Suomalaiseen musiikkiin toivotaan lisää moninaisuutta

Rovaniemeä ovat toistaiseksi edustaneet suomalaisella musiikkikentällä lähinnä Antti Tuisku ja Lordi. Nyt asiaan on tulossa muutosta hyvää vauhtia, kun rovaniemeläisartisti Rosa Coste julkaisi helmikuun alussa Musta-nimisen debyyttisinglensä. Herkän ja tekstivetoisen kappaleen myötä suomenkielinen r&b-skene on saanut uuden tekijän. 

Mustan kaltaisia tekstejä ei juuri suomalaisessa musiikissa kuule. Terapeuttiseksi kuvaillulla kappaleella Coste käsittelee lapsen näkökulmasta mustan ihmisen kasvamista suomalaisessa yhteiskunnassa. Henkilökohtaisen ulottuvuuden kappaleeseen tuo Costen kertoma tarina omasta, kongolaissyntyisestä isästään.

Musta on papa

Musta oon minä

Mustia aikoja Rovaniemellä

Ei musta mies saanut töitä

Pomoraukat ne valvoivat öitä

Tarina on resonoinut monissa ihmisissä. Omakustanteisesti musiikkia tekevän Costen kappale levisi nopeasti sosiaalisessa mediassa. Rumba lisäsi kappaleen omalle uutta musiikkia esittelevälle Spotify-listalleen ja biisi herätti YleX:n Yeboyah, Renaz & Wekesa -radio-ohjelmassa vahvoja tunteita. Samastuttavuuden taso selkeni Costelle tulleen palautteen myötä.

“Sain sellaista palautetta, mistä tajusin, että tämä on paljon isompi aihe kuin mitä se kirjoittaessa oli. En tiedä, olenko pysähtynyt pohtimaan asiaa ennen tätä hetkeä, kun palautetta vyöryy koko ajan ja ihmiset ottavat kappaleen todella syvästi. Se on ollut tosi siistiä.”

Davia Akenami toivoo tilaa puhua “tavallisista asioista”

Costen tavoin omakustanteisesti r&b-musiikkia tekevä Davia Akenami käsittelee kappaleissaan usein ihmissuhdetematiikkaa. Akenami ei ehkä artistina ole isolle yleisölle tuttu mutta saanut niin ikään soittoaikaa YleX:n tiistai-illoissa. Hänen musiikkinsa on englanninkielistä, mutta niin ikään tekstivoittoista, kuten r&b-musiikki yleensä on. Esimerkiksi marraskuussa julkaistu Too deep kertoo tilanteesta, jossa Akenamin tapaama tyyppi halusi suhteelta jotain vakavampaa kuin Akenami itse. Jossain kohtaa tilannetta Akenami tajusi, että juttu on edennyt liian “diipiksi”. 

Vaikka rakkaus ja ihmissuhteet ovat musiikissa varsin tyypillisiä aiheita, kokee Akenami tekstiensä olevan sellaisia, joita ei suomalaisessa musiikissa tällä hetkellä juuri kuule. 

“En ole ainakaan vielä tehnyt biisiä, joka kertoisi erityisesti musta mustana ihmisenä Suomessa. Voi olla, että jossain kohtaa teen. Haluaisin samalla, ettei mun tarvitsisi tehdä siitä “juttua”. Että voisin puhua ihan tavallisista asioista, mutta mulle annettaisiin myös platformi puhua niistä tavallisista asioista”, Akenami sanoo.

Median rooli moninaisuuden lisäämisessä on iso

Suomalaiselle musiikkikentälle on noussut viime vuosien aikana yhä enemmän eritaustaisia ja erinäköisiä artisteja. Yeboyahin Elovena-ep ravisteli kesällä 2019 kuvaa suomalaisuudesta, eivätkä Sonyn kautta julkaistut uudet Mitä tarviit– ja Kredi-kappaleet kalpene esikois-ep:n rinnalla. Jesse Markin nappasi debyyttialbuminsa kanssa palkintoja muun muassa Emma Gaalassa. Räppäri Hassan Maikal nostettiin YleX Läpimurto -listauksen sijalle 3 tammikuussa 2021.

Vaikka muutosta on tapahtunut, ei moninaisuus valtavirta-artisteissa ole edelleenkään kovin laajaa. Suomen Spotifyn top 50 -listaa tarkastellessa voi huomata kotimaisten poc-artistien (people of color) puutteen. Kaupallisten radiokanavien soittolistoilla moninaisuus on niukkaa. Isot musiikki-ilmiöt, kuten Vain elämää -ohjelma nojautuvat usein enemmistöön kuuluviin artisteihin, vaikka harvemmin nähtyjä nimiäkin pääsisi pöydän ääreen. 

