[alert color=”light”]Se paikka, jossa olet nauranut ja itkenyt – jossa olet katkaissut jalkasi ja juonut maailman parhaan aamukahvin. Se paikka, joka on ikuisesti osa sinua.
Puolalan koulu oli tavallinen vuonna 1888 rakennettu turkulainen opinahjo. Se oli kansainvälinen, piti musiikista ja osasi puhua monella kielellä.
Pirkko Koskela oli puolestaan tavallinen vuonna 1955 syntynyt tyttö Virolahdelta. Utelias nuori nainen oli opiskellut biologian ja maantieteen opettajaksi Helsingin yliopistossa.
Vuoden 1984 syksyllä he tapasivat.
”Valitsin tämän koulun, koska tiesin sen olevan lähellä kauppatoria. Kun lopulta näin rakennuksen kunnolla, niin leukani loksahti. Ajattelin, että saisinko ihan totta opettaa näin hienossa paikassa”, Koskela kertaa Puolalan koulun varastohuoneessa.
Vuoden 1984 syksystä on kulunut lähes kolmekymmentä vuotta. Matkan varrelle on mahtunut lukemattomia muistoja. Pian yhteinen taipale kuitenkin päättyy – Koskela jää puolentoista vuoden kuluttua eläkkeelle.
”Minun paikkani”- juttusarjan ensimmäinen osa sukeltaa siteeseen, joka syntyy opettajan ja opinahjon välille.
[vimeo id=”78334160″ width=”600″ height=”337″ /]
Tuoreimmat
-
Vaikuttajaksi pääseminen ei edellytä hurjia seuraajamääriä
-
Uudet lentoyhteydet vievät turkulaiset maailmalle
-
”Kyllä siinä nöyrtyi aika nopeasti" – Vaihto-opiskelu voi osoittautua yllättävän kalliiksi
-
Sarjakauden siirto sotki suunnitelmat – TUTO Volley yrittää selviytyä kaaoksen keskellä
-
Opiskelija-asunnon voi sisustaa edullisesti kierrätyslöydöillä
-
TPS on lähellä nousua Veikkausliigaan – maalikuningas Onni Helén jakaa kiitosta joukkuekavereille sekä espanjalaisluotsille
-
Opiskelijat varmistavat paikkansa tapahtumissa jonottamalla tuntikausia
-
Leikki ei kuulu pelkästään lapsille
-
Näin voit harrastaa koripalloa Turussa – halvempaa kuin muut lajit
-
Vuokratilat ovat edullinen vaihtoehto muusikolle