Näin teet itsestäsi yläluokkaisen

[alert color=”light”]

Neliosainen periytyvää eriarvoisuutta käsittelevä sarja Lähtökohtana eriarvoisuus pohtii perheen tulotason merkitystä yksilön elämään ja ajatuksiin. Mukana keskustelemassa on ollut kaksi opiskelijanuorta, joista toinen tulee vähätuloisesta perheestä ja toinen suurituloisesta. Haastateltavat ovat toimineet anonyymeinä. Tekstin seuraamisen helpottamiseksi heidän peitenimikseen valittiin Ritari Köyhä ja Kulta Lusikka.

Tässä osassa toimittajamme pohtii sitä, mitä pääoma on ja onko periytyvä eriarvoisuus yhteiskuntamme kompastuskivi. Jutun lopusta löytyy pomminvarmat keinot rikkauteen.

Sarjan muut osat löydät näistä linkeistä:

“Pyrkimys koulutukseen lähtee meistä itsestämme”

Köyhänä olet syntynyt ja köyhänä kuolet

“Raha on antanut minulle rakkauden hyvään ruokaan ja viiniin”

[/alert]

Moni teistä varmaan muistaa Helsingin Sanomien luokkakoneen. Pikaisen kyselyn perusteella sai ylimalkaisen arvion siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan kuului. Minä olin vähäosainen. Kone antoi myös kulttuurisen luokan, jonka tulokseksi sain asiantuntijan. Tulokseni huvitti minua, sillä en koe olevani vähäosainen. Enkä myöskään asiantuntija. Yhtään missään.

Tämä kirjoitus on Lähtökohtana eriarvoisuus -juttusarjani neljäs ja viimeinen osa. Olen muissa osissa keskustellut periytyvästä eriarvoisuudesta ystävieni Kulta Lusikan ja Ritari Köyhän kanssa. Periytyvä eriarvoisuus on ilmeisen olemassaoleva asia. Varallisuus periytyy sekä suoraan perinnön ja elämän varrella saadun taloudellisen tuen myötä, mutta myös lähtökohtien. Hyvätuloisen perheen lapsi pääsee yleensä useiden suopeiden tekijöiden vuoksi hyvään koulutuspaikkaan ja sen kautta hyvätuloiseen ammattiin. Vähävaraisen perheen lapsi jumiutuu helposti perheensä tuloluokkaan. Kiteytettynä; lähtökohta vaikuttaa koulutukseen, koulutus vaikuttaa päämäärään ja lähtökohta vaikuttaa päämäärään. Samalla koulutus voi heikentää lähtökohdan merkitystä ja lähtökohta puolestaan koulutuksen merkitystä.

Vastikään julkaistu OECD:n tutkimus todistaa, että Suomessa tuloerot ovat vahvasti kasvussa. “Tiivistettynä tutkimus väittää, että kun taloudellinen eriarvoisuus lisääntyy, taloudellinen kasvu heikkenee. Välillisenä selittävänä tekijänä tässä on koulutus. Yhteiskunnan vähävaraisten halukkuus ja kyky kouluttaa lapsiaan on keskimäärin pienempi kuin varakkaammilla”, uutisoi Helsingin Sanomat.

Yleisesti periytyvää eriarvoisuutta pidetään negatiivisena asiana. Ja sitähän se toki on. Ihmisillä ei ole tasa-arvoiset lähtökohdat elämään. Se on epäreilua. Kulta Lusikka kuitenkin keskustellessamme kyseenalaisti tasa-arvon käsitteen tässä yhteydessä. Hän huomautti, että tasa-arvo on vapautta. Siten se on myös vapautta omistaa jotakin. Vapautta taata omille jälkeläisilleen hyvä elämä. Sillä sitähän ihmiset yleensä eniten haluavat, turvallisen matkan lapsilleen. Tätä voi toki perustella jo ihan sosiaalidarvinistisella ajatusmaailmalla. Vahvin voittaa heikommat, kuten kaikissa muissakin eläinkunnissa. Tällaiseksi on ihminen luotu.

Vaikka Suomella onkin kohtalaisen suopeat lähtökohdat meritokratiaan ainakin ilmaisen koulutuksemme puolesta, niin tosiasiahan on, että kaikilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia lukea yliopiston pääsykokeisiin ilman, että heidän tulisi samalla käydä täysipäiväisesti töissä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta saada lapsesta asti laajaa yleissivistystä, lukutaitoa, harrastuksia tai henkistä tukea, jota kiinnostus menestykseen usein vaatii.

HS:n luokkakone tuntui osittain vanhentuneelta. Suomessa vallitsee uusi luokkayhteiskunta, uusi luokkajako. Kuuluisa sosiologi Pierre Bourdieu on aikanaan jaotellut pääoman lajit taloudelliseen, kulttuuriseen, sosiaaliseen ja symboliseen pääomaan. Voidaan siis ajatella, että eriarvoisuutta voi periä monissa muissakin muodoissa, kuin taloudellisessa. Voit periä isältäsi intohimon klassiseen musiikkiin ja äidiltäsi suhteet hänen lapsuuden ystäviinsä, Sauli Niinistöön ja Björn Wahlroosiin.

Vaikka pakettiautovuokraamon omistaja Karjala-Kalle ansaitsee työssään kuusi tuhatta euroa kuukaudessa, ei moni häntä luokittele korkealuokkaiseksi. Hän nimittäin lukee joka aamu lööpit, vetää viikonloppuisin päänsä liian täyteen paikallisessa, pukeutuu lenkkikenkiin, syö pikaruokaa viisi kertaa viikossa ja katsoo intohimoisesti Big Brotheria. Pari tonnia kuussa ansaitseva kirjastonhoitaja Tove puolestaan elää hyvin terveellistä elämäntapaa, harrastaa purjehdusta, lukee iltaisin ennen nukkumaanmenoa kaunokirjallisuutta ja pukeutuu tyylikkään klassisesti. Hän on bättre folk – oli sitten perinyt jotain tai ei.

Luokkajaottelun muuttuminen kertoo paljon kulttuuristamme. Se myös avaa uudenlaisia mahdollisuuksia. Esittämällä perinteisesti porvarin oloista hahmoa saatat saada hyvinkin monimuotoista pääomaa. Tästä huomiosta ilakoituneena kerronkin nyt teille vinkit, joiden avulla saavuttatte voittamattoman statuksen.

1. Käy BodyPumpissa, meikkaa tyylikkäästi ja pukeudu Ganttiin.

2. Hanki menestyvä puoliso.

3. Harrasta teatteria, joogaa ja Pori Jazzeilua.

4. Seuraa vain uskottavia ja perinteisiä medioita, kuten Hesaria. Jos olet kommari, niin tue myös Yleä.

5. Kohtuukäytä vain ylähyllyn tuotteilla ja mieluiten poliittisen ruokailukeskustelun siivittämänä.

6. Syö kotona valmistettua luomuruokaa (muista myös blogata siitä) ja käy vain ravintoloissa, joiden Mikki Hiiri -annokset maksavat enemmän kuin minun kuukausivuokrani.

7. Hanki ympärillesi vain menestyviä ystäviä. Näitä löytyy muun muassa harrastustesi piiristä.

8. Edelliseen neuvoon viitaten (Huom! Tämä on tärkeää.); Älä vain missään nimessä katso ihmisiä pintaa syvemmälle. Saatat löytää Karjala-Kallelta kauniin sielun.