Nuorille leskille tarjotussa tuessa eriarvoisuutta

Kun 31-vuotiaan Piian puoliso menehtyi yllättäen kahdeksan kuukautta sitten, meni kaikki poikkeuksellisen hyvin. Kelan virkailija täytti hakemukset Piian puolesta, kriisiperhe auttoi lasten hoidossa ja järjesti psykologin, joka keskusteli tapahtuneesta tuoreen lesken kanssa.
”Luotin alusta asti sosiaalitoimen apuun pyytäessäni kriisiperhettä apuun ja tiesin, ettei minua jätetä yksin. Mielestäni kukaan minua auttaneista ei olisi voinut toimia paremmin. Sain juuri oikeat asiat, mitä sillä hetkellä tarvitsin ja olen äärettömän kiitollinen saamastani avusta”, Piia kehuu.

Valitettavasti kaikki lesket eivät koe saaneensa yhtä hyvin apua. Epätietoisuus, byrokraattinen paperisota ja hoitamatta jääneet asiat toistuvat monien leskien puheissa. Apua ei tarjota kaikille, ellei sitä osata pyytää. Moni työikäinen leski kertoo kaivanneensa sellaista kohtelua, mitä Piia sai.
”Ystävällistä ja ymmärtäväistä”, Piia kuvailee eri tahoilta saamaansa palvelua.

Byrokratiaa surun keskellä

Suomen nuoret lesket ry:n toiminnanjohtaja Sirpa Mynttinen on seurannut sivusta satojen leskien kokemuksia siitä, miten asiat lähtevät sujumaan.
”Vuosittain leskeytyy noin 4600 alle 66-vuotiasta. Kokemukset ovat hyvin yksilöllisiä, mutta onhan se aina kuormittavaa. Riippuu esimerkiksi virkailijasta, että ymmärtääkö hän vinkata mitä muuta lesken pitää hoitaa tai mitä kaikkea apua hän voisi hakea. Voi tulla yksinhuoltajankorotus lapsilisään, perhe-eläke, ryhmähenkivakuutus tai vaikkapa oikeus asumistukeen, eivätkä ne valitettavasti hoidu yhdellä hakemuksella”, Mynttinen harmittelee.

Myös lapsen edesmenneeltä vanhemmaltaan saama perintö voi tuoda velvoitteita. Lain mukaan lapsi merkitään holhousrekisteriin, mikäli lapsen omaisuus ylittää 20 000 euron rajan.
”Lapsen edunvalvojana leskivanhemman täytyy raportoida omaisuudesta vuosittain ja hakea lupia oikeustoimiin”, Mynttinen kertoo.

Jokaiselle leskelle eivät kuulu samat oikeudet

Suurimpana ongelmana Mynttinen kokee kuitenkin sen, ettei kaikilla ole oikeutta samoihin tukiin.
”Se on suuri epäkohta, että perhe-eläkelaissa on lesken ikään, avioliiton kestoon ja solmimisaikaan liittyviä rajoitteita. Nuoret lapsettomat lesket jäävät näistä johtuen ilman eläkettä. Leskiperheet saavat konkreettista apua lapsiperheiden kotipalvelusta, koska se on määritetty sosiaalihuoltolaissa ja kunnan on tarjottava sitä tällaisissa äkillisissä elämäntilanteenmuutoksissa. Kestoltaan ja laajuudeltaan se tosin ei ole aina riittävä.”

”Ja joustoa työelämään kaivattaisiin myös. Esimerkiksi sairaslomaa leskelle ei voida kirjoittaa pitkäksi aikaa, kun siinä tulee vaikeuksia, millä diagnoosilla sitä voidaan myöntää. Olisi hienoa jos työelämässä ymmärrettäisiin surun vaikutukset”, Mynttinen toivoo.