Ulostepankista helpotusta antibioottiripuliin

Turkuun on osana biopankkitoimintaa aukeamassa mikrobistopankki, joka kerää ja varastoi ihmisten ulostetta. Ulostetta kerätään tutkimusprojekteihin sekä hoitokeinoksi clostridium difficile -bakteerin aiheuttamaan toistuvaan ripuliin. Turun yliopiston infektioprofessori ja TYKS:n infektio-osaston ylilääkäri Jarmo Oksin mukaan tämä yleisimmin antibiooteista saatu infektio uusiutuu helposti.

Kierre saa potilaan usein huonoon kuntoon ja voi johtaa jopa kuolemaan. Ulosteensiirrolla kuitenkin noin 95 prosenttia potilaista paranee. Ulosteensiirto hoitokeinona on ollut Suomessa käytössä jo 1990-luvulta alkaen, mutta ulosteen luovuttajana on toiminut potilaan lähiomainen. Mikrobistopankin avulla ulosteensiirron prosessi yksinkertaistuu ja nopeutuu.

”Aina potilaalla ei ole sellaista lähiomaista, joka sopisi luovuttajaksi”, Oksi toteaa.

Ulostepankki on mahdollisuus

Tällä hetkellä ulosteensiirto on kansainvälisesti ja laajasti hyväksytty hoitokeino ainoastaan uusiutuvaan clostridium difficile -infektioon. Turun yliopiston gastroenterologian professori ja TYKS:n gastroenterologian ylilääkäri Markku Voutilaisen mukaan mikrobistopankki mahdollistaa kuitenkin laajemmat tutkimukset ulosteensiirron vaikutuksista monien muiden sairauksien hoidossa.

”Muun muassa kroonisten tulehduksellisten suolistosairauksien osalta on tutkittu ulosteensiirron vaikutusta, mutta näyttö on vielä ristiriitaista”, Voutilainen toteaa. ”Riittävä määrä ulostenäytteitä suurelta luovuttajakunnalta mahdollistaisi lisäksi tautien syntymekanismien tutkimisen”, hän jatkaa.

Jo tähän mennessä tehdyt ihon, syljen ja ulosteen mikrobistotutkimukset ovat antaneet lupaavia näyttöjä.

”Olen yllättynyt, jos ei löydy sairautta, johon ulosteensiirtoa aletaan käyttää hoitomuotona”, Oksi toteaa.

Voutilaisen mukaan ulosteensiirto voi olla tulevaisuudessa ratkaisuna myös ylipainoon. Tällä hetkellä se on kuitenkin vielä täysin kokeellista. Oksi myös mainitsee, että tulevaisuudessa ulosteensiirron voisi mahdollisesti tehdä suun kautta otettavalla kapselilla, jonka sisälle hyvät mikrobit on yhdistetty. Tällä hetkellä uloste ruiskutetaan paksusuoleen tähystystutkimuksessa.

Luovuttamiseen on tiukat kriteerit

Ulosteen luovuttajaksi ei kelpaa kuka tahansa. Oksi tiivistää, että sopiva luovuttaja on terve, normaalipainoinen aikuinen, jolla ei ole alla antibioottikuureja tai kaukomatkoja. Mahdollinen luovuttaja myös tutkitaan laajojen veri- ja ulostenäytteiden avulla.

Laboratoriokokeet ovat voimassa vain puoli vuotta ja sen vuoksi tavoitteena on, että sopivaksi testattu henkilö luovuttaisi tiiviisti jonkin aikaa. Näin ulostevarastot saataisiin kerättyä täyteen ja niitä voitaisiin käyttää vähitellen.  Uloste säilötään pakastamalla, minkä vuoksi säilyvyysongelmaa ei tiheän luovutustahdinkaan vuoksi synny. Voutilainen kertoo, että luovuttajia toivottaisiin yhteensä noin 20 kappaletta.

”Tällä hetkellä vapaaehtoisia on jo kolmesta viiteen, mutta eri asia on tietysti, kuinka monta heistä on jäljellä tutkimusten jälkeen”, hän pohtii.

Ulosteen luovuttaminen on vapaaehtoistoimintaa, eikä siitä saa korvausta. Sen voi myös lopettaa koska tahansa.

”Mihinkään loppuelämän luovutukseen ei tarvitse sitoutua”, Voutilainen toteaa.