Suomalaisen kulutuksen luontojalanjälki on kestämättömällä tasolla 

Luontojalanjälki mittaa ihmisen toiminnan haitallista vaikutusta luontoon. Käytännössä se mittaa esimerkiksi ruoan, energian ja kulutuksen aiheuttamaa globaalia haittaa luonnolle.  

Neljä askelta luonnon kuormituksen ymmärtämiseen  

Luontojalanjäljen laskenta perustuu nelivaiheiseen malliin, jossa yhdistyvät tiedot kulutuksesta, sen aiheuttamista luontohaitan ajureista sekä niiden maantieteellisestä ja ekologisesta vaikutuksesta. Ensin selvitetään, mitä ja kuinka paljon kulutetaan – esimerkiksi ruoan kilogrammat, energiankulutus tai liikkumisen määrä.

Ajuri tarkoittaa tekijöitä, jotka aiheuttavat luontokatoa. Ajureita eli luonnon monimuotoisuutta suoraan uhkaavia tekijöitä on viisi.

“Meillä on maa- ja merenkäyttö, luonnonvarojen suora hyödyntäminen, ilmastonmuutos, saasteet ja haitalliset vieraslajit”, kertoo Jyväskylän yliopiston tutkija Sami El Geneidy, joka on ollut mukana selvityksen tekemisessä. 

Kolmannessa vaiheessa mallinnetaan, missä päin maailmaa nämä haitat toteutuvat, sillä luonnon haavoittuvuus vaihtelee alueittain. Neljännessä vaiheessa arvioidaan, millaista todellista vahinkoa ajurit aiheuttavat luonnon monimuotoisuudelle eri sijainneissa. Laskennan tuloksena syntyy luontojalanjälki, jota kuvataan niin sanottuna luontoekvivalenttina: mittarina, joka kertoo, kuinka suuri osuus maailman lajeista on vaarassa kadota kulutuksen seurauksena.  

Suomalainen elämäntapa kuluttaa liikaa  

Selvityksen perusteella suomalaisten kulutustaso ylittää selvästi maapallon kantokyvyn. Erityisesti ruokavalio nousee keskeiseksi tekijäksi. Ruoan tuotantojärjestelmä on luontojalanjäljen merkittävin osa-alue El Geneidyn mukaan. Eläinperäiset tuotteet kuormittavat luontoa huomattavasti enemmän kuin kasvipohjaiset vaihtoehdot. Ruoan tuotannon osuus kokonaisluontojalanjäljestä on 42 prosenttia, josta 61 prosenttia aiheutuu eläinperäisistä tuotteista. Niiden vaikutus on suurempi, koska eläimet tarvitsevat enemmän tilaa ja niiden ruokinta vie runsaasti peltopinta-alaa. Esimerkiksi soijantuotannosta vain viidesosa päätyy suoraan ihmisten ravinnoksi.  

Suomalaisten ruoan ja muun kulutuksen luontojalanjäljestä vain noin kaksi prosenttia kohdistuu Suomeen. Loput 98 prosenttia vaikuttaa Suomen rajojen ulkopuolella. Esimerkiksi kahvin ja teen viljely trooppisilla alueilla, joilla luonnon monimuotoisuus on erityisen rikasta, aiheuttaa keskimääräistä suurempia haittoja. Myös tuotteiden kuljetus Suomeen lisää päästöjä.  

Liikenteessä yksityisautoilu ja lentäminen kasvattavat luontojalanjälkeä merkittävästi. Myös asumisen energiankulutus on olennainen tekijä. Esimerkiksi puun poltto, jota on pidetty ilmaston kannalta hyväksyttävänä, näyttäytyy luonnon näkökulmasta haitallisena. Metsien käyttö talousmetsinä edistää luontokatoa ja kaventaa eläinten lajityypillisiä elinympäristöjä.  

Omalla pihalla niityn ylläpitäminen voi pienentää luontojalanjälkeä, vaikka sen vaikutuksia ei vielä huomioida laskelmissa. Niittykasvien kasvattaminen luo elintärkeän elinympäristön pölyttäjille ja tukee luonnon monimuotoisuutta.   

“Kaikenlainen käyttötavaroiden ja vaatteiden kulutus on kestämättömällä tasolla tällä hetkellä”, sanoo El Geneidy.  

Luontojalanjälki laskentakaava on tehty erityisesti yrityksille ja päättäjille  

Luontojalanjäljen tasoa ei ole vielä määritelty. Sen tekeminen olisi tärkeää, jotta voitaisiin asettaa ekologisesti kestävä tavoite. Ilmastopuolella vastaava vertailutaso on jo olemassa:  

”Ilmastopuolella globaali tavoite on rajata ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen. Valitettavasti näyttää siltä, ettei se tule onnistumaan. Kuitenkin pyrittäisiin pitämään lämpeneminen alle 2 asteen,” El Geneidy sanoo. Hänen mukaansa luontoon kohdistuvia haittoja syntyy väistämättä, mutta ratkaisevaa on se, kuinka suuria ne ovat ja pysyykö maapallo elinkelpoisena myös muille eliöille.  

El Geneidyn mukaan kestävyystason määrittäminen toisi kaivattua konkretiaa ja vertailupohjaa sekä päättäjille että yrityksille. Sen avulla voitaisiin arvioida, ovatko päästövähennystavoitteet ja kehitys oikealla uralla kohti kestävää maailmaa.  

El Geneidyn mukaan vastuu luontojalanjäljen pienentämisestä ei voi jäädä ainoastaan yksilöiden harteille. Hänen mukaansa tarvitaan yritysten ja poliittisten päättäjien tukea, jotta käyttöön saadaan sosiaalisesti oikeudenmukaisia keinoja kulutuksen vähentämiseksi. ”On päättäjien tehtävä luoda lainsäädäntöä, joka tukee tätä työtä. Tarvitsemme vahvaa poliittista tahtoa, jotta jalanjäljen pienentäminen todella onnistuu”, El Geneidy sanoo.