Walesilaisen parturiyrittäjän matka Sydneystä Turkuun — ”Minun oli valittava tyttöystäväni ja liiketoiminnan välillä”

Olemme sopineet haastattelun Turnerin parturiin The Originalsiin Turun Yliopistonkadulle. Turner tekee kirjanpitoa pöydän ääressä ja pyytää odottamaan hetken. Hän kertoo, että hänen kihlattunsa on päässyt kouluun, eikä ehdi enää auttamaan hallinnollisissa asioissa.

Odottelun ajaksi Turner tarjoaa hanasta japanilaisen lager-oluen. Tämä on ensimmäinen merkki siitä, että kyseessä ei ole tavanomainen parturi.

Hetken kuluttua Turner ehdottaa siirtymistä alakerran toimistoon. Kävelemme tatuointipisteen ohi, taustalla hurisee tatuointikone. Päästä varpaisiin tatuoitu Turner katsoo suoraan silmiin puhuessaan ja tarinoi vahvalla aussiaksentilla huumorin kautta. Parturin nimen mukaisesti hänen persoonastaan huokuu omaperäisyys.

Turner leikkasi nuorena naapuruston hiuksia saadakseen taskurahaa, mutta ympyrät tuntuivat pieniltä ja hänen mielensä oli utelias ja seikkailunhaluinen. 

”Muutin Australiaan selvittääkseni, mitä halusin elämässäni tehdä. Minulla oli noin tuhat puntaa ja ostin vain menolipun. Laskeuduttuani Sydneyn lentokentälle hyppäsin taksiin ja pyysin kuskia viemään minut paikkaan, missä tapahtuu”, Turner tarinoi.

Taksikuski oli kuskannut Turnerin Pohjois-Sydneyyn Manly Beachille. Hän ihastui paikkaan.

Asettuminen uudelle mantereelle

”Etsin paikallisen parturiketjun, jossa aloitin pian saavuttuani Manly Beachille”, Turner muistelee.

”Tiesin, että minun on säästettävä rahaa, koska oleskelulupa Australiassa maksaa paljon, ja siihen tarvitaan työnantajan takaus kahdeksi vuodeksi. Kahden vuoden ajan olin työnantajan armoilla.”

Turner kertoo, että koska ketju oli uusi, hänellä oli mahdollisuuksia vaikuttaa sen ilmeeseen ja asiakaskuntaan. Kahden vuoden kiinnityksen aikana hänet nostettiin kolmen parturiliikkeen esimieheksi. Liikkeet menestyivät, ja säästeliäänä miehenä Turner osti pienen osuuden liikkeistä.

”Lopulta sain haettua pysyvää oleskelulupaa, enkä ollut enää riippuvainen työnantajastani, joka oli hyödyntänyt sopimusta omien etujensa mukaisesti. Olin vapaa.”

Ensikosketus yrittäjyyteen

Turner myi osuutensa takaisin ja tuplasi panoksensa. Näillä rahoilla hän avasi oman yrityksensä Sydneyn pohjoisrannalle. Hänen liiketoimintansa perustui paikallisuuteen, joten parturi sai nimen alueen postinumerosta. 

”Minulle oli tärkeää, että palkkasin nuoria, jotka eivät oikein olleet saaneet elämästään kiinni. Sitten opetin heille rutiinit ja koulutin heidät leikkaamaan hiuksia.”

Vuonna 2018, kun Turner oli pyörittänyt omaa liikettään puolitoista vuotta ja oli aikeissa avata uuden toimipisteen, hänet ja liikkeen työntekijät kutsuttiin Local Business Awardseihin. Palkintogaalassa oli noin 400 Sydneyn pohjoisrantojen yritystä. Palkinnot oli jaettu eri liiketoimintojen mukaan.

”Puolivälissä iltaa riemu repesi ja liikkeemme julistettiin voittajaksi paikalliset parturikampaamot -kategoriassa. Tässä vaiheessa olin jo humalassa, mutta selviydyin jotenkuten vastaanottamaan palkinnon lavalta. Illan päätteeksi räjähti pankki ja voitimme Business of the Year -palkinnon kaikista kategorioista. Tässä kohtaa lavalla esiintymisestä ei tullut mitään ja sanoin tulevan liikkeen postinumeronkin väärin, se oli noloa.”

Toimitus on tarkistanut palkintojen todenperäisyyden. 

Tunnustus toi Turnerin yritykselle näkyvyyttä, ja seuraavan liikkeen avaaminen meni jouhevasti. Hän kertoo, että liikkeissä kävi niin paikallisia rugbypelaajia, lakimiehiä, poliiseja kuin laitapuolen kulkijoitakin, mutta ego jätettiin aina ovelle.

”Uudessa liikkeessä halusin kokeilla jotain erilaista, joten asensin sinne oluthanan. Olut sisältyi hintaan, joten näin ollen ei tarvittu anniskelulupaa. ”

Turner kertoo, että näihin aikoihin hänen leivissään oli noin 12 työntekijää, joista osan hän oli lennättänyt Walesista. 

