Kiinnostus pahuuteen voi antaa tauon arjen tylsyyteen – liika on kuitenkin liikaa

Tutka syventyy -sarjassa toimittaja keskittyy yhteen aiheeseen kolmesta eri näkökulmasta.

Taiteessa suorastaan vilisee psykopaattihahmoja, joihin jotkut jopa samaistuvat. TYKS oikeuspsykiatrian ylilääkäri, Psykiatrisen vankisairaalan asiantuntijaylilääkäri sekä Turun yliopiston työelämäprofessori ja dosentti Hannu Lauerma miettii, että syynä tähän voi olla yksinkertaisesti se, että tällainen hahmo koetaan kaikessa välinpitämättömyydessään jännittävänä ja kiehtovana.

Tavallisen ihmisen tavallisessa elämässä on velvoitteita ja tekemättömiä töitä, joiden kanssa kaikki painivat. Tehtävien kasaantuminen voi tehdä arjesta ajoittain raskasta. Silloin helpotusta voi tuoda samaistuminen elokuvan tai kirjan psykopaattihahmoon, joka kuvataan yleensä hyvin piittaamattomana, mutta usein myös viehättävänä hahmona.

Jännitys stimuloi

”Ihmisillä on kyllä tietty viehtymys jännityksen tunteeseen. Se on stimuloivaa”, Lauerma toteaa.

Kauhutarinat ja true crime eivät pelkästään kauhistuta, vaan ne voivat herättää myös värinöitä ja uteliaisuutta. Ilmiö on Lauerman mukaan vanha. Hän muistuttaa, että maailmanhistoriassa esimerkiksi gladiaattorinäytökset ovat olleet hyvin suosittuja.

Nykyään taas yleisö katselee mielellään jääkiekko-otteluiden tappeluita tai hullaantuu väkivaltaisista kamppailulajeista. Useimmille nämä näytökset eivät ole varsinaisesti kauhistuttavia, vaan ennemminkin stimuloivia.

Toisena selittävänä teoriana Lauerma nostaa esiin sen, että ihmisellä on tarve varautua mahdollisiin uhkatilanteisiin. Painajaisten ajatellaan olevan evoluution kehittämä uhkasimulaatio, jonka tarkoituksena on harjoitella vaarallista tilannetta turvallisesti.

”Voi olla evolutiivinen taipumuskin siihen, että näihin asioihin tunnetaan kiinnostusta tai niihin reagoidaan hyvin voimakkaasti.”

Geenien vaikutus aggressiivisuuteen

Jo ihmislajin säilymisen kannalta on ollut tärkeää, että esi-isämme ovat kyenneet tappamaan muita eläimiä. Oloissa, joissa he ovat eläneet, syötäväksi kelpaavia kasveja on ollut vähän. Moni kasvi on myös ollut suorastaan myrkyllinen. Silloin metsästys on ollut keino saada riittävän energiapitoista ravintoa, jotta lajimme on voinut säilyä ja kehittyä edelleen. Geeneillä onkin vaikutusta siihen, millainen yksilön taipumus aggressioon on, vaikka ne eivät yksinään sitä määrääkään.

Esimerkiksi psykopaattisten henkilöiden poikkeava hermoston rakenne on synnynnäinen ja periytyvä, eikä kaikki toimi niin kuin pitäisi. Tällainen hermosto ei kuitenkaan yksin riitä, vaan myös kasvuympäristöllä on voimakas vaikutus siihen, millaiseksi lapsi kasvaa.

Vaikeassa kasvuympäristössä lasta halveksitaan ja pilkataan, hänen tarpeitaan ei huomioida eikä hänelle tarjota rakentavaa tekemistä tai harrastuksia. Tällöin on paljon todennäköisempää, että tunnekylmät piirteet ilmenevät nimenomaan väkivallantekoina.

Jos taas kasvuympäristö on ollut suotuisa ja lapsen tarpeet huomioiva, hänestä voi kasvaa esimerkiksi kylmän laskelmoiva liikemies tai ammattimainen pokerin pelaaja.

Suomalaisilla on oma, erityinen geneettinen taakkansa. Meiltä on nimittäin löydetty X-kromosomin pistemutaatio, joka altistaa voimakkaasti pidäkkeettömään väkivaltaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Lauerma kertoo, että muuten tällaisen henkilön käytös voi olla täysin normaalia, mutta alkoholipäihtymykseen liittyy holtiton aggressiivisuus. Suomalaisista tätä mutaatiota kantaa hieman yli kaksi prosenttia, ja maailmalla sitä on tavattu vain suomalaissukuisilta.

Milloin ollaan vaarallisilla vesillä?

Siihen, milloin viehätys muuttuu vaaralliseksi, ei ole yksiselitteistä vastausta.

”Jos se nielee liikaa aikaa ja energiaa muilta tarpeellisemmilta toimilta ja teoilta, tai jos se alkaa ruokkia ihmisessä itsessään tarvetta toteuttaa jotain vastaavaa, niin silloin se tietysti muodostaa ongelman.”

Esimerkiksi kouluampumisia toteuttaneet henkilöt ovat usein viettäneet paljon aikaa netin keskustelupalstoilla, joilla ihannoidaan ja palvotaan aiempia vastaavia tekoja toteuttaneita henkilöitä.

Kuitenkaan pelkkä kiinnostus itsessään ei ennusta sitä, että ihminen olisi altis toteuttamaan mitään pahaa.

Apua on saatavilla

Kaikki eivät välttämättä itse huomaa sitä, että oma viehtymys pahuuteen alkaa olla vaarallisilla vesillä. Jotkut kuitenkin huomaavat ja haluavat siihen apua. Esimerkiksi lääkityksellä ja psykoterapialla saadaan hyviä tuloksia, jos tilanteeseen liittyy masennusta ja pakonomaista ajattelua. Joskus yksikin keino voi auttaa, mutta useimmiten terapian ja lääkityksen yhdistelmällä saadaan hyviä tuloksia.

Lauerma toteaa, että paine voi helpottaa jo sillä, että purkaa mieltään jollekulle tai pääsee elämässään vaikean vaiheen yli.

Psykopaattisten piirteiden kehittymiseen voidaan lasten kohdalla puuttua tehokkaasti esimerkiksi opettamalla tunnetaitoja. Aikuisilla varsinaista tunnekylmyyttä ei voida hoitaa, mutta häiriökäyttäytymiseen voi auttaa yksinkertaisesti se, että ihminen itse huomaa, että seuraukset omasta käyttäytymisestä ovat epäsuotuisia. Tällöin on mahdollista etsiä vaihtoehtoisia toimintamalleja.

Jos taas aggressiivisuus liittyy nimenomaan alkoholin käyttöön, niin silloin raittius on keino, jolla väkivaltaa voi välttää.

Tämä on viimeinen osa juttusarjaa, jossa tutkitaan ihmismielen pimeitä sopukoita.

Ensimmäinen osa: Pimeys taiteessa ei vaadi pimeyttä mielessä

Toinen osa: Kun renttu ei riitä, vaan kumppaniksi halutaan väkivaltarikollinen