Yksinäisyys kavereiden keskellä

Turun yliopiston kasvatustieteiden professori Nina Junttila kuvailee yksinäisyyttä vaikeasti tunnistettavaksi. Varsinkaan emotionaalinen yksinäisyys ei näy ulospäin. Sosiaalinen yksinäisyys on helpommin tunnistettavissa, mutta sitäkään ei aina huomata ajoissa.  

“Yksinäisyys on subjektiivinen kokemus ja kertoo siitä, että se mitä on olemassa, ei vastaa sitä, mitä itse toivoisi. Siitä voi tulla sellainen olo, että minä olen jotenkin kuplassa ja ulkopuolinen enkä koe yhteyttä kenenkään kanssa”, Junttila pohtii.  

Nina Junttila on tutkinut yksinäisyyttä kauan. Kuva: Olli Halme

Yksinäisyys ei ole yksin olemista 

Mielenterveystalon mukaan yksinäisyys jaetaan kahteen erilaiseen malliin. Emotionaalinen yksinäisyys tarkoittaa sitä, että sosiaaliset suhteet eivät ole tarpeeksi merkityksellisiä ja ihmissuhteet eivät vastaa yksinäisen henkilön odotuksia läheisyydestä. Sosiaalisella yksinäisyydellä tarkoitetaan sitä, että henkilöllä ei ole tarpeeksi kavereita. 

Junttilan mukaan emotionaalisen yksinäisyyden hankala puoli on se, että se ei juuri näy ulospäin. 

“Silloin tuntuu, että ei koe yhteyttä muihin ryhmän jäseniin. Sen sijaan sosiaalinen yksinäisyys on verkoston puutetta, ja se ehkä näkyy helpommin ulospäin”, Junttila kommentoi.  

Junttila on tutkinut muun muassa ostrakismia. Se tarkoittaa tahallista tai tahatonta ulkopuolelle sulkemista. Henkilö saattaa kuulua ryhmään, mutta hänestä tuntuu kuin olisi ilmaa. Sitä ei välttämättä huomata edes kaveripiirin sisällä. Ostrakismi ei myöskään ole aina tahallista. Kaverit ympärillä eivät aina huomaa, jos joku on yksinäinen ja asia jää käsittelemättä. 

Yksinäisyydellä on paljon erilaisia purkautumismuotoja, joista masennus ja ahdistus ovat yleisimpiä.  

“Yksinäisyys voi johtaa päihteiden käyttöön tai nettiriippuvuuteen, mutta pahimmillaan jopa itsetuhoisuuteen, ääriajatteluun ja radikalisoitumiseen”, Junttila toteaa.  

Turvallinen ilmapiiri estää yksinäisyyttä 

Ernesti Sosala ja Maris Nuttunen ovat luoneet avoimen keskusteluympäristön ystäviensä kanssa. Kuva: Olli Halme

Turun ammattikorkeakoulun opiskelija Maris Nuttunen ja Vaasan yliopistossa opiskeleva Ernesti Sosala kertovat, että he estävät kaveriporukan yksinäisyyttä keskustelemalla ystäviensä kanssa avoimesti. 

 “Käymme koko ajan kuulumisia läpi ja itse asiassa puhumme myös yksinäisyydestä. Jos jollain on yksinäinen olo, niin on turvallinen ilmapiiri, että siitä voi keskustella”, Nuttunen kertoo.   

“Kaikki on aina kaikkialle tervetulleita ja otetaan mukaan ja huomioon. Välillä pidetään kuulumiskierroksia esimerkiksi, jos ei ole pitkään aikaa nähty”, Sosala lisää. 

Jutussa on käytetty lähteinä myös Nina Junttilan julkaisua Jyväskylän yliopistolta ”Ostrakismi satuttaa ja sairastuttaa” ja Mielenterveystalon artikkelia ”Mitä yksinäisyys on?”