Nimipäiväperinteet ovat uusiutuneet

Nimipäivää ei enää juhlita samalla tavalla kuin ennen. Vaikka nimipäivällä on enemmän merkitystä lapsena kuin aikuisena, moni silti toivoo nimensä löytyvän kalenterista.

[metaslider id=30387]

”Nimipäiväperinne ei ole missään nimessä kuollut. Se on vain saanut uusia muotoja”, kertoo Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala.

Nimipäiväperinne rantautui Suomeen 1700-luvulla Ruotsista. 1900-luvun alussa nimipäiviä vietettiin ahkerasti monissa maalaiskylissä, jolloin emännät ja isännät pitivät isoja nimipäiväjuhlia. Sotien jälkeen juhliminen väheni. Nykyään perheissä juhlitaan nimipäiviä eri tavoin. Vielä muutama vuosi sitten nimipäiväkorttien lähettäminen oli yleistä. Nykypäivänä nimipäiväsankareita onnitellaan esimerkiksi Facebookissa tai tekstiviestillä.

Helsingin yliopistossa on kaksi nimipäiväasiantuntijaa. Suomalaisen nimipäiväkalenterin asiantuntija Minna Saarelma-Paukkala ja suomenruotsalaisen kalenterin nimipäiväasiantuntija Leila Mattfolk.

”Tuntuu siltä, että Suomessa juhlitaan enemmän nimipäiviä kuin Ruotsissa. Ennen vanhaan nimipäiviä vietettiin jopa enemmän kuin syntymäpäiviä, sillä nimet löytyivät almanakasta ja kun oli Annan päivä, voitiin olla siitä myös varmoja”, Mattfolk kertoo.

Tutkan tekemän kyselyn mukaan suurin osa ihmisistä juhlii nimipäiviään sukulaisten tai kavereiden kanssa kahvittelemalla. Vajaa 30 prosenttia vastanneista kokee nimipäivällä olevan merkitystä. Suurin osa ei siis näe nimipäivällä tai sen viettämisellä olevan merkitystä. Silti oman nimen löytyminen kalenterista koetaan olevan tärkeä asia.

Kyselystä selviää, että lapsena nimipäivän merkitys on suurempi kuin aikuisena. Ihmiset toivovat, että läheiset muistaisivat onnitella heidän nimipäivänään. Kyselyyn vastasi 109 ihmistä, joista suurin osa oli 20-30-vuotiaita naisia.

Almanakkaan suositaan suomalaisia nimiä

Uudet nimet valitaan kalenteriin viiden vuoden välein. Viimeksi uudistus tehtiin vuonna 2015 ja seuraava tulee vuodelle 2020. Suomessa kalenterit tehdään hyvissä ajoin, joten syksyllä 2018 uusi nimilista on jo päätettynä.

1980-luvun alusta alkaen ollaan pystytty käyttämään laajoja väestörekisteritietoja, jonka jälkeen nimien valitsemisessa ollaan noudatettu yleisyysperiaatetta. Periaatteen mukaan nimi on annettu 50 vuoden aikana 500 lapselle etunimeksi. Nimi ei silti välttämättä pääse automaattisesti kalenteriin, vaikka se olisi tarpeeksi yleinen.

”Siinä katsotaan vähän muitakin tekijöitä. Esimerkiksi suomalaisia nimiä suositaan. Jos kalenterissa on ennestään nimet Aleksi, Jenni ja Niko, niin sinne ei oteta nimiä kuten Alex, Jenny tai Nico”, Saarelma-Paukkala selventää.

Oma nimi halutaan kalenteriin

Almanakkatoimiston posti on meikeinpä yhtä suosittu kuin Korvatunturin joulupukin tai Tampereen Pikkukakkosen posti. Toimistoon tulee jatkuvasti kysymyksiä ihmisiltä, jotka ovat saattaneet odottaa koko ikänsä nimensä ilmestymistä kalenteriin.

Myös pienten lasten vanhemmat ja isovanhemmat kyselevät harvinaisista nimistä. Usein vastaus on, että nimi ei ole vielä tarpeeksi yleinen ansaitakseen paikkansa kalenterissa.

”Aina voi sopia tietyn päivän, milloin nimipäiväänsä viettää epävirallisesti”, Saarelma-Paukkala muistuttaa.

[toggle title=”Kuka päättää kenen nimi päätyy kalenteriin?” state=”closed”]

Jos almanakasta ei löydy nimeä, josta uusi nimi olisi johdettu, nimen merkitys tai äänneasu vaikuttavat sen sijaintiin. Lopulta Helsingin yliopistossa nimipäiväasiantuntijat Minna Saarelma-Paukkala ja Leila Mattfolk käyvät läpi uudet nimiehdotukset. Viimeisenä ehdotukset käy läpi Helsingin yliopiston rehtori.

Vielä ei tiedetä, mitkä olivat viime vuoden 2016 suosituimmat nimet. Suomessa lapsen nimi tulee ilmoittaa väestörekisteriin kahden kuukauden kuluttua syntymästä.

Nimet tulevat yleensä uudestaan suosioon 80 tai 100 vuoden välein. 2000-luvulla vahvaksi trendiksi on noussut 100 vuotta sitten muodissa olleet nimet. Lapsille annetaan nimiä, jotka ovat olleet pois käytöstä, kuten Elsa ja Eino. Toinen trendi on antaa lapselle oma keksimä nimi tai erittäin harvinainen nimi. Vanhemmat usein itse keksivät nimiä ja antavat esimerkiksi luontoon viittaavia nimiä.

Vaikka suomalaisesta kalenterista ei paljon kansainvälisiä nimiä löydy, usean suomalaiselta tuntuvan nimen tausta on kansainvälinen. Monien nimien taustalla on raamatullinen nimi, kuten Sari ja Sara tulee nimestä Saara.

[/toggle]