Kosmetiikassa voi yhä olla mikromuovia

Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemen mukaan kosmetiikan mikromuoveilla on moninaisia vaikutuksia, ja ne voivat päätyä luontoon erityisesti pesuvesien mukana. Vedenkestävät ripsivärit, huulipunat ja aurinkovoiteet saattavat sisältää esimerkiksi mikromuovia ja synteettisiä polymeerejä.

Kaikki polymeerit eivät ole mikromuoveja

Tukesin turvallisuus- ja kemikaalitarkastaja Jemina Väisänen muistuttaa, ettei kaikkia synteettisiä polymeerejä pidä sekoittaa mikromuoveihin. Esimerkiksi silikonit ovat yleisiä hiusten- ja ihonhoitotuotteissa sekä meikeissä. Niitä käytetään tuotteiden koostumuksen ja ominaisuuksien parantamiseen.

”EU:n REACH-asetuksen mikromuovirajoitus koskee tarkoituksellisesti lisättyjä synteettisiä polymeerimikrohiukkasia. Määritelmässä huomioidaan muun muassa hiukkasten koko, liukenemattomuus ja heikko hajoavuus. Näin ollen kaikki synteettiset polymeerit eivät kuulu rajoituksen piiriin.”

Kosmetiikan mikromuovirajoitus etenee vaiheittain. Huuli-, kynsi- ja meikkituotteiden siirtymäaika päättyy 17. lokakuuta 2035.

Mikromuovit kulkeutuvat ympäristöön

Professori Lehtiniemi kertoo, että kosmetiikan mikromuovit päätyvät yleisimmin viemäriverkostoon tuotteiden pesemisen yhteydessä. Suomen jätevedenpuhdistamot poistavat yli 99 prosenttia jäteveden mikromuovihiukkasista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ongelma poistuisi kokonaan.

”Suurin osa hiukkasista päätyy puhdistamolietteeseen. Jos lietettä hyödynnetään esimerkiksi maisemoinnissa, mikromuoveja voi kulkeutua maaperään ja edelleen vesistöihin.”

 Myös puhdistamojen poistoveden mukana päätyy hiukkasia ympäristöön. Arvio oli yli 400 miljardia hiukkasta vuodessa ennen kosmetiikan mikromuovirajoituksen soveltamista.

Mikromuovien vaikutukset riippuvat muun muassa niiden määrästä, koosta, polymeerityypistä ja altistuksen kestosta. Lehtiniemen mukaan eliölajeissa on havaittu erilaisia muutoksia, joilla on mahdollinen yhteys mikromuoveihin. Myös sellaisilla synteettisillä polymeereillä, jotka eivät ole varsinaisia mikromuoveja, voi olla ympäristövaikutuksia.

Tuotteen turvallisuudesta vastaa valmistaja

Kuluttajaturvallisuuden näkökulmasta kosmetiikan käyttöä säädellään EU:ssa. Kemikaalitarkastaja Väisäsen mukaan jokaiselle kosmetiikkatuotteelle on tehtävä turvallisuusarviointi ennen markkinoille saattamista. Vastuu tuotteen turvallisuudesta ja vaatimustenmukaisuudesta kuuluu kosmeettisen tuotteen vastuuhenkilölle, kuten valmistajalle tai EU-maahantuojalle.

Tukes ei ennakkohyväksy kosmetiikkatuotteita, vaan valvoo niitä markkinoille saattamisen jälkeen riskiperusteisesti.

”Jos ja kun puutteita havaitaan tietystä valmistekategoriasta tavallista enemmän, saatamme kohdentaa valvontaa kyseiseen tuoteryhmään ja toteuttaa laajempia pistoskokeisiin perustuvia valvontaprojekteja”, Väisänen sanoo.

Kuluttaja voi vaikuttaa valinnoillaan

Lehtiniemen mukaan yksi tapa vähentää kosmetiikasta ympäristöön päätyvää mikromuovikuormaa on valita tuotteita, joissa ei käytetä mikromuoveja. SYKE:n mukaan luonnonkosmetiikka voi olla vaihtoehto, mutta senkin ainesosaluettelo kannattaa tarkistaa. Luonnonkosmetiikka ei automaattisesti tarkoita, ettei tuotteessa olisi ympäristölle haitallisia aineita.

Ainesosien selvittämiseen voi käyttää esimerkiksi suomalaislähtöistä CosmEthics-palvelua ja Euroopan komission ylläpitämää CosIng-tietokantaa. Lisäksi meikin poistaminen vanulapulla ja käytetyn lapun laittaminen sekajätteeseen vähentää suoraan viemäriin päätyvän kosmetiikan määrää.