Matkani opiskelijaksi: “Nyt jotain ihan muuta!”

Miksi päätit hakea opiskelemaan elokuvan tuotanto- ja projektinhallintaa?

Pidän hirveästi elokuvista, teatterista, musiikista ja kulttuurista. Jossain vaiheessa elämää huomasin, että kaikki vetää minua siihen suuntaan. Lisäksi halusin opiskella lisää, ja nimenomaan korkeakoulututkinnon. Elokuvan tuotanto- ja projektinhallinta oli myös sellainen ala, jota jo aikaisemmin olin harkinnut. 

Millainen matkasi opiskelijaksi on ollut? 

Olen aina pitänyt luovasta ilmaisusta ja itsensä toteuttamisesta. Harrastin nuorempana kesäteatteria muutaman vuoden. Veri veti sinne päin, koska siskonikin harrasti teatteria. Opiskelin Tampereen ilmaisutaidon lukiossa, jossa lopulta totesin, että näyttelijän hommat eivät ole oma juttuni. 

Lukio-opintojen jälkeen tuli vahvasti sellainen “nyt jotain ihan muuta” -tunne. Vuonna 2018 sain lakin ja vuoden 2019 tammikuussa lähdin armeijaan Niinisaloon nopealla tahdilla. Armeija ei ollut mikään hetken mielijohde, vaan se oli kiinnostanut minua jo pidempään. Halusin myös haastaa itseäni ja kokeilla omia rajoja. 

Vuoden jälkeen jäin armeijaan kouluttajatehtäviin sopimussotilaaksi vielä puoleksi vuodeksi, ja asuin Kankaanpäässä. Armeija vaati paljon paineensietokykyä ja oli stressaavaa aikaa. 

Armeijan jälkeen minulle tuli sellainen olo, että elämä on ollut nyt liian maskuliinista. Jälleen kerran tuli myös sellainen fiilis, että haluan tehdä jotain ihan muuta. Kaverit lähtivät opiskelemaan ja tuntui siltä, että minulla oli edelleen se sama armeijan vihreä päällä ja inttijuttuja kerrottavana. 

Tein satunnaisia myyntialan töitä noin vuoden ajan, jonka jälkeen päätin, että haluan kosmetologiksi. Kyseinen vaihdos armeijan kouluttajasta kosmetologiksi aiheuttaa paljon huvitusta ihmisissä. Jo nuoresta asti ihonhoito ja hyvinvointi olivat kiinnostaneet minua. Hain Turun ammatti-instituuttiin ja pääsin aikuisopiskelijalinjalle. Nyt olen ollut reilut kaksi vuotta yrittäjänä samassa paikassa mihin menin aikoinaan harjoitteluun. Pääosin teen rakennekynsiä, geelilakkauksia ja kasvohoitoja. 

Kaikella on ollut selkeästi syynsä. Pidän siitä, että pääsee johtamaan ja päättämään asioista. Tykkään myös siitä, että narut ovat omissa käsissäni. 

Minkälaista ammattikorkeakouluun hakeminen oli? 

Kun hain Turun ammattikorkeakouluun, ajattelin ensin että minulla ei ole mitään mahdollisuutta päästä sisään, kun opiskelijoita otetaan vain kymmenen. En ollut hakenut aiemminkaan sen takia. 

Isäni viisaana miehenä sitten sanoi, että joku sinne aina pääsee. Silloin totesin, että haetaan sitten. Tehtävät olivat haastavia ja huomasin ennakkotehtävät vasta kolme päivää ennen niiden palautusta. Siinä kohtaa olin aivan varma, että en pääse sisään. 

Sain kuitenkin kutsun valintakokeisiin ja niiden jälkeen oli ensimmäistä kertaa elämässäni sellainen olo, että nyt meni hyvin. Se oli erikoinen tunne. 

Mitä opiskelu sinulle merkitsee? 

Opiskelu korkeakoulussa on ennen kaikkea minulle etuoikeus ja pitkäaikainen unelma, koska olen monta kertaa myös luovuttanut sen suhteen. Opiskelu merkitsee myös uuden alkua elämässä. 

Välillä tuntuu myös absurdilta että tämä on koulunkäyntiä, kun opiskelu on niin mielenkiintoista. Meillä on todella kiva luokka ja olemme ystävystyneet nopeasti. 

Tuntuu siltä, että olen löytänyt oman alani, ja tätä oikeasti haluan. 

Miltä elämä näyttää nyt? 

Tällä hetkellä minua kiinnostaa hirveästi dokumentit ja fiktiivinen draama. Unelmana olisi tuottaa hyviä elokuvia ja nostaa nimenomaan Suomen elokuvateollisuuden tasoa. Haluaisin tehdä jotakin merkittävää. 

Työn ja koulun yhdistäminen on ollut vielä vähän haastavaa, koska kaikki aikataulut ovat niin auki. Pyrin tekemään muutaman tunnin töitä kahtena iltana viikossa. 

Koululta odotan innolla ensimmäisiä produktioita. Aion myös hakea tuutoriksi.