Vapaaehtoistyömatkailu ei ole synonyymi vastuulliselle matkailulle

Paras asetelma josta vapaaehtoistyötä lähdetään tekemään on se, että itsellä on jotakin annettavaa. “Että näkee jossakin tarpeen, johon voi vastata”, Reilun matkailun yhdistyksen Anu Häkkinen toteaa. “Hyvin toteutetusta vapaaehtoismatkailusta on hyötyä.”

Vapaaehtoismatkailu nähtiin pitkään eettisenä ja vastuullisena matkailumuotona. Tutkimuksissa on todettu, kuinka vapaaehtoisturismi voi parhaimmillaan hyödyttää sekä turistia että paikallista yhteisöä. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana se on kuitenkin saanut osakseen myös monenlaista kritiikkiä.

“Mielestäni kriitikkissäkin on hyvä pitää mielessä, että tämä on todella hämmentävä aihe. Uskon, että lähes kaikki jotka lähtevät vapaaehtoistöihin, sekä suurin osa järjestöistä jotka niitä matkoja järjestävät, haluavat vilpittömästi auttaa”, matkailututkimuksen tutkijatohtori Emily Höckert Lapin Yliopistosta pohtii ja jatkaa:

“Ylipäätään voi kuitenkin sanoa, että tästä vapaaehtoistyömatkailun tarjonnasta ja teollisuudesta on tullut aika monipuolinen ja villikin.”

Perinteisesti vapaaehtoistyöhön on lähdetty erilaisten kansalaisjärjestöjen kautta. Teollisuudenalana vapaaehtoismatkailu on kasvanut, ja mukaan on tullut myös monia kaupallisia toimijoita. Vastuullisen toimijan löytäminen vaatii aktiivisuutta eikä ole aina helppoa. Myöskään viherpesun mahdollisuutta ei voi sulkea pois.

“Vapaaehtoistyön ja hyväntekeväisyyden alla myydään myös paljon sellaista, joka ei oikeasti ole hyväntekeväisyyttä. On olemassa vapaaehtoismatkailua, joka ei auta ketään”, Häkkinen toteaa ja korostaa myös hakijan omaa aktiivisuutta järjestäjätahon sekä kohteen valinnassa.

Vapaaehtoismatkailun voidaan katsoa olevan osa kasvavaa elämysmatkailun kehitystä. ”Nautinto ja hedonistinen kulutus riittävät johonkin pisteeseen asti. Mutta kun siirrytään tarvehierarkiassa eteenpäin, sieltä tulevat itsensä kehittämiseen ja merkityksellisyyden kokemiseen liittyvät asiat”, talousmaantieteen tutkijatohtori Juulia Räikkönen Turun Kauppakorkeakoulusta kertoo.

Vapaaehtoistyö voi pahimmillaan olla taakka paikallisille

“Tämä on yksi näistä räikeämmistä esimerkeistä siitä, että vapaahtoismatkoja voidaan myydä paikallisten auttamisena, vaikka se voikin tosi asiassa olla toisin päin”, Höckert aloittaa ja kertoo tehneensä usean vuoden ajan tutkimusta neljässä eri kylässä Nicaragualaisissa kahvikylissä.

Kylissä paikalliset naisyrittäjät olivat vuosien saatossa panostaneet matkailupalveluiden kehittämiseen, käyneet kursseilla ja ottaneet lainaa rakentaakseen pieniä majataloja. “Olin mukana tapaamisessa, jossa paikallinen matkailukoordinaattori kertoi heille, että pian kylään on tulossa vapaaehtoisia. “He eivät maksaisi mistään, mutta jättäisivät noin muutaman sadan dollarin avustuksen kyläläisille lähtiessään”, matkailuyrittäjille kerrottiin.

“Oli mielenkiintoista kuunnella keskustelua paikallisten naisyrittäjien näkökulmasta.” Selvisi, että avulle ei suinkaan ollut tarvetta, vaan tulijat nähtiin enemmän taakkana, joille pitää järjestää kaikki asumisesta ruokailuihin. Heidän piti myös miettiä omaa aikatauluaan vapaaehtoisten ohjelmien ympärille. 

Vapaaehtoistyöntekijät piti lisäksi majoittaa matkailumajoitukseen, jolloin yrittäjät eivät voineet majoittaa huoneisiin maksullisia asiakkaita, ja tulot jäivät useilta viikoilta kokonaan saamatta. “Mielestäni olisi ollut todella tärkeää ja reilua, että matkailuyrittäjät olisivat saaneet maksun.”

On hyvä varmistaa että he ketkä majoittavat ja pitävät huolta, saavat myös rahallisen kompensaation, etenkin maissa joissa on taloudellisesti tiukkaa. Vaikka kukaan ei halua mieltää itseään vapaaehtoisturistiksi, on hyvä miettiä, mitä seurauksia sillä voi olla.

“Se on ihan hyvä kysymys, että miten identifoi itsensä. Jos ei näe itseään turistina vaan muuna matkailijana, tai jopa vähän niin kuin paikallisena,  voi olla ettei haluakaan maksaa ‘turistihintaa’. Se voi olla aika kyseenalaista, varsinkin jos kyse on matkailupalvelusta,” Höckert pohtii.

