Käännetty maailma - Kääntäjän ei pidä peukaloiman

Kun koulutuksensa kokee vääräksi, on pakko vaihtaa alaa. Näin totesi myös Mikko Koivusalo, joka nykyisin toimii kirjailijana ja musikaalikääntäjänä, vaikka hän on käynyt kauppakorkeakoulun.

”Olen vielä näitä vanhan liiton miehiä, jotka ovat onnistuneet raivaamaan itselleen kulttuurialan työn. Oikeastaan tämä ala oli lapsena jo aika selvä asia ja pikkuhiljaa sisäinen viestintä vei koko ajan siihen suuntaan ja jossain kohtaa oli uskallusta riittävästi, että uskalsin riuhtaista itseni ulos.”

90-luvun lopulla Koivusalon ensimmäinen käännös musikaalista Five guys named Moe (Clarke Peters, Louis Jordan, 1990) näki ensi-iltansa Helsingin Savoy teatterissa vapaa teatteriryhmittymä Satakielen esittämänä ja jatkoi kiertämistä ympäri Suomea.

Koivusalon mukaan Moen aikaiset ja tyyliset kappaleet muuttuivat suomennettaessa usein vanhakantaisiksi iskelmiksi. Five guys named Moe musikaalin kappaleet olivat kuitenkin Louis Jordanin jazzmusiikkia, rock ’n roll vivahteella ja täynnä suorasukaista seksuaalisuutta, sekä huumekulttuuria. Koivusalo oli innoissaan luomassa Suomeen uudenlaista sanastoa ja hyvä käännös saikin ilmestyessään paljon huomiota.

Historiaa ei siivota jälkijättöisesti

Tampereen teatterissa nähdään ensi syksynä Disneyn Notre Damen kellonsoittaja, jonka kääntäjänä Koivusalo on toiminut. Hän kertoo, että ei joutunut taistelemaan itsensä kanssa siinä, käyttäisikö hän käännöksessään Esmeraldasta sanaa mustalainen, sillä se on ajankuvaansa sidonnainen.

”Kun sanan asettaa sisältöään vasten, olisi aikamoista hienostelua siivota historiaa jälkijättöisesti.”

Koivusalo viittaa myös kääntämäänsä Billy Elliot musikaaliin, jossa pitäytyi kääntäessään kunnon kirosanoissa, sillä hän koki, että lievempi kielenkäyttö suomeksi olisi ollut ”pyhäkoulumentaliteettia.”

”Olisi turha esittää, että he (kaivosmiehet) harmistuessaan sanoisivat ’voi pahus.’ Yhtään v-sanaa en sinne omasta päästäni ole lisännyt.”

Käännettäessä uudestaan esimerkiksi viimeksi 50-60-luvulla tehtyjä käännöksiä Koivusalon mukaan on tärkeää noudattaa alkuperäistä käsikirjoitusta ja vain muuttaa tekstin ilmaisut nykysuomeen sopivammaksi. Suomentajan tehtävänä ei ole muuttaa tekstiä tapahtumiltaan nykyaikaan soveltuvaksi.

”Pääsääntöhän on, että suomentajan ei pidä peukaloiman eikä muuttaman eikä viemän väkivalloin asioita johonkin suuntaan.”

Yhteistyö on voimaa

Koivusalon onneksi harvoin käy niin, että ensi-illassa huomaisi ohjaajan muuttaneen tekstiä radikaalisti. Tiiviisti tekstien ja käsikirjoitusten kanssa työskentelevät ohjaajat ja kapellimestarit voivat tarvittaessa neuvotella ja tarjota ehdotuksiaan käännöksiin puhelimen välityksellä ja asioista kommunikoidaan Koivusalon mukaan hyvin.

”Katsotaan onko tekstiä syytä muuttaa. Joskus huomiot ovat tosi hyviä ja tarkkoja ja joskus johtavat paremman ratkaisun miettimiseen.”

Uutta käännöstä tehtäessä Koivusalo ei tukeudu ennen tehtyihin käännöksiin tai hae niistä inspiraatiota, vaan turvautuu alkuperäiseen tekstiin.

”En näe tarvetta muihin käännöksiin tukeutumiseen. Nykypäivänä netti on niin hyvä turva, että jos jostain asiasta on epätietoinen, niin kyllä netistä löytyy. Parempi katsoa netistä englanninkielinen.”

Komedioita kunnialla maaliin

Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin komedia Näytelmä joka menee pieleen on Koivusalon kääntämä ja sai ensi-iltansa Turun Kaupunginteatterissa viime vuoden puolella. Musikaalien koetinkiviksi hän nimittää biisejä, mutta komediassa on hänen mukaansa erityisen tärkeää se, miten ihmiset puhuvat, löytää hahmojen puheesta mahdollisesti se ”jokin erityinen juttu”, mikä ei välttämättä heti paista läpi. Komedioissa sanaleikkien kääntäminen ei tietenkään onnistu sanasta sanaan.

”Näissä tapauksissa kääntäminen usein lipsahtaa käsikirjoittamisen puolelle, että kohtauksen saa kutakuinkin kunnialla maaliin.”

Käännetty maailma on neljän jutun juttusarja, jossa tutustutaan kääntäjien työhön kirjojen, runojen, näytelmien ja elokuvien tekstitysten kääntämisen parissa.

Ensimmäinen osa käsitteli kirjojen kääntämistä, edellinen osa perehtyi runokääntäjään ja viimeinen osa kertoo elokuvien tekstittämisestä.