Yksi Turnerin elämän käännekohdista oli, kun hän tapasi lappeenrantalaisen Essi Veikkasen, joka työskenteli au pairina Australiassa. 

”Kävelimme samaan kauppaan ja hänellä oli hassu takki päällä. Kommentoin sitä, ja siitä alkoi juttumme.” 

Turner kertoo ihastuneensa Essiin niin, että oli paniikissa valehdellut olevansa myös vegaani, koska tiesi Essin olevan. Turnerin piti kamppailla tovi huonon omantunnon kanssa ja tilata ravintolasta kasvisruokaa, kunnes heidät kutsuttiin ystävän juhliin, joissa oli tarjolla lammasta vartaassa.

”Sanoin Essille, että meidän pitää puhua. Hän odotti jotakin vakavaa, mutta kun olin kertonut asian, hän nauroi, että oli tiennyt sen alusta lähtien.”

Koronaa pakoon Suomeen

Kun Turner oli avannut kolmannen parturiliikkeen, pariskunta päätti lähteä Euroopan-reissulle. Ajatuksena oli nähdä toistensa kotikonnut.  Pienen osuuden liikkeistä Turner antoi liikkeen vetäjille, varmistuakseen, että työmoraali pysyi korkeana.

Samoihin aikoihin ensimmäiset uutiset koronaviruksesta kantautuivat kaksikon korviin, mutta silloin ei vielä tiedetty, mitä tuleman pitää.

”Ostimme Englannista pienen pakettiauton ja rakensimme sinne sängyn. Kun olimme Saksassa, tajusimme, ettemme enää pääse Australiaan tiukentuneiden maahantulorajoitusten takia, koska Essillä ei ollut pysyvää oleskelulupaa.”

Kaksikko ei myöskään päässyt Englantiin, joten he päättivät kiiruhtaa Suomeen maahantulorajoitusten kiristyessä.

”Ehdimme Saksasta viimeiseen lauttaan kohti Göteborgia, sieltä ajoimme vimmatusti kohti Tukholmaa ja ehdimme viime tipassa viimeiseen laivaan kohti Turkua, se oli hiljainen kuin aavelaiva”, Turner muistelee.

Tämä oli hänen ensikosketuksensa Suomeen. Lappeenrannassa Veikkasen vanhempien luona kaksi ensimmäistä karanteeniviikkoa kului laittaen pakettiautoa talvikäyttöön ja selvitellen Australian byrokratiaa yritystuista ja maahantulorajoituksista.

”Kukaan ei tiennyt kuinka kauan tämä pandemia kestäisi, mutta kiinteät kustannukset juoksivat kuitenkin partureissani. Olisin ollut oikeutettu yritystukiin, mutta minun olisi pitänyt tulla allekirjoittamaan papereita paikan päälle. Mitään takeita ei ollut, että olisin päässyt poistumaan Australiasta tämän jälkeen.”

Turner oli kiperässä paikassa. Australiaan lähtö saattoi tarkoittaa pitkää eroa tyttöystävästä. Toisaalta monen vuoden työ tuntui valuvan hukkaan hänen jäädessään Suomeen. Kaiken lisäksi rahat alkoivat huveta.

”Minun oli valittava tyttöystäväni ja liiketoiminnan välillä. Lopulta päätös oli kuitenkin helppo ja jäin Suomeen. Liiketoiminnan suhteen en nähnyt muuta ratkaisua kuin laittaa pillit pussiin. Rahat olivat loppu.”

Veikkasen kanssa he päättivät lähteä Helsinkiin työmahdollisuuksien perässä. Aluksi Turner teki muutamaa vuoroa Malmin kauppakeskuksen pienessä parturissa, mutta tienestit eivät riittäneet alkuunkaan. 
”Monen sattuman kautta päädyin suuren suomalaisen parturiketjun puheille. Heillä ei ollut koronan takia paikkoja auki, mutta minulle sanottiin, että voisin lähteä avaamaan Turkuun uutta liikettä.

Vielä tässä vaiheessa Turner ei tiennyt kaupungista mitään, mutta he lähtivät samana iltana ajamaan kohti Turkua. Seuraavana päivänä parturiketjun liikkeessä ilmeni, että siellä oli jo vetäjä. Turnerille tarjottiin paria vuoroa viikossa reilun kymmenen euron tuntipalkalla.

”Nuo ajat olivat rankkoja. Yövyimme pakettiautossa veden äärellä, jotta pääsimme peseytymään. Muistan kun äiti lähetti rahaa, jotta voisimme hemmotella itseämme marketin patongeilla.”

Turner kertoo uskovansa korkeampaan voimaan. Yksi käännekohta oli australialaisen miehen tapaaminen Turussa.

