kuten työllistymistä ja palkkatasoa. Turun AMK:ssa uraohjaajana työskentelevä Elina Karaus neuvoo kuitenkin asettamaan omat arvot ja kiinnostuksen kohteet etusijalle ammatinvalinnassa. Työmarkkinatilannetta voi käyttää taustatukena päätöksenteossa, mutta pelkästään tuleviin työllistymisnäkymiin ei kannata nojata.

“Neuvoisin pysähtymään sen äärelle, mikä tuntuu omalta, mikä itseä kiinnostaa ja motivoi. Se kantaa pitkälle”, Karaus sanoo. 

Hän ohjeistaa pohtimaan esimerkiksi jo olemassaolevaa osaamista, työn roolia ja merkitystä omassa elämässä sekä omaa arvomaailmaa. Myös käytännön realiteetteja kannattaa punnita. Esimerkiksi työajat voivat määrittää elämää paljonkin. 

Kotivainio kuvaa kauppatieteiden opiskelun tuntuneen moraalisesti väärältä. Hän ehti suorittaa perusopinnot ja kertoo pitäneensä alkuun markkinoinnin opinnoista.

”Sitten alkoi tuntua väärältä luoda ihmisille sellaisia tarpeita, joita heillä ei todellisuudessa ole”, Kotivainio sanoo.

Mielenkiinto ennen palkkaa

Kotivainio ei ole huolissaan tulevaisuuden työllistymisestään, vaikka suoraan tulevaisuudentutkimuksen pariin työllistyminen onkin epätodennäköistä.

”Tiedän etten halua olla tutkija. Haluaisin tehdä keskitason töitä, joissa voisin hyödyntää osaamistani, vaikka työ ei suoraan liittyisikään tulevaisuudentutkimukseen. Kaikilla on kuitenkin tulevaisuus”, hän sanoo.

Kotivainio ei ajattele työtä tai opiskelua elämäänsä määrittelevinä asioina, vaan kokee itseä kiinnostavan ja itselle mieleisen alan opiskelun tärkeämpänä kuin esimerkiksi tulevan tulotasonsa.

”En tiedä oliko järkevää luopua lähes varmasta työllistymisestä, mutta en ole katunut. Jos olisin jatkanut kauppiksessa, olisi edessäni voinut olla selvä urapolku, mutta minulle olisi tullut tosi tylsää”, Kotivainio sanoo.

Karaus kannustaa tutkailemaan uramahdollisuuksia laajasti. Tutkintonimike ei yksin määritä sitä, millaisiin työtehtäviin voi päätyä. Urapolut rakentuvat työtehtävien, lisäkoulutusten ja erilaisten mahdollisuuksien kautta.

Juttusarjan seuraavissa osissa käsitellään verkostoitumista ja työllistymistä.