Nettikaveruus täyttää kasvokkaisten kohtaamisten jättämän tyhjiön

Riikka, 23, on saanut nettikavereita keskustelupalsta Jodelista, jossa kirjoittajia yhdisti mielenkiinto laulaja Käärijää kohtaan. Myöhemmin heistä muodostui kaveriporukka.

“Käärijän lisäksi olemme kiinnostuneet yleisesti livemusiikista. Lisäksi tykkäämme samoista elokuvista ja sarjoista”, Riikka kertoo. 

Riikka kertoo kaveriporukan olevan yhteydessä Discord-sovelluksen välityksellä ja käyvän Käärijän keikoilla. Kuukausi Discord-ryhmän luomisesta ystävykset tapasivat ensimmäistä kertaa. 

“Mitä enemmän tutustuimme toisiimme, sitä enemmän tuli lämpimiä fiiliksiä kaikista. Avoimuus, luottamus ja tuntemus toisistamme ovat lisääntyneet koko ajan.”

Varsinkin keskustelupalstoilla, joissa voi esiintyä anonyyminä, ei voi olla varma kenenkään henkilöllisyydestä. Riikka kuitenkin rohkaisee muitakin tutustumaan ihmisiin verkon välityksellä, mutta painottaa myös terveeseen epäluuloisuuteen. 

“Kannattaa olla aluksi varovainen sen suhteen, mitä jakaa itsestään ennen kuin tuntee toisen paremmin. Vasta sitten kannattaa siirtyä jakamaan henkilökohtaisempaa tietoa.”

Yksinäisyys voi olla moninaista

Sekasin Kollektiivin verkkokriisityöntekijä Siru Valtonen kertoo, että yksinäisyys on lisääntynyt viime vuosina etenkin nuorilla aikuisilla. Hän jakaa yksinäisyyden kahteen osaan.

“Toinen on sosiaalinen yksinäisyys, jolla tarkoitetaan siis sitä, ettei yksinkertaisesti ole ketään ihmistä elämässä. Sitten emotionaalinen yksinäisyys on sitä, että voi olla muiden ihmisten ympäröimänä, muttei koe minkäänlaista aitoa yhteyttä toisiin ihmisiin.”

Omassa opinnäytetyössään Valtonen tutki Jodelin Big Brother -kanavaa ja sen faniyhteisöä. Hän kertoo, että monet kokivat kauden loppumisen haikeana, sillä olivat saaneet ystäviä kanavan kautta. 

Haitallinen ajattelu ruokkii yksinäisyyttä

Siru Valtonen mainitsee, että on kohdannut myös haasteita omassa työssään nuorten yksinäisyyteen liittyen. Monet nuoret ajattelevat negatiivisia asioita itsestään ja uskovat, että heitä kutsutaan mukaan tapaamisiin vain säälistä, minkä takia nuori alkaa vetäytyä ja jäämään ulkopuolelle. Tämä johtaa siihen, että nuori saa vahvistusta omille kielteisille ajatuksilleen. Valtonen kutsuu tätä haitalliseksi ajatuksen kehäksi. 

Monet nuoret myös vähättelevät ystävyyssuhteitaan. Nettikaverit ovat ihan yhtä arvokkaita kuin ystävät, joita voi tavata kasvotusten. “Vaikka ympäristö on erilainen, siellä on silti joku, joka haluaa olla kaverisi.”

Haitallisen ajattelun kehää voi pyrkiä itse tunnistamaan. Sen jälkeen voi haastaa omaa ajatteluaan. “Voi miettiä, miksi ajattelen näin. Onko sattunut elämässä jotain, minkä takia ajattelen itse näin? Olenko jäänyt ulkopuolelle ja se on traumatisoinut minua? Kun alkaa tietoisesti haastaa omia ajatuksiaan, sen myötä oppii toimimaan toisin.”

Riikka kertoo, että ennen Jodelia hän oli tuntenut haluavansa tutustua uusiin ihmisiin, jotka jakavat samoja mielenkiinnonkohteita. Koska uusia tuttuja ei pääse heti näkemään kasvotusten, täytyy käyttää aikaa ja vaivaa suhteen muodostumiseen ja luottamuksen kasvamiseen. 

“Ystävyytemme on kehittynyt koko ajan vahvemmaksi.”