Joulupukin tytär

Linne Kivelä, 21, asui lapsuutensa Seinäjoella Nurmio-nimisessä kylässä, jossa Kivelän isästä tuli kylän oma joulupukki. Isän joulupukin ura kuitenkin vaikutti Kivelän perheen omaan jouluun. 

“Joulupukin vierailu oli meidän perheessämme aina pakollinen ohjelmanumero. Äidin mielestä joulupukki tuo joulun, joten joka vuosi meille tuli joulupukki jakamaan lahjoja, vaikkei siihen enää uskottu”, Kivelä kertoo. 

Kaikki alkoi siitä, kun Kivelän vanhemmat veljet kutsuivat isän omille lapsilleen jouluksi joulupukiksi. 

“Se oli isälle kuin luonnerooli. Isä muutenkin näytti jo joulupukilta: iso maha ja niin edelleen. Hän tykkäsi paljon lapsista ja eläytyi hyvin rooliinsa”, Kivelä kertoo. 

Sana levisi veljiltä isän hyvistä joulupukin taidoista, kun tuttavaperheet olivat kyselleet, kuka heillä kävi jouluisin joulupukkina. Vähitellen isästä tuli pikkukylän “joulun julkkis”, ja vierailupyyntöjä tuli useasta kodista ympäri kylää. 

Keikkoja riitti koko joulupäivälle 

Joulupukkeus kuitenkin paisui odottamattomasti. Pian vierailupaikkoja oli jo niin paljon, että se alkoi haitata Kivelän oman perheen joulua. 

“Keikkaa oli niin paljon ympäriinsä, että isä lähti jo kahdentoista aikaan ja tuli vasta myöhään illalla takaisin. Vaikka se oli sitä aikaa, että olin teini enkä oikein välittänyt joulusta, oli ikävää, kun koko päivä meni odottamiseen, että voimme juhlia joulua koko perheen kanssa.” 

Jouluaatot olivat hiljaisia, kun joulua vietettiin pienellä porukalla. Isä teki lähes 12 tunnin työpäivän joulupukkina, ja kotiin päästyään hän oli väsynyt, mikä vaikutti myös Kivelän mukaan joulutunnelmaan. Äitikään ei ollut mielissään pitkistä joulupukkikeikoista.

“Joulujen hiljaisuutta lisäsi se, etteivät isän sukulaiset tulleet jouluisin, koska isä ei ollut paikalla.” 

Vaikka joulupukkina kiertely vaikutti Kivelän perheeseen negatiivisesti, oli Kivelän isä kuitenkin joka vuosi jumissa oravanpyörässä. Hän ei enää kehdannut kieltäytyä jokavuotiseksi perinteeksi muodostuneesta kierroksestaan. Koskaan ei myöskään tiennyt, kuinka paljon aikaa kylän kiertämiseen meni. Joissain paikoissa venyi pidempään, ja lopulta kiertoon kului koko päivä.  

Pukki myös omaan perheeseen 

Kivelä kertoo olleensa närkästynyt siitä, että äidille oli tärkeää, että isä jakoi lahjat myös heidän perheessään pukkina. 

“Kaikki kaverit laittoivat kuvia jo omista lahjoistaan, ja minun piti aina odottaa. Vaikka tiesin ja näin, missä lahjat olivat, enkä enää edes uskonut joulupukkiin.” 

Vaikka teinivuosina Kivelää kiinnosti enemmän lahjojen saanti, hän kertoo kuitenkin kokeneensa mustasukkaisuutta. Lukuisissa kiertopaikoissa isä oli esimerkiksi Kivelän luokkakavereiden luona, ja nämä olivat joskus lähettäneet kuvia isästä leikkimässä heidän sisarustensa kanssa. 

“Harmitti, kun näki, että hän oli muualla pitämässä hauskaa muiden lapsien kanssa, eikä suinkaan kotona oman lapsensa kanssa”, Kivelä kertoo. 

Jouluksi taas kotiin  

Koronapandemia rauhoitti tilanteen, sillä sen varjolla isän ei enää tarvinnut käydä kenenkään kotona. Kuitenkin pandemiankin aikaan Kivelän isä soitti lapsille joulutervehdykset puhelimen välityksellä. 

Kivelä ei tarkalleen muista, mihin kaikki loppui, mutta hän epäilee syynä olleen erityisesti äidin ärtymys joulupukin vierailuihin ja siihen, kuinka paljon aikaa ne veivät pois heidän omasta joulustaan. Yhtenä jouluna Kivelälle vain kerrottiin, ettei isä mene tänä vuonna joulupukiksi. Nykyään jouluvietto on perheelle tärkeää, ja koko perhe on koolla. 

Ratkaisuna pitkälle joulupukin rupeamalle Kivelä olisi kannattanut vierailujen rajoittamista. Hän antaa vinkin muille joulupukeille tasapainon löytämiseksi kodin ja joulupukkivierailujen välillä: “On tärkeää pitää huolta omista rajoistaan ja muistaa, ettei aina voi ehtiä joka paikkaan, vaikka haluaisi levittää joulumieltä kaikille.”