“Ihmiset, jotka eivät liiku musapiireissä saattavat ajatella, että artistia voi kuunnella siinä kohtaa, kun joku toinen on antanut hänelle platformin”, sanoo Akenami.

Hänen mukaansa erityisesti nuoret, alle 30-vuotiaat saattavat olla hyvinkin valmiita kuulemaan musiikkia, johon ei täysillä pysty samastumaan.

“En tiedä tarvitseeko edes olla valmis. Kaikkeen tottuu, kun ns. “joutuu” kuulemaan erilaisia juttuja. Ettei kaikki ole vain mun elämästä ja siitä, miten mä koen asiat.”

Coste painottaa esimerkiksi median roolin tärkeyttä uusien, representaatiota lisäävien artistien nostamisessa. 

“Jos isot tekijät kentällä ottaisivat koppia siitä, että valitsisivat kaartiinsa ei-niin-tutun ja tavallisen näköisiä tyyppejä, niin asia voi joku päivä muuttua”, Coste sanoo.

“On helppo tehdä sitä, mikä on jo tehty ja nähty. Meitä on erilaisia ihmisiä täällä Suomessa aika paljon jo tänä päivänä. Siksi myös kuulijakuntaa on enemmän.

“Artistin omaa visiota tukemalla saavutetaan paras mahdollinen lopputulos”

Uusien artistien nostaminen ja näkyminen riippuu monesta tekijästä. Sony Music Finlandin markkinointijohtaja Jannika Nyqvist puhuu musiikkialasta “palapelinä”.

“Me levy-yhtiönä aloitamme toimintamme ruohonjuuritasolta, eli sainauksista. Tahtotilamme on saada kaikki artistit näkyviin ja kuuluviin, koska se on meidän bisnes. Siihen puolestaan vaikuttaa mediat. Mikä on median kiinnostuksen taso, miten artistit saadaan näkyviin mediassa. Me emme sitä päätä, vaan mediat päättää, kenestä he kiinnostuvat.”

Nyqvist kuitenkin korostaa, että artistien näkyvyyteen vaikuttavat monet seikat. Myös siis esimerkiksi markkinoinnilla, keikoilla, radiosoitoilla ja fanikunnalla on vaikutusta.

“Teemme yhteistyötä radioiden, medioiden ja streamauspalveluiden kanssa jatkuvasti, mutta he ovat itsenäisiä toimijoita ja tekevät päätöksiä itsenäisesti nojaten esimerkiksi omaan statistiikkaan, mutta kuitenkin yhteistyössä kanssamme . Lähes jokaisen artistin kohdalla joudutaan tekemään pitkäjänteistä, usein vuosiakin kestävää työtä brändin tunnetuksi tekemisen kanssa, mediat ja radiot tarttuvat artisteihin kun aika on kypsä.”

Nyqvist itse on huomioinut eri tekijöitä sainauksissaan jo esimerkiksi ennen Black Lives Matter -liikettä ja sen vahvistamaa keskustelua suomalaisen musiikin representaatiosta. Hän kokee, että tukemalla artistin omaa visiota levy-yhtiön puolelta, saavutetaan paras mahdollinen lopputulos. Siitä huolimatta Suomessa on kuultu harvemmin esimerkiksi kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen suhteista kertovia kappaleita.

“Olen äärimmäisen pettynyt, jos musiikkibisneksessä koitetaan kitkeä erilaisia lyriikoita tai artistin omaa itseä pois. Artisti itse kuitenkin seisoo kappaleidensa ja brändinsä takana omilla kasvoillaan. Jos hän on valmis siihen, niin mikä levy-yhtiö on sanomaan, ettei näin voi toimia.”

Representaatio ei koske pelkästään artisteja

Representaatiosta puhuttaessa Nyqvist toivoisi, että keskustelua laajennettaisiin artisteista myös muihin musiikkialan toimijoihin.

“Rekrytointipolitiikka on oma keskustelunsa. Onko yritys kuinka valkoinen tai heteronormatiivinen. Muutaman vuoden aikana on menty jonkin verran eteenpäin. Vaikka muutokset eivät ole nopeita, tahtotila tuntuu olevan ainakin alalla kova.”

Nyqvist lähtisi purkamaan asiaa jopa nuorisotyöstä.

“Ala on kiireinen eikä voida koko ajan olla kouluissa puhumassa ja pitämässä workshoppeja. Olisi kuitenkin hyvä miettiä, miten esimerkiksi lähiötaustaiset nuoret, oli kulttuuritausta mikä tahansa, saataisiin hereille.”

Lähteet: The Format, Iltalehti, YleX, Spotify Suomi

Artikkeli on osa Musa-alan valta ja vastuu -nimistä juttusarjaa. Juttusarjan ensimmäinen osa: Keskustelu striimattavan musiikin korvauksista on monen tekijän summa