”Matkalla työvuorooni näin ravintolalaivan nimeltään Aussie Bar ja isokokoisen kaverin laivan ulkopuolella. Hän osoittautui laivan omistajaksi nimeltään Isaac Visser. Vakuutin hänet siitä, että hänen tulee palkata minut, eikä hän tulisi katumaan sitä.

Turner kertoo, että samana iltana oli uusien työntekijöiden tutustumispäivä laivalla, johon hän sai kutsun. Hänen mukaansa he ystävystyivät kyseisenä iltana ja loppu oli menoa.

”Minut palkattiin ravintolapäälliköksi ja näin aivan uuden puolen Suomesta. Koronarajoituksia höllättiin ja kevät oli vaihtumassa kesäksi. Ihmiset olivat irti ja olin haltioissani.”

Aussie Barissa työskennellessään Turner leikkasi työntekijöiden hiuksia ravintolalaivan saunassa ja pian sana kiiri muillekin. 

”Yhtäkkiä ihmisiä tuli minulle parturoitavaksi tuopin kanssa ja silloin oivalsin, että juoman ja hiustenleikkuun yhdistäminen voisi toimia Suomessakin.”

The Originalsin synty

Turner kertoo, että koska Visser tiesi hänen taustansa parturialalla, hän koki, että hänen potentiaalinsa meni hukkaan jokilaivalla. 

”Visser omisti vaimonsa kanssa Ylipistonkadulla erään liiketilan, joka oli jäämässä tyhjäksi. Pitchasin heille idean monitoimitilasta, joka toimisi niin parturina, baarina, tatuointistudiona kuin kynsisalonkina.”

Visser oli vakuuttunut ideasta, ja vaikka Turnerille ei ollut kertynyt paljoakaan säästöjä, The Originals avattiin Yliopistonkadulle ilman takuurahaa siten, että Visser ryhtyi yrityksen osakkaaksi.

Puhelimitse tavoitettu Visser vahvistaa kertomuksen. Hän kertoo, että on nykyisin vetäytynyt liikkeen osakkuudesta, koska ei ymmärrä alaa tarpeeksi antaakseen oman panoksensa siihen. Hän kuvailee Turneria harvinaiseksi tapaukseksi hänen yritteliäisyydestään ja periksiantamattomuudestaan johtuen.

Turner kertoo, että koska hän oli uusi asukas Suomessa hän ei ollut oikeutettu start up -rahaan.

”Suomen vaikea byrokratia tuli ilmi myös anniskeluoikeuksien saamisessa. Viranomaiset eivät ymmärtäneet, miten parturi ja baari sopisivat yhteen. Anniskeluoikeuksien saamisessa meni yli vuoden.”

Heti perään Turner korostaa, että nämä byrokraattiset vastoinkäymiset olivat kuitenkin pieniä verrattuna Australian vastaaviin.

Kun keskustelu siirtyy parturialaan, Turnerin silmät kirkastuvat. Hän suhtautuu alaan intohimoisesti ja kokee, että hänellä on paljon annettavaa.

”Haluan suojella alan arvokkuutta. Minusta tuntuu, että olemme kadottaneet sen alkuperäisen luonteen. Aikoinaan parturointi oli hyvin arvostettu taito.”

Turner kertoo, että parturin työssä on kyse paljon muustakin kuin hiustenleikkuusta. Siinä on laitettava asiakas aina etusijalle ja kohdattava asiakas ihmisinä numeroiden sijaan. 

Turner pitää Suomea nykyään kotina ja arvostaa sitä, mitä se tarjoaa.

”Toki tällaisena vuodenaikana kaipaan takaisin Australian lämpöön, mutta uskon että Suomi on loppuelämämme koti.”

Pariskunnan poika Ren syntyi reilu kaksi vuotta sitten.

”Hänen syntymänsä on laittanut asiat tärkeysjärjestykseen. Hän on siunattu, koska hänellä on ilmainen pääsy terveydenhuoltoon, koulutukseen ja yhteiskunnan tarjoamiin tukiverkkoihin. Maksan mieluusti korkeita veroja tästä mahdollisuudesta.”

Erityismaininnan saa myös kihlattu Essi Veikkanen.

”Koko tarinan sankari on kuitenkin Essi, hän on uhrannut niin paljon kaiken tämän eteen. Joskus tuntuu, että minun työelämäni käänteissä hän joutuu olemaan yksinhuoltajaäiti. Tähän mennessä olen joutunut laittamaan työni etusijalle, ikävä kyllä.”

Turnerilla on aikomus laajentaa The Originalsia, ja toisesta liiketilasta on neuvottelut käynnissä. Hänen unelmansa on, että tulevaisuudessa hän voisi jättää töitään vähemmälle, antaa enemmän aikaa perheelle ja vierailla Australiassa perheen kanssa talvisin.

Kuuntele juttu ylläolevasta linkistä.