Performanssitaide rajojen rikkojana

Performanssitaiteessa teos on taiteilija itse. Sen tarkoituksena on rikkoa perinteisiä arvoja, luoda vapaampaa taideilmaisua ja tuoda esiin yhteiskunnan epäkohtia. Performanssi pyrkii olemaan vaikuttava ja rajoja rikkova. Joidenkin näkymättömien rajojen rikkomisesta taiteilija voi joutua jopa vankilaan.

[metaslider id=28616]

”Kun puhutaan taiteen säännöistä, on romanttinen ja idealistinen ajatus, että niitä ei ole. Ja yleisten sääntöjen rikkominen on keino liikuttaa yhteiskunnallisia rajoja ja rajoituksia, ja sitä kautta muuttaa maailmaa. On kuitenkin sanomattakin selvää, että tietyt rajat on ja joistain teoista voi joutua vankilaan”, Turun Taideakatemian kuvataiteen opettaja Eero Merimaa kertoo.

Esimerkkinä suomalaisen performanssitaiteen rajojen ylityksestä Merimaa mainitsee Jumalan teatterin. Se on suomalainen, teatterikorkeakoulun opiskelijoista koostuva radikaalinäyttelijäryhmä, joka sai kansainvälistä huomiota vuoden 1987 Oulun teatteripäiviltä. Ryhmän kaksiminuuttinen, hyökkäävä performanssiesitys sai muun muassa yleisön pakenemaan paikalta ja eduskunnan keskustelemaan teatterikorkeakoulun sulkemisesta. Ryhmän kaikki neljä jäsentä pidätettiin.

Yleisö ei ole tyhmä

Taiteen tekijällä on aina tarkoitus ja kysymyksiä, joita käsittelee. Merimaan mukaan taiteen lakeihin kuitenkin kuuluu, että kun teos asetetaan ihmisten nähtäväksi, tekijä menettää kontrollin ja tulkinta siirtyy katsojalle. Yhteiskunta määrittelee, milloin toiminta on rajojen ulkopuolella ja taiteilija joutuu edesvastuuseen.

”Toisaalta sitä toivoisi, että katsoja koettelisi omia rajojaan ja peilaisi taideteoksen ehdotuksia omaan arvomaailmaansa. Sitä kautta olisi ehkä mahdollisuus synnyttää uudenlaista ajattelua”, Merimaa pohtii.

Suomalainen performanssitaiteilija ja kauppatieteiden tohtori Irma Luhta kertoo, että hänenkin esityksiään on ymmärretty väärin. Liiallinen asiaan johdattelu saattaa tuoda sekaannuksia, koska yleisö ei välttämättä ajattele samalla tavalla kuin taiteilija. Luhdan mukaan yleisö on viisas, ja antaa jatkuvasti kaikille tekemisille merkityksiä. Tämän vuoksi esitys on parempi jättää avoimeksi, jolloin katsoja saa itse muodostaa käsityksensä.

Performanssi on visuaalisen kielen muoto

Luhta uskoo, että performanssitaiteella voidaan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin yhteiskunnallisissa asioissa, kunhan sen ottaa tosissaan. Performanssi on osittain improvisaatiota ja osittain suunniteltua.

”Olen nähnyt kuvia, ja historiassakin on esimerkkejä siitä, että performansseilla on saanut havahdutettua. Jos haluaa vaikuttaa, tulee performanssiesitys tehdä suureleisesti ja katsoja on pidettävä otteessa. Ja se on vaikeaa”, Luhta pohtii.

Merimaan mukaan vahva kehon ja henkilön läsnäolo erottavat performanssitaiteen muusta kuvataiteesta. Se avaa performanssille mahdollisuuden tuoda esiin kysymyksiä, joita ei toisella tavalla ole mielekästä tuoda esiin. Kehonkäyttö tuo luontevasti yhteyden kysymyksiin kehollisuudesta ja sitä kautta esimerkiksi seksuaalisuudesta, ja sen tavoista olla osana yhteiskunnallista keskustelua.