[metaslider id=4315]
[label style=”default”]Kolumni[/label]Kirpputoreilla käynti on aikamatka menneeseen, koskaan ei tiedä mitä kulman takaa löytyy. Olo on kuin löytöretkeilijällä, 2010-luvun Vasco da Gamalla. Tämä salainen maailma avautui minulle yläasteikäisenä, minkä jälkeen olen kuljettanut posket innosta hehkuen löytämiäni aarteita kotiin Mikä on ruosteisen ja hieman kolhiintuneen U. Schwartz’in matka-arkun tarina? Kenelle se on kuulunut ennen minua? Missä päin maailmaa se on matkannut?
Tavaran etsiminen kirpputorilta on aikaa vievää ja haastavampaa kuin Tarjoustalossa tallustelu. Kirpputorien viehätys perustuukin siihen, että romun ja pölyn kätköistä löytyy uniikkeja tavaroita, joilla on persoona ja menneisyys. Samanlaista löytämisen iloa ei koe tavallisessa kaupassa.
Puhki kuluneita sukkia, puolityhjiä hajuvesipulloja ja pesemättömiä vaatteita on tietysti tullut vastaan – joka kolikossa on kääntöpuolensa. Huolestuttavampaa on viime vuosien aikana räjähdysmäisesti kasvanut yleinen heikkolaatuisen tavaran määrä. Antiikkituolien ja tuohikorien sijaan löytyy Ikean halpiskalusteita. Laadukkaista materiaaleista tehtyjen vaatteiden sijaan löytyy ketjuliikkeiden ale-paitoja, joiden kangas on nyppyyntynyttä ja saumat irvistelevät. Elämä ilman dollari-wc-paperia kuulostaa absurdilta.
Kirpputoreilla käymisestä on tullut trendikkyyden lisäksi yhä enemmän liiketoimi. Uusia kirppiksiä nousee kuin sieniä sateella ja määrä tuntuu korvanneen laadun, kierrätyksen sijaan mielessä pyörivät ihan muut ihanteet. Erityisesti huonolaatuisista vaatteista on tullut järjestökirpputoreille jo ongelma. Lahjoitetut vaatteet eivät enää kelpaa myyntiin, vaan nostavat järjestöjen jätemaksuja ja sitä kautta hintoja kirpputorilla.
On totta, että toisen romu voi olla toisen aarre. Ekologisuus ja uudelleenkäyttö menettävät kuitenkin merkityksensä, jos tulevaisuudessa kauppaamme vain roskaa. Törmään kirpputorireissuillani yhä useammin trokarien muovikrääsään kuin Arabian posliiniastioihin. Minun Intiani ei ole enää entisensä.
Tuoreimmat
-
Some on isossa roolissa Laukkasten perheyritysten markkinoinnissa
-
Turkulainen tuottaja Niki Hillberg opetteli soittamaan yksi sointu kerrallaan
-
Pelkästään kansan tyytymättömyys ei riitä Iranin hallinnon kaatumiseen
-
Avoin kuukautiskeskustelu on yksittäisten urheilijoiden varassa
-
Approt tuovat baarien arki-iltoihin vilskettä, mutta voivat käydä opiskelijoille kalliiksi
-
Lämpenevät talvet muuttavat lintujen talvehtimista – Tulevaisuudessa yhä useammat lajit voivat talvehtia Suomessa
-
Hanna Tikanderin vahvan brändin salaisuus –”En istunut alas miettimään millainen henkilöbrändini on”
-
Kun renttu ei riitä, vaan kumppaniksi halutaan väkivaltarikollinen
-
Tekoälyn käyttöä kannattaa harkita opiskellessa
-
"Kun linja aukeaa, ei koskaan tiedä mitä sieltä tulee" - Hätäkeskuspäivystäjän työ on vaativimmillaan kiireistä moniajoa