Urheiluseurat taiteilevat rajoitusviidakossa

Urheiluseurat ovat olleet varsin ihmeissään erilaisten, noin vuoden ajan kestäneiden rajoitusten kanssa. Harrastajamäärät ovat jo nyt laskeneet, sillä Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Mikko Salonen kertoi Ylen haastattelussa helmikuun lopulla isoimpien lajien harrastustoiminnasta pudonneen pois jo yli 25 000 lasta.

Lisää kylmää vettä seurojen niskaan kaadettiin juurikin helmikuun lopulla, kun hallitus ilmoitti lähes koko Suomea koskevasta kolmen viikon mittaisesta sulkutilasta maaliskuulle. Tänä aikana kielletyksi määrättiin jälleen muun muassa kaikki yli 12-vuotiaiden harrastustoiminta.

”Arvio on, että jos tämänkaltaisia sulkuja tulee tai koko kevät menee, niin puhumme vähintään toisesta mokomasta harrastajamäärien menetyksessä. Silloin vaikutukset ovat hyvin pitkä ja kauaskantoisia, Salonen totesi viitaten harrastajamäärien putoamiseen.”

Turkulaisissa seuroissa tilanne nähdään ainakin toistaiseksi valoisampana. Esimerkiksi 900 jäsenen Turun Uintiklubilla harrastajamäärä on pysynyt suunnilleen samana kuin viime keväänä, vaikka seuran puheenjohtaja Tero Laine pelkäsikin notkahdusta tulevan esimerkiksi etäharjoittelun johdosta. 

”On tärkeää, että jatkoimme heti silloin etänä harjoitustoimintaa, vaikka vaikeaa se olikin. Harrastajamäärä ei ole ainakaan vielä pudonnut koronan takia”, hän sanoo. 

Uintiklubin tilanne onkin ollut varsin lohdullinen, sillä uimarit ovat päässeet polskimaan viime maaliskuun puolivälissä alkanutta kahden kuukauden taukoa lukuun ottamatta koko ajan. Tauon aikaisen etäharjoittelun uimarit ottivat vastaan melko hyvin.

Suurimman ongelman harrastajien motivaatioon tuokin juuri pelkkä harjoittelu, sillä kilpailutauko on jo nyt venynyt pitkäksi, eikä loppua sille näy. Pahin pettymys koettiin vuoden lopulla, kun joulukuun SM-kisatkin peruttiin pitkän harkinnan jälkeen.

”Kyllähän se koettelee. Yllättävän hyvin harrastajat ovat jaksaneet, mutta on toinen kysymys, että kuinka kauan.

Jääkiekossa jalat vielä kuivilla

Hieman alle 1 200 jäsentä kattavan TPS juniorijääkiekko ry:n toiminnanjohtaja Kalle Lahti kertoo, että seura on viimeisten vuosien aikana onnistunut kasvattamaan jäsenmääräänsä tasaisesti. Hänen mukaansa on nyt jo selvää, ettei harrastajamäärän notkahdusta ole mahdollista välttää, sillä kiekkoilijoiden motivaatio alkaa olla koetuksella.

”Pahin pelko ei ole ainakaan vielä toteutunut, mutta pientä pudotusta on nyt jo. Ei kuitenkaan niin suurta mitä aluksi pelkäsin, mutta seuraava kausi sen sitten lopulta näyttää, hän sanoo viitaten jo ensi kesän jälkeiseen aikaan.”

Myös TPS:n kiekkojuniorit ovat päässeet harjoittelemaan melko hyvin läpi pandemian, mutta kilpailutoiminnan puuttuminen heijastuu jo harjoitteluun. Lahden mukaan valmentajilta tulee viestejä, joissa kerrotaan keskittymisen harjoitteluun olevan vaillinaista tai jätetään jopa tulematta harjoituksiin. Valmentajat joutuvatkin tekemään hänen mukaansa jo ”melkoisia sirkustemppuja”, jotta juniorien motivaatio pysyisi riittävän korkealla.

”Kyllähän se pahimmillaan voi johtaa siihen, että lajin pariin ei enää syksyllä palata. Toivoisin tietenkin, ettei näin ole, mutta se on täysin mahdollista.”

Talous koetuksella, mutta kestää

Pandemialla on väistämättä myös taloudellisia vaikutuksia urheiluseurojen toimintaan, mutta sekä Laine että Lahti vakuuttavat toiminnan jatkuvan tulevaisuudessakin laadukkaana. Aallon mukaan ainoa ongelma on, mikäli seuran tärkein tulonlähde eli kurssitoiminta joudutaan keskeyttämään pidemmäksi aikaa.

