Uutiset

Vaatteiden kierrätys ongelmallista – miten saada luonnonvarat takaisin käyttöön?

admin

[note color=”#E8E8E8″]

 Neliosainen juttusarja pohtii kierrätystä yhteiskunnassa.
Neljännessä osassa keskitytään vaatteiden kierrättämiseen.
[/note]

vaatteetonmunaatteet

Vaatteet ovat halvempia kuin ikinä ennen. Topin voi ostaa kolmella eurolla, kymppi lisää niin saat jo farkut. Emme osta enää tarpeeseen, vaan vaatteista on tullut nautintohyödykkeitä. Menemme ostoskeskukseen palkitsemaan tai lohduttamaan itseämme. Lopputuloksena on vaatekaappi täynnä huonolaatuisia vaatteita, jotka heitämme pois uusien tilalta.

Vaatteiden kierrättäminen on ongelmallista. Vaate koostuu usein monesta eri kuidusta, jotka tuovat vaatteelle erilaisia ominaisuuksia. Esimerkiksi polyamidi tuo puuvillasukkaan kestävyyttä ja elastaani farkkuihin venyvyyttä. Samalla kuitujen sekamelska kuitenkin vaikeuttaa vaatteen jatkojalostamista.

“Kuvittele, että yrittäisit kierrättää paistinpannun ja hopealusikan yhdessä,” vertaa Tekstiili- ja muotialat ry:n toimitusjohtaja Veli-Matti Kankaanpää.

Luonnonkuitujen, kuten puuvillan kierrättämisessä ongelmana on se, että tekstiilijätteen repimisessä kuitujen pituus lyhenee, jolloin materiaalista tulee aikaisempaa heikkolaatuisempaa. Villa on poikkeus, sillä siitä saadaan kehrättyä uutta lankaa sellaisenaan.

“Kierrättämisen kannalta kannattaisikin suosia polyesterivaatteita, sillä polyesteri on tällä hetkellä helpoin uudelleenjalostettava materiaali. Siinä on kuitenkin se ongelma, ettei polyesteri tunnu iholla yhtä hyvältä kuin puuvilla. Polyesteri on myös kestävää ja värit pysyvät siinä paremmin kuin puuvillassa,” Kankaanpää kertoo.

Trashionista Outi Les Pyyn mielestä vaatteen merkillä, valmistusmaalla tai materiaalilla ei ole väliä. Tärkeää on, että vaate on ostajan tyylinen, sitä käytetään pitkään ja se on laadullisesti käyttötarkoitukseensa sopiva. Ei siis tarvitse ostaa niinkutsuttua ekomuotia ollakseen ekologinen.

“Kuluttajan pitää osata huoltaa vaatetta oikein. Ei niin, että se pilataan heti ensimmäisessä pesussa. Vaihtamalla pesupähkinöihin tai ekologiseen pesuaineeseen teet heti aika suuren parannuksen vaatteen ympäristövaikutuksien kannalta,” Pyy kertoo.

“Ihmiset vesipesevät liikaa vaatteita. Itse en esimerkiksi ikinä pese neuleita, niille riittää hyvä tuulettaminen.”

Lompakko edellä

Kierrätysinnovaatioita on paljon, mutta ne eivät oikein saa tuulta alleen. Pyy uskoo, että seuraava iso läpimurto tekstiilien kierrättämisessä tulee olemaan selluloosapohjainen Ioncell-F-kuitu. Ongelma pitäisi saada ratkaistua niin, että viskoosin kaltaisen ekokuidun kierrätysprosessi saadaan käyntiin teollisessa mittakaavassa.

Aalto-yliopiston ja VTT:n yhdessä kehittämä kierrätysinnovaatio Ioncell-F-kuitu voitti European Recovered Paper Council:n ensimmäisen palkinnon Teknologia ja tuotekehitys -sarjassa. Ioncell-F -kuitu on tähän mennessä tehdyistä kuiduista ekologisin ja energiatehokain.

“Suomalaiset eivät pärjää hintakilpailussa, mutta meillä on tietotaitoa, jota ei ole halpamaissa. Täällä osataan käsitellä puuta, ja sitähän meillä riittää,” Pyy kertoo.

Halpavaateteollisuus tekee mitä vain, jotta hinnat pysyvät ostajille tarpeeksi alhaisina. Kankaanpään mukaan suomalaiset kuluttajat menevät valitettavasti lompakko edellä.

“Itse ajattelen niin, että Suomessa on oikeasti todella paljon köyhiä ihmisiä, joille se 10 euron paita on ainut, johon on oikeasti varaa. Suomessa ollaan kuitenkin materiaalitietoisia, ja kierrätysvaatteet menevät hyvin kaupaksi,” Kankaanpää kertoo.

Maapallolla tuotetaan jo maksimimäärä puuvillaa. Kun ihmisten määrä kuitenkin kasvaa ja vaatteita tehdään koko ajan enemmän, puuvillan hinta nousee. Nyt ollaan siinä pisteessä, että pitäisi tosissaan miettiä, miten saada käytetyissä vaatteissa piilevät luonnonvarat uudelleenkäyttöön.

