Fiktiiviset kauhuhahmot tarjoilevat vaaran makua turvallisissa rajoissa

Pimeässä elokuvateatterissa yksi kiljaisee, toinen sulkee silmänsä, ja kolmas huomaa katsovansa valkokankaan hirviötä oudon ihastuneena. Kauhuhahmojen pitäisi herättää pelkoa, mutta monelle ne ovat myös kiehtovia, jopa romanttisia hahmoja. Tutkijoiden mukaan viehätyksen taustalla on se, että hahmot ovat turvallista fiktiota ja tarjoavat mahdollisuuden leikitellä sekä pelolla että tunteilla ilman todellisia riskejä.

Fiktio mahdollistaa, mutta myös rajoittaa

Aivotutkija Lauri Nummenmaan mukaan kauhuhahmojen viehätysvoima kumpuaa siitä, että hahmot ovat täysin fiktiota eikä niiden kanssa pysty seurustelemaan oikeassa elämässä. Pelottavaan hahmoon saa ihastua turvarajojen sisällä.

”Hahmoon saa ihastua turvallisen etäisyyden päästä, kun tietää jo etukäteen, ettei mitään suhdetta oikeasti tule. Ei tarvitse myöskään pettyä, koska hahmot eivät voi tulla fyysisesti torjumaan rakkautta”, Nummenmaa sanoo.

Nummenmaa vertaa kauhuhahmoihin ihastumista esimerkiksi rock- ja metallisolisteihin kohdistuvaan viehätykseen, joka on täysin yksipuolista.

”Rock-bändin keulakuva, joka esittää lavalla saatananpalvojaa, voidaan yhtä lailla nähdä viehättävänä, koska se ei ole oikeasti totta. Jos saatanan palvomisesta tulisikin totta, viehättyminen kääntyisi luultavasti täysin päälaelleen”, Nummenmaa toteaa.

Pelko ja nautinto kävelevät Nummenmaan mukaan myös psykologisesti käsi kädessä. 

”Pelko voi tuntua nautinnolliselta siksi, että tiedämme pelon olevan hetkellistä ja päättyvän jossain vaiheessa. Myös pelon aikana syntyvä vireystila voi helposti sekoittua nautinnon aiheuttaman vireystilan kanssa”, Nummenmaa kertoo.

Hahmot tarjoavat sekä tuttua että tuntematonta

Turun yliopiston folkloristiikan dosentti Tuomas Hovi perustaa kauhuhahmojen romanttisen vetovoiman tutun ja ja tuntemattoman yhdistelmään.

”Vaikka kauhuhahmo on ihmismäisempi, se on silti jotain enemmän kuin ihminen. Hahmon vaarallisuus ja vahvat voimat tekevät olennosta viehättävän”, Hovi sanoo.

Yleisesti parinvalinnassa ihmiset etsivät mahdollisista kumppaneista piirteitä, mitä itseltä löytyy. Kauhuhahmojen tapauksessa piirteitä on mahdollista viedä äärimmilleen, mikä voi olla myös syy vetovoiman taustalla. 

”Monesti ihmiset etsivät esimerkiksi terveitä, turvallisia ja korkeassa asemassa olevia kumppaneita. Näistä piirteistä voidaan tehdä erilaisia karikatyyrejä, joita kauhuhahmotkin voivat olla. Esimerkiksi nuorekkuus voidaan vetää hahmoissa överiksi meikeillä ja pukeutumisella”, Nummenmaa tuumii.

Pieni osa ihmisistä voi kuitenkin viehättyä oikeassakin elämässä henkilöistä, jotka tarjoavat vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Siksi riskejä ja haasteita tarjoilevat kauhuhahmot voivat Hovin mukaan vetää tiettyjä ihmisiä puoleensa. 

”Tässä voi olla nähtävissä myös sitä, että tosielämässäkin moni haluaa tutun ja turvallisen sijaan vaarallisemman ja riskialttiimman vaihtoehdon. Voi olla myös jonkinlainen tarve nähdä myös hirviöillä sen pintakuoren alle ja tehdä hahmosta parempi. Tätä ilmiötä on nähty paljon oikean elämän hirviöillä eli esimerkiksi sarjamurhaajilla, jotka saavat paljon rakkauskirjeitä”, Hovi kertoo.

Huomio herättää huomiota

Suomen huvipuistoissa kuten esimerkiksi Linnanmäellä ja Särkänniemellä erilaiset kauhuhahmot heräävät syksyisin eloon ja pelottelevat vierailijoita kauhuteemaisten viikkojen ajan. Tällaisissa tapauksissa hahmoilta saatu huomio voi olla myös yksi syy niistä viehättymiseen.

”Me ihmiset nautimme siitä, että meitä huomioidaan ja kuunnellaan. Oli kyse sitten mistä tahansa huomionosoituksesta, niin me koemme sen palkitsevana. Kyllähän myös esimerkiksi Muumimaailmassa lapset nauttivat, kun muumit tulevat halaamaan ja silittämään päätä”, Nummenmaa toteaa.

Juttusarjan ensimmäisessä osassