F-liigaa pelaavan opiskelijan arki on melkoista pyöritystä

Urheilun ja opinnot yhdistävän Melisa Aydemirin, 21, arjessa ei tekeminen lopu kesken. Treenejä on yleensä aamuin ja illoin. Päivät menevät koulussa ja muu vapaa-aika koulutehtäviä tehdessä.

Aydemir aloitti luokanopettajaopinnot Turun yliopistossa vuosi sitten syksyllä ja on ollut jo muutaman kauden ajan vakiokasvo sarjaa hallinneessa TPS:ssä.

”Innostus on ollut aina kova koulunkäyntiä kohtaan. Ala valikoitui kuudennen luokan opettajan kautta. Hän on ollut aina tietynlainen roolimalli, ja olemme edelleen paljon yhteyksissä. Olen myös aina tykännyt työskennellä lasten kanssa”, Aydemir kertoo. 

Aydemirin salibandyura alkoi jo nuorena. Pelipaikka valikoitui kuitenkin vasta myöhemmin. 

”Äiti on kertonut, että kolmannella luokalla olin itse käynyt ilmoittautumassa sählykerhoon. Meillä oli koulujenväliset kisat. Tuleva valmentajani oli ollut katsomassa koulun pelejä ja tuli kysymään mukaan treeneihin. Alun perin minun piti olla maalivahtina.” 

Seuran tuki isossa roolissa 

Urheilijan arki on usein kiireistä. Aydemirin mukaan päivästä tuntuu usein loppuvan tunnit kesken. Normaaliin päivään ei rauhallisia hetkiä mahdu. 

”Aamut alkaa treeneillä. Siitä suoraan kouluun. Koulun ohessa luentojen välissä yleensä treenaan. Koulusta kotiin, nopea ruoka ja siitä suoraan treeneihin.” 

Opiskelun ja urheilun yhdistäminen on kuitenkin sujunut kivuttomasti. Aydemir nostaakin esiin TPS:n tärkeän roolin ja tuen. Tarpeen mukaan on esimerkiksi pystynyt jättämään harjoituksia välistä. 

”Seuralla on ollut siinä iso rooli. He ovat auttaneet ja joustaneet tosi paljon. Sieltä on aina painotettu, että koulu ensin.”  

Yliopiston puolelta jousto ja apu on ollut vaihtelevaa. Aydemir kertoo, että joitakin kursseja ei ole esimerkiksi pystynyt korvaamaan ollenkaan mahdollisten poissaolojen takia. Hän kuitenkin ymmärtää koulun näkökulman asiaan pakollisten kurssien ja kiireellisen aikataulun vuoksi. Ajanhallintaan liittyvät haasteet ovat kuitenkin isoimpia.  

”Välillä tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen. Aikatalutus on kuitenkin tärkeintä, jos kaiken haluaa keretä tehdä. Se auttaa paljon elämässä. Asioita joutuu usein myös priorisoimaan.” 

“Onhan tällainen arki stressaavaa” 

Kahden aikaa vievän asian yhdistäminen saattaa välillä tuntua stressaavalta. Nuoresta asti salibandya pelannut Aydemir kuitenkin kertoo tottuneensa siihen jo lukioaikoina. 

Arki on monesti kiireistä. Aydemir on kuitenkin löytänyt tarkan aikataulutuksen lisäksi stressin käsittelyyn muitakin keinoja. 

”Perhe ja kaverit ovat olleet siinä tärkeimpänä, heille pystyy juttelemaan. Itse urheilukin on tärkeää. Se on sellaista aivot narikkaan -meininkiä.” 

Alkukaudella Aydemirilla on ollut lisä stressiä tuovia haasteita. Hän loukkaantui kauden ensimmäisissä otteluissa. Loukkaantuminen oli ensimmäinen koko hänen uransa aikana. Viikkojen tauko tuntui oudolta, mutta nyt hän on pystynyt jo palaamaan kentille. 

”Alkukaudesta kerkesin kaksi peliä pelaamaan, sitten meni olkapää sijoiltaan. En ole ennen joutunut olemaan sivussa ja nyt yhtäkkiä ei ole sitä urheilua siinä. Se tuntuu oudolta.” 

Tulevaisuuden kovat tavoitteet 

Tulevaisuudesta kysyttäessä Aydemir nostaa esiin koulun loppuun suorittamisen ja valmistumisen. Myös itsensä jatkuva kehittäminen ja mahdolliset lisäopinnot nousevat esiin. Urheilu-uran näkökulmasta nousee myös esiin kovia tavoitteita. 

”Naisten maajoukkue on yksi iso tavoite. Haluan olla yksi parhaista pelaajista liigassa. Haaveilen myös, että muutaman vuoden päästä pääsisi johonkin ulkomaille pelaamaan.”