Liigasta Norjan divariin - ja takaisin?

Juttusarjassa kerrotaan eri alojen ihmisistä, jotka ovat olleet lähellä, tai uskovat vieläkin olevansa, lähellä läpimurtoa suuren yleisön tietoisuuteen.

[metaslider id=12429]

“Harmittaa että Liigassa pelaaminen jäi vaan yhteen kauteen, mutta kovasti kun jaksaa päivittäin hommia tehdä, niin uskon että voin vielä palata sinne.”

Näin puhuu jääkiekkoilija Casper Santanen.

Uudenkaupungin Jää-Kotkissa uransa alkutaipaleet pelanneen Casper-pojan kyvyt huomattiin jo varhain. Jokainen ”Ukin” jäähallilla 1987-ikäluokan peliä seurannut muistaa sulavasti liikkuneen puolustajan yksilösuoritukset, jotka häikäisivät katsojat viikonloppu toisensa jälkeen.

Huippupehmeät kädet omannut pakki siirtyikin jo C-juniori-ikäisenä pelaamaan Turun Palloseuraan. Koti pysyi kuitenkin tiukasti Uudessakaupungissa, vaikka yläaste muuttui lukioksi ja seura pysyi TPS:nä.

“Sain tehdä aamuharjoitteet Uudenkaupungin jäähallissa ja matka oli kuitenkin suhteellisen lyhyt Turkuun. Tietenkin iso kiitos kuuluu isälle, joka jaksoi kuskata minua harjoituksiin päivittäin, Santanen selittää syitä, miksei muuttanut Turkuun ja pyrkinyt Aurajoen Urheilulukioon.”

“Toki se välillä rassasi, kun tiesi, että Turussa joukkuekaverit saavat kurssimerkintöjä aamujäällä painamisesta, mutta sain hoidettua täälläkin oman lukioni ihan kunnialla loppuun ja sain treenata tarpeeksi.”

Lukion jälkeen Santanen siirtyi Rauman Lukon A-junioreihin kaudeksi 2006-2007.

“TPS-A:sta ei oikein tullut peliaikaa toivotulla tavalla ja Raumalta oltiin kiinnostuneita. Lisäksi muutama hyvä uusikaupunkilaiskaveri pelasi Lukossa, niin tuntui luontevalta siirtyä sinne pelaamaan.”

Turku kutsuu sittenkin takaisin

Lukon A-junioreissa kului kaksi kautta, joiden aikana syntyi puolustajalle mukavat tehot 9+26=35. (77 ottelua)

Kahden Lukko-kauden jälkeen puhetta junioreista ulos kasvaneen miehen jatkosta  raumalaisorganisaatiossa oli, mutta TPS:n edustusmiehistö tarjosi parempaa ja mielenkiintoisempaa diiliä.

“Olihan se mahtavaa päästä pelaamaan SM-Liigaa, kun siitä oli pienestä pitäen haaveillut. Hienoa oli myös  päästä pakkilegenda Hannu Virran oppiin. Häneltä opin yhtä sun toista, pienempää ja suurempaa. Pääsin  hyvin mukaan peleihin ja liigavauhtiin.”

Sitten kuitenkin surkeasti joukkueena suorittanut TPS päätyi kesken kauden vaihtamaan valmentajaa ja  Santasen peliaika väheni dramaattisesti Kai Suikkasen astuessa ruoriin.

“Se oli kuin katkaisimesta olisi kääntänyt. Peliaikaa ei vaan uuden valmentajan myötä enää tullut.”

Tuolla kaudella TPS voitti Suomen mestaruuden, mutta Santaselle ei mitalia herunut, koska katsomokomennusten myötä otteluita kertyi vyölle liian vähän.

“Ei se ole harmittamaan jäänyt. Hyvät bileet ehkä menetin, mutta en muuta. Olen pyrkinyt aina katsomaan eteenpäin ja keskittymään tulevaisuuteen.”

TPS-kauden jälkeen Santanen pohti monia eri vaihtoehtoja ja lopulta päätti, että on aika nähdä isän tapaan maailmaa. Tie vei ensin Norjan Manglerudiin, jossa 1½ kauden aikana syntyi 57 ottelussa tehot 7+23=30. Toisen norjankautena 2010-2011 seura ajautui ikäviin talousongelmiin ja Jää-Kotkien kasvatin oli lähdettävä uuden seuran metsästykseen.

