Kannatuskyselyiden vastaamiseen häpeä tuo poliittisia yllätyksiä

Juttusarjassa käsitellään kevään 2017 kuntavaaleja. Osa 10/18.

Suomessa tehtävät puolueiden kannatuskyselyt ovat kattavia ja selkeitä, mutta myös haastavia. Kannatuskyselyiden lopputulos ei kuitenkaan välttämättä vastaa kansan todellista mielipidettä.

[metaslider id=30231]

“Populistipuolueiden äänestäjät ovat osoittautuneet keskimääräistä haluttomimmiksi osallistumaan gallupeihin, mikä luonnollisesti vaikeuttaa äänestystulosten ennustamista. Näiden puolueiden äänestyskannatus onkin monessa maassa ollut huomattavasti suurempaa, kuin mihin kannatuskyselyt ovat viitanneet”, kertoo Tampereen yliopiston valtio-opin yliopistonlehtori Maria Bäck.

Populistipuolueiden kannattajajoukon vastaamishaluttomuus onkin aiheuttanut viime vuosina odottamattomia yllätyksiä vaaleissa, niin kotimaassa kuin ulkomailla. Esimerkkejä tästä ovat muun muassa Britannian eroaminen Euroopan unionista, Donald Trumpin voitto Yhdysvaltain presidentinvaaleissa sekä Perussuomalaisten “jytky” vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.

“Sekä Suomessa että ulkomailla juuri populistipuolueiden äänestäjät ovat pelänneet, että heitä panetellaan ja leimataan tyhmiksi, mikäli he tuovat julki puolue- tai ehdokaskantansa. Kaikki eivät myöskään halua tuoda esiin niin sanottuja epämukavia äärimielipiteitään”, Bäck toteaa.

Kannatuskyselyillä on myös mahdollinen vaikutus vaalien lopputulokseen

“Joko äänestäjät hyppäävät voittajan vankkureihin ja haluavat olla menestyjien puolella, tai sitten säälitään altavastaajia ja annetaan ääni heille”, toteaa Helsingin yliopiston akatemiatutkija Hanna Wass.

Maria Bäck on Wassin kanssa samoilla linjoilla.

“Kannatuskyselyiden vaikuttaminen on mahdollista, joskin sitä voi olla vaikeaa todistaa ja mitata. Alhaiset kannatusluvut voivat aktivoida ihmisiä äänestämään, jos he kokevat että vastustaja on viemässä vaalivoiton. Päinvastoin äänestäjä saattaa passivoitua, jos oman ehdokkaan voitto tai läpimeno tuntuu itsestään selvältä”, Bäck selventää.

Kyselyiden haasteena vastaajakato

Kannatuskyselyjä tehdään lähinnä kahdessa markkinatutkimuslaitoksessa Suomessa. Kyselyt perustuvat puhelinhaastatteluihin, joissa kysytään henkilön ikää, sukupuolta, taloudellista tilannetta, äänestyshistoriaa sekä puoluekannatusta.

“Vastaamiseen vaikuttaa se, että vastaajat ovat sellaisessa elämäntilanteessa, että heidät ylipäätään saa kiinni ja vastaamaan. Esimerkiksi taloudelliselta asemaltaan hyvinkin marginaalissa elävällä ei välttämättä ole puhelinta tai internetyhteyttä”, kertoo Hanna Wass.

Taloustutkimus Oy:n poliittisten mittausten tutkimusjohtaja Jari Pajunen pitää Suomen tilannetta vastaajien tavoittamiseen hyvänä.

“Suomessa on hyvä tilanne. Meillä on melko hyvät rekisterit ja ihmisten puhelinnumerot löytyvät helposti. Meillä on aika homogeeninen yhteiskunta, eli meillä ei juurikaan ole väkeä yhteiskunnan ulkopuolella. Toki tällaiset harvat ihmiset tuskin äänestävät muutenkaan”, Pajunen toteaa.

[toggle title=”Tärkeintä on tutkimuslaitosten avoimuus” state=”closed”]

Suomalaiset kannatuskyselyt pyrkivät olemaan avoimia ja kattavia. Juuri nämä tekijät tekevät niistä luotettavia.

“Kyselyiden luotettavuuteen ja todenperäisyyteen liittyy juuri se, kuinka hyvä otos pystytään tekemään. Tärkeää on, miten hyvin otos edustaa sitä, mitä sanomme sen edustavan. Otoksen koko on yksi asia, sekä se, vastaavatko ihmiset kyselyyn totuudenmukaisesti”, toteaa Taloustutkimus Oy:n poliittisten mittausten tutkimusjohtaja Jari Pajunen.

Kannatuskyselyt eivät voi tarkalleen ennustaa vaalien lopputulosta, eikä aina menneisyydessä virhemarginaalia eli luottamusväliä ole ilmoitettu.

“Kun halutaan tehdä koko äänestäjäkuntaa koskevia päätelmiä, siihen tietysti liittyy epätarkkuutta. Silloin täytyy raportoida lukijoille, mikä se epätarkkuus oikein on”, Helsingin yliopiston akatemiatutkija Hanna Wass toteaa.

“Meidän vastuumme on juuri siinä, että olemme avoimia ja teemme tutkimukset kuten sanomme”, Pajunen summaa.
[/toggle]