 Kuluttaja vaikuttaa

Moni ajattelee, ettei omalla kulutuskäyttäytymisellä voi vaikuttaa. Kankaanpää muistuttaa, että kun 100 ihmistä boikotoi liikettä, se ei vielä paljon vaikuta, mutta kun mukaan saadaan 100 000 ihmistä, sillä on jo merkitystä.

Viime helmikuussa eläinsuojelujärjestö Peta julkisti videoita angorakaneista, joiden villa revitään tupoittain tuottaen kanille paljon kipua. Asia synnytti nopeasti kuluttajien keskuudessa boikotin. Lopulta kauppojen oli nöyrryttävä kuluttajien tahtoon ja ne luopuivat angoran käytöstä.

“Tämä oli loistava esimerkki siitä, että jos tarpeeksi moni päättää että tähän firmaan ei kanneta rahoja, niin firmalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin muuttaa tapojaan. Kuluttaja äänestää lompakollaan,” Pyy muistuttaa.

Tekstiilijätteen osuus kotitalousjätteestä on 4–9 prosenttia. Kun lasketaan mukaan teollisen puolen tekstiilijäte, Suomessa tulee tekstiilijätettä vuosittain noin 120 miljoonaa kiloa. Pyyn mielestä kyse ei ole edes siitä, käsitelläänkö jäte oikein, vaan siitä, että Suomeen tuodaan järkyttävä määrä vaatetta halpamaista. Saman verran, kuin mitä heitetään roskiin joka vuosi.

“Tuotanto on koko siirtymässä enemmän Afrikkaan, ja siellä ei todellakaan sitä vettä ole. Tekstiiliteollisuus on maailman toisiksi eniten vettä saastuttava teollisuudenala. Siinä vaiheessa kun tekstiiliteollisuus käyttää järkyttävän määrän makeaa vettä, saastuttaa jokia ja kuivattaa järviä, syntyy taloudellista ja sosiaalista epävakautta, ja ihmiset lähtevät etsimään muualta parempaa elämää,” Pyy selittää.

Osa ihmisistä tuntuu myös ajattelevan, että jätteen, ja samalla tekstiilijätteen polttaminen on hyvä juttu. Siitä kun saadaan energiaa.

“Onko se oikein, että suomalaisille tuodaan tänne satojatuhansia kiloja luonnonvaroja kuluttaneita kulutushyödykkeitä, niitä käytetään vähän aikaa ja sitten poltetaan energialaitoksessa, jolloin luonnonvarat menevät taivaan tuuliin? Tämä ei ole mielestäni millään tavalla oikein tai vastuullista toimintaa. Ensisijaisesti pitäisi pystyä ehkäisemään jätteen syntymistä, ja meillä sen sijaan tekstiilijätteen määrä on kasvussa.”

Suomessa on muutama yritys, jotka pystyvät hyödyntämään tekstiilijätettä. Tekstiili- ja muotialat ry:n mukaan vuonna 2012 tekstiilijätteestä kerättiin noin kahdeksan prosenttia, joista uudelleenkäyttöön saatiin Suomessa noin 1,6 prosenttia.

 Takaisin halpamaihin

Vain joka viides vaatekeräyspisteisiin tuoduista vaatteista päätyy myyntiin. Loput myydään joko tukkumyynnissä tai viedään sinne mistä ne alunperin tänne ovat tulleetkin – takaisin halpamaihin, esimerkiksi Afrikkaan.

Pyy muistuttaa, että tekstiilien lajittelu on monimutkaisempaa vaikkapa elektroniikkajätteen. Robotti ei näe vaatteesta, onko se tyyliltään sellainen, että se kannattaa säästää vai hajottaa kuiduiksi.

“Lähtökohtaisesti kaikki, mikä liittyy tekstiileihin, syntyy ihmisen voimalla. Tekstiilien lajittelu ja uusiotuotteiden valmistaminen olisi juurikin sellainen työ, mitä Suomessa voisi tehdä.”

Vaatteen arvo ja hinta ovat kaksi eri asiaa. Kun keskivertokuluttaja katsoo vaatetta, hän näkee sen summan, joka tililtä hävisi sitä ostettaessa. Pyy sen sijaan miettii sitä, kuinka paljon vettä, energiaa, maavaroja ja työtunteja vaatteeseen on sidottu. Pyy toivoisikin, että vaatteiden hintalappuihin voisi saada samanlaisia merkintöjä, kun vaikka ruokakaupassa näkyy ruoan kaloreista. Merkinnöissä voisi vertailla esimerkiksi sitä, kuinka paljon makeaa vettä on kulutettu paitaan.

“Toinen hyvä vaihtoehto olisi vero- ja alv-helpotukset yrityksille, jotka ovat kierrättäneet jätteensä vastuullisesti tai valmistavat ekologisesti tuotteita. Tällä hetkellä on paljon pieniä yksityisyrittäjiä, jotka askartelevat kierrätystuotteita ruokapöydän ääressä ja myyvät niitä myyjäisissä. Arvolisäveroraja on 8 500 euroa, joka ei kannusta kehittämään liiketoimintaa kannattavammaksi.”

Sarjan aikaisemmat osat:

Osa 1

Osa 2

Osa 3