Kuluma veistoksessa voi paljastaa, miten sitä on käytetty vuosisatoja sitten

Vaikka Turun tuomiokirkko on kokenut useita tuhoisia tulipaloja, on sen veistoskokoelmasta säilynyt arvokas, joskin pieni osa.  

“Säilyneet veistokset ovat poikkeuksellisen korkeatasoisia”, kertoo Aalto-yliopiston tutkijatohtori Katri Vuola.

“Monet niistä on hankittu aikansa huippuluokan työpajoista, ja ne ovat sekä teknisesti että taiteellisesti arvokkaita ja hienoja. Ne kertovat osaltaan Turun tuomiokirkon erityisasemasta, koska ne ovat katedraalitasoisia.” 

Tätä säilynyttä veistoskokoelmaa Vuola tutkii osana Uponnut katedraali -hanketta.   

Tutkimus on jakautunut kahteen osaan.  

Ensimmäisessä vaiheessa selvitetään kokoelmahistoriaa. Vuola kertoo, että kirjallisuudesta kävi ilmi, että vuosiksi 1893–1929 Turun historialliseen museoon talletetut veistokset olivat sekoittuneet muiden kokoelmien kanssa.   

Tämän vuoksi tutkimuksen alun painopiste siirtyi kokoelman alkuperän selvittämiseen. 

 “On hyvä olla varma siitä, että ne veistokset todella ovat sieltä”, Vuola toteaa.

Veistoksen kulumajäljet voivat kertoa sen erilaisesta käytöstä  

Toisessa vaiheessa Vuola tutkii erityisesti Kristus-veistosta. Hän kertoo valinneensa juuri tämän veistoksen tutkimuskohteekseen siksi, että siitä ei ole aiemmin juuri kirjoitettu.  

Varpaat ovat katkenneet ja jalat ovat pyöristyneet. Jalkapohjissa olevat tapit voivat viitata siitä, että Kristus-veistos on myös voitu nostaa pystyasentoon.   

Kun tutkimus edistyy, veistoksien ympärille rakentuu konteksti.  

“Käytön jäljet kertovat, miten sitä on liikuteltu. Hankkeessa tutkitaan tuomiokirkon rakennushistoriaa, niin tässä voi vielä tarkemmin miettiä sitä, että mihin kohtaan rakennuksen historiaa tällaisen veistoksen hankinta on voinut liittyä ja missä sitä on käytetty.”  

Tutkimuksessa hyödynnetään konservointikertomuksia, yksityiskohtaista lähitarkastelua ja valokuvaamista. Veistoksen lähitarkastelussa tehtyjä havaintoja verrataan aiempiin dokumentoituihin tietoihin.  

“Keskiajan taidetutkimus on haastavaa, kun esineisiin liittyen ei ole juuri mitään kirjallista tietoa. Meidän pitää koittaa laajasti ymmärtää, mitä muualla on säilynyt ja mitkä ovat potentiaalisia käyttötarkoituksia muualla. Sitten yrittää hahmottaa aikakautta, yhdistää veistosta siihen.”  

Veistoksia vertaillaan myös muihin Turun hiippakunnan alueen veistoksiin.  

“Minulla on sellainen hypoteesi, että Sauvon kirkon krusifiksi on saman tekijän tekemä”, Vuola kertoo.  

Jos veistos saadaan yhdistettyä toiseen tunnettuun teokseen, se voi auttaa ajoittamaan sen tarkemmin ja sijoittamaan sen oikeaan historialliseen kontekstiin. Samalla voidaan pohtia, onko kyseinen tekijä mahdollisesti työskennellyt Turussa paikan päällä ja tehnyt veistoksia samanaikaisesti.  

Veistokset olivat kirkolle arvokkaita hankintoja   

“Kun tällaisia veistoksia hankittiin kirkkoihin, niillä oli kultillinen tarkoitus. Yleensä se oli iso houkutin saada ihmisiä käymään kirkossa. Hienojen esineiden luokse saatettiin vaeltaa kaukaakin.”  

Vuola kertoo, että erityisesti suuret seremoniat, kuten pääsiäinen, saattoivat hyödyntää vaikuttavia, luonnollisen kokoisia veistoksia, jotka vetosivat seurakuntalaisiin visuaalisella voimallaan.  

Tällaiset esineet toimivat eräänlaisina ”mainoskikkoina”, ne houkuttelivat ihmisiä kirkkoon, ja kävijät toivat rahaa kirkolle uhrilahjojen kautta. Vuola kertoo, että tämänkaltaisia veistoksia onkin tutkittu myös siitä näkökulmasta, millainen rooli niillä oli kirkon taloudessa.  

Tuomiokirkon kokoelma kattaa pitkän ajallisen kaaren: mukana on muutamia pienempiä veistoksia jo 1300-luvun alkupuolelta, ajalta kun tuomiokirkko on todennäköisesti ollut paljon pienempi puukirkko, sekä myöhempiä teoksia keskiajan lopulta. 

”Säilynyt kokonaisuus on hyvin arvokas.”

Juttusarjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan Turun tuomiokirkon tiiliin kaiverrettuja keskiaikaisia tiilimerkkejä. Kolmannessa osassa syvennytään Uponnut katedraali -hankkeen hauta-arkeologiseen tutkimukseen.

Linkki juttusarjan ensimmäiseen osaan: Turun Tuomiokirkon tiiliin kätkeytyy kymmeniä keskiaikaisia nimimerkkejä