Tekoälyn suosio taiteessa on kasvanut. Tekoälyllä tehty kuva.

Kulttuuri

Uutiset

Tekoälyn kasvava käyttö taiteessa jakaa mielipiteitä

Paula Heinonen

Tekoälyn käyttö taiteen tekemisessä on yleistynyt merkittävästi, mikä on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan taidealalla. Netti ja sosiaalinen media ovat jo täyttyneet tekoälyllä tehdyistä kuvista ja videoista.

Generatiivisen tekoälyn laajentuminen on mullistanut taidealan. Tekoälyn hyödyntäminen taiteen luomisessa on lisääntynyt ja aiheuttanut pohdintaa siitä, minkälaisen merkityksen tekoäly taiteelle antaa. Ilmiö on nostanut esiin kysymyksiä, kuka tekoälyn luoman taiteen omistaa ja missä määrin sitä on taiteessa sopivaa käyttää.

Taide- ja kulttuurialan opiskelija Nelli Huhtala harjoittaa taidetta monin eri tavoin. Hän maalaa, tekee käsitöitä ja kirjoittaa näytelmiä. Huhtala kertoo kohdanneensa tekoälyllä luotua taidetta netin lisäksi taidealan messuilla ja markkinoilla.

Nelli Huhtala tekee taiteensa ilman tekoälyä.
Kuva: Paula Heinonen

”Taidemessuilla näkee paljon oikeaa taidetta, mutta joukossa on mukana pieni prosentti töitä, jotka ovat selvästi tekoälyllä tuotettuja”, Huhtala toteaa.

Huhtala ei käytä tekoälyä omassa taiteessaan, sillä hän ei koe sitä tarpeelliseksi. Huhtala näkee, että taiteilijana luomisen halu lähtee omasta itsestä, eikä tekoälylle kerrottujen käskyjen kautta.

”Henkilökohtaisesti en tunne muitakaan taiteilijoita, jotka käyttäisivät tekoälyä. Tiedän kuitenkin, että teatteripiireissä sitä käytetään julisteissa ja mainonnassa.”

Huhtalan mielestä tekoälyllä tehtyä taidetta voidaan kutsua taiteeksi sillä määreellä, että sen taide on jonkun muun luomaa. Itseään ei voi kutsua taiteilijaksi, jos oma teos perustuu kokonaan tekoälylle.

Taiteen ja tekoälyn välinen side arveluttaa

Turun ammattikorkeakoulun kuvataiteen lehtori Otto-Ville Väätäinen kertoo tekoälyn luoman taiteen synnyttävän kysymyksen siitä, minkälaisen merkityksen tekoäly teokselle antaa ja kuka teoksen tekijä on.

”Tekoäly on kiinnostava väline, joka kantaa omaa ominaisuuttaan ja jota määrittelee tietyt periaatteet. Edelleen on kuitenkin epäselvää, miten meidän tulisi sitä käsitellä”, hän pohtii.

Väätäinen kannustaa tutustumaan tekoälyn antamiin mahdollisuuksiin, mutta painottaa huomioimaan myös käytön aiheuttaman ympäristökuorman.

Väätäisellä on kehitteillä hankehakemus, jossa tarkoituksena on tutkia valokuvataiteen ja tekoälyn välistä suhdetta teoreettisen ja kartoittavan työn muodossa.

”Tavoitteena on selvittää, minkälaisessa suhteessa voimme olla tekoälyyn ja millainen käännös valokuvataiteeseen on tulossa tekoälyn aikakaudella.”

Tekoälyn käyttöä vierastetaan valokuvataiteessa

Alisa Jaakkola näkee tekoälyssä potentiaalia.
Kuva: Paula Heinonen

Turun ammattikorkeakoulun valokuvataiteen opiskelija Alisa Jaakkola kaihtaa tekoälyn käyttöä omassa opiskelussaan, sillä hän tahtoo käydä luovan prosessin läpi itsenäisesti.

Jaakkolan mukaan koulussa ei ole keskusteltu tekoälyn käytöstä valokuvataiteen apuvälineenä, mutta opinnoissa on harjoiteltu tekoälyn ominaisuuksia kuvankäsittelyohjelmilla.

”Lähtökohtaisesti opettajat kehottavat ajattelemaan ja opettelemaan asioita ilman tekoälyn apua”, Jaakkola sanoo.

Lehtori Otto-Ville Väätäinen täsmentää, että korkeakoulussa opettajat sopivat keskenään tekoälyn käytön määrästä opetuksessa.

”Se on siltä osin tervetullutta osaksi opiskelua, mutta en itse sitä opetuksessani käytä”, Väätäinen sanoo.

Alisa Jaakkola kokee, että taiteeseen tarvitaan aitoa tunnetta ja filosofisuutta, joita ei tekoälyltä löydy. Taiteilijoiksi voi silti kutsua myös henkilöitä, jotka hyödyntävät tekoälyä apunaan jossain määrin.

”Tekoälyllä voi olla myös paljon annettavaa, kunhan ei laske sen varaan liikaa.”