”Taloudellisesti on kärsitty, mutta vuosi 2020 saatiin menemään jotakuinkin nollille. Kurssitoiminta on lähtenyt myymään hyvin, sillä kaikki kurssit on myyty täyteen, Laine kertoo, mutta kiirehtii lisäämään.”

”Kunhan edes näin nyt vaan saataisiin jatkaa, ja päästäisiin vielä helpottamaankin rajoituksia.”

TPS:n Lahti näkee asian pitkälti samankaltaisesti. Seuralla ei ole selkeää kurssitoiminnan kaltaista tulonlähdettä, joskin merkittävässä roolissa on Impivaaran jäähallissa toimiva kahvio. 

”Mikäli tilanne tästä pitkittyy, niin saattaa olla vaikutuksia, mutta pärjäämme ihan hyvin, jos selviämme tällä yhdellä välikaudella.”

Ammattilaiset pysyvät, entä vapaaehtoiset?

Useat seuratoimijat ympäri Suomen ovat pelänneet yhtenä koronapandemian lieveilmiönä harrastajamäärien putoamisen lisäksi olevan vapaaehtoisten katoaminen seuroista. Vapaaehtoiset ovat merkittävässä roolissa esimerkiksi kilpailutoimintaa järjestettäessä, mutta myös erilaisissa valmennus- ja huoltotoiminnoissa. 

Turun Uintiklubin Tero Laine ei osaa toistaiseksi sanoa vapaaehtoisten tilanteesta suuntaan tai toiseen, sillä seurassa vapaaehtoisten rooli on pääasiassa auttaa juuri kilpailutoiminnassa.

”Suoranaisesti ei vielä tiedetä tämän vaikutusta, sillä vapaaehtoisten panos näkyy lähinnä kilpailuissa. Silloin heillä on mittava merkitys”, hän kertoo.

Vuonna 1913 perustettu seura työllistää tällä hetkellä Aallon lisäksi täysipäiväisesti neljä valmentajaa, jonka lisäksi osa-aikaisessa palkkasuhteessa on muutamia työntekijöitä. Aalto uskoo, että seura pystyy pitämään palkatut työntekijät tulevaisuudessakin, joka on tärkeässä roolissa seuran ammattimaisuuden ylläpitämiseksi.

TPS Juniorijääkiekko ry:n Kalle Lahti kertoo seuran työllistävän tällä hetkellä kuusi päätoimista valmentajaa, muutaman hallinnon työntekijän sekä Impivaaran jäähallin kahviotoimintaa pyörittävän henkilöstön. Hänen mukaansa on selvää, että TPS pyrkii pitämään kaikin tavoin kiinni ammattilaisista myös tulevaisuudessa, sillä heistä luopuminen voisi tarkoittaa samalla luopumista jostain isommasta.

”Tavoittelemme pitkän aikajänteen kasvua, ja jos vetäydymme kuoreen, niin lähdemme häviämään taistelua. Haluamme vähintään pitää kiinni nykyisestä tilasta, mutta mahdollisesti jopa satsata joihinkin juttuihin, jotka näemme strategisesti tärkeinä”, Lahti sanoo toiveikkaana.

Onko valoa jo tunnelin päässä?

Huolimatta viime aikojen huonoista uutisista sekä Suomen verkkaisesta rokotustahdista,  harrastusten tilanne lienee joka tapauksessa ensi syksynä jo huomattavasti nykyistä valoisampi. Tero Laine toivoo, että lasten vanhempien taloudellinen tilanne mahdollistaa edelleen harrastukset myös ensi syksynäkin, jolloin viimeistään päästäneen taas kilparadoillekin.

” Kyllä se kilpailemattomuus heijastuu kaikkeen. Uimarit ovat kuitenkin kilpaurheilijan mielellä varustettuja.”

Myös Kalle Lahti uskoo valoisampien aikojen odottelevan jo kulman takana. Jääkiekossa pelaamaan on päästy marraskuun lopun jälkeen ainoastaan miesten, naisten sekä A-juniorien SM-liigassa sekä Mestiksessä. 

Hän uskoo, että vaikka pelaamattomuus toisi väliaikaisen kadon harrastajamääriin, olisi paluu kasvu-uralle yhtä nopea. Seurojen pystyssä pysyminen kokonaisuudessaankaan ei huoleta Lahtea, sillä urheiluseurat ovat hänen mukaansa yhteiskunnallisesti tärkeässä roolissa niin liikuttajina kuin kasvattajinakin.

”Samassa veneessä tässä kaikki ollaan, mutta näen kyllä tämän kriisin ja kovan koettelemuksen takana olevan oikein valoisat ajat vielä. Optimistinen ajattelutapa se on, mutta pitää ollakin, että näitä aikoja jaksaa”, Lahti paaluttaa.