Sellainen löytyi Tanskasta, Esbjergistä. Siellä mies pelasi loppukauden lisäksi myös seuraavan kokonaisen sesongin. Kun katsoo Tanskassa vietetyn ajan tehoja Santasen osalta, herää kysymys: missä ne ovat?

“Norjassa viihdyin erinomaisesti ja sinne haluan ehdottomasti lähteä takasin joskus. Siellä minuun luotettiin ja sain pelata omilla vahvuuksilla. Toista olikin sitten Tanskassa, jossa koutsi vaihtui toisella kaudella ja yht’äkkiä musta yritettiinkin tehdä fyysistä puolustavaa puolustajaa. Olisi melkein voinut pelata vaikka ilman mailaa, sillä kiekolla ei saanut tehdä muuta kuin heittää päätyyn”, Santanen veistelee tanskanreissustaan.

Mestiksestä tavoittelemaan nousua kohti isompia ympyröitä

Kaudeksi 2012-2013 oli aika palata Suomeen ja lähteä hakemaan sitä kautta uutta nousua uralle omien vahvuuksien kautta. Parhaaksi vaihtoehdoksi muutamista tarjouksista valikoitui Kajaanin Hokki.

Kaksi vuotta kului Kajaanissa ja bussissa istuminen tuli tutuksi. Peli kulki, mutta pienet loukkaantumiset rikkoivat varsinkin jälkimmäistä vuotta. Tänä syksynä Santanen päätti, että Mestis on nyt nähty ja on aika hakea uutta potkua uralle ulkomailta. Slovakian pääsarjasta, Zilinasta tuli mielenkiintoinen tarjous ja mies päätti tarttua siihen. Tästä alkoi melko hämmentävä seikkailu

“Seura piti esityksistäni ja allekirjoitin jopa sopimuksen. En kuitenkaan saanut omaa osaani paperista mukaan, koska oli perjantai-iltapäivä ja siihen tarvittiin kuulemma jonkun seuran omistajan allekirjoitus vielä maanantaina.”

Tässä kohtaa tilanne muuttui oudoksi.

“Menin sitten maanantaina harjoituksiin ja huomasin, ettei minua ollut merkitty mihinkään kentälliseen. Kyselin asiaa ja minulle ilmoitettiin, että olinkin liian kallis heille. Kaikenlaisia selityksiä sain kuulla ja saman kohtalon koki myös eräs latvialaispelaajakin.”

“Hassua oli myös se, että tässä kohtaa koko seurajohdon englanninkielen taitamus romahti radikaalisti.”

Santanen sai kuitenkin seuralta lentoliput kotiin ja nyt hän on jo lähdössä Norjan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, Narvik Arctic Eaglesiin. Kyse on yhdestä maailman pohjoisimmasta jääkiekkojoukkueesta.

“Todella innolla lähden! Siellä on tällä hetkellä älytön buumi ja he tosiaan halusivat minut sinne.”

Varsinaiset jääkiekkoon liittyvät unelmat Suomessa

Yksi asia, joka Santasesta puhuttaessa nousee esiin, on miehen hyvin erikoinen tausta.

Hänen edesmennyt isoäitinsä oli britti, äiti on tanskalainen, Casper itse on syntynyt Norjan pääkaupungissa Oslossa ja isä on kotoisin Suomen Uudestakaupungista. Casper oli 15-vuotiaaksi asti Tanskan kansalainen ja häntä on kosiskeltu myös Norjan maajoukkueen edustuspaitaan synnyinpaikkansa vuoksi.

“Joku on joskus sanonut, että hajanaisista sukutaustoista johtuen voisin kokea olevani jotenkin “irtolainen”. Itse kuitenkin koen tämän seikan vain elämääni rikastavana tekijänä.”

Tämän jälkeen puhe kääntyy taas Liigaan. Se on selvästi paikka, jossa mies uskoo vielä joku päivä pelaavansa ja jonka eteen hän on valmis tekemään töitä. Vaikka sitten napajäätiköllä.

Narvikista on pitkä matka kaikkialle eikä Suomen Liiga varsinkaan ole sen lähin naapuri.