Sitoutuminen vapaahtoistyöhön vahvistuu, kun omat motiivit ovat tiedossa

Matkan pituus, kohde tai työnkuva eivät itsessään kerro siitä, kuinka tärkeä tai merkityksellinen vapaaehtoismatka on kyseessä. Erilaiset projektit vaativat eri määrän aikaa ja sitoutumista.

“Riippuu ihan mitä menee tekemään. Lastenkotiin mennessä pitää olla todella pitkään, se on ihan fakta. Pariksi viikoksi tai pariksi kuukaudeksi ei voi sinne mennä. Mutta sitten taas lyhyestäkin, konkreettisesta avusta voi olla hyötyä esimerkiksi jossakin rakennusprojektissa”, Häkkinen mainitsee.

Yksi hyvä ajatustapa on lähteä auttamisen sijaan oppimaan. “Se olisi hyvä, että sen auttamisen sijaan voisi miettiä oppimista ja jakamista”, Höckert pohtii. “Yksi esimerkki tästä voisi olla vaikka WWOOF-toiminta (World wide opportunities for organic farming) , jossa pääasiallisena tarkoituksena on ymmärtääkseni se, että sinä vapaaehtoisena pääset oppimaan luonnonmukaisesta maanviljelystä. Mielestäni siinä korostuu yhdessä tekeminen, jakaminen ja oppiminen.”

Emily Höckert huomauttaa, että on eri asia lähteä vapaaehtoistöihin ammattilaisena, esimerkiksi lääkärinä. “Mutta jos minut, jolla ei ole lähes mitään kokemusta rakennushommista, lähetetään rakentamaan vaikka koulua, niin voi olla että siitä on enemmän haittaa kun hyötyä.”

Omia motiiveja voi selvittää kysymällä itseltään esimerkiksi, lähtisinkö vapaaehtoismatkalle, jos siitä ei saisi tehdä yhtään some-päivitystä? “En tarkoita, etteikö todellisuudessa saisi tehdä, mutta se voi auttaa omien motiivien selvittämisessä”, Höckert pohtii.

Myös nuoria vapaaehtoistöihin välittävä KILROY korostaa haastattelujen tärkeyttä, jotta lähtijän motiivit ja odotukset ovat selvillä. “Haastattelemme kaikki, jotka ovat halukkaita lähtemään. Se että hakija kokee asian merkitykselliseksi sekä on valmis joustamaan, ovat kaksi tärkeintä asiaa, jotta lopputulos on kaikkien kannalta paras mahdollinen”, henkilöstö- ja toimistopäällikko Mikaela Miikkulainen kertoo.

Merkityksellisyys on isossa osassa onnistunutta vapaaehtoistyömatkaa. “Minusta tuntuu, että jos se ei lähde aidosti omista arvoista ja kiinnostuksen kohteista, niin se ei välttämättä loppujen lopuksi tuota niitä merkityksen kokemuksia”, tutkijatohtori Räikkönen pohtii. “Ja silloin se työ ei ehkä olekaan niin mielekästä, kun oli etukäteen ajatellut.”

Ei välttämättä tarvitse lentää toiselle puolelle maapalloa vapaaehtoismatkailemaan

Lähimatkailuun perehtynyt Juulia Räikkönen Turun Kauppakoulusta mainitsee, että vapaahtoismatkailua voisi herätellä henkiin myös lähiympäristössä. 

“Esimerkiksi Itämeren tila on aihe, joka koskettaa useita ihmisiä. Voisin kuvitella, että löytyy ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet tekemään esimerkiksi rantojen siivoustyötä osana saaristossa lomailua.” Se olisi varmasti toimintaa, josta olisi enemmän hyötyä kun haittaa. “Myös oman lähiympäristön pelastaminen voi olla tärkeää ja merkityksellistä.”

“Onhan se hienoa, kun joku antaa omaa aikaansa tehdäkseen hyvää. Ja on se hieno motiivi matkustaa”, Häkkinen pohtii ja kertoo aikoinaan itsekin miettineensä vapaaehtoistöiden tekemistä globaalissa etelässä. ”Aloin kuitenkin tekemään vapaaehtoistyötä Suomessa ja huomasin, että itse asiassa ihan samanlaisten teemojen parissa voin työskennellä täällä. Koen tämän jopa itselleni merkityksellisemmäksi, koska tähän voin käyttää olemassa olevaa osaamistani.”

Tutka pyysi artikkeliin kommentteja kahdelta eri vapaaehtoistyön parissa toimivalta kansalaisjärjestöiltä, mutta kummastakaan ei ennen julkaisua ehditty antaa haastattelua.

Vapaaehtoismatkailuun liittyvästä “valkoisen pelastajuuden” -käsitteestä on tehty Instagramiin Barbie Savior -parodiatili 

Artikkeli on viimeinen osa eettiseen matkailuun liittyvää juttusarjaa. 

Lue sarjan edelliset artikkelit:

Suomessa voi lähteä eksoottiselle talvilomalle myös nollapäästöin

Elämysmatkailu mahdollistaa lomatunnelmaan pääsemisen jopa omassa kotikaupungissa

Turisti saattaa tirkistellä ja romantisoida köyhyyttä jopa huomaamattaan

Matkatoimiston nimen kirjoitusasu Kilroy muutettu muotoon KILROY 25.2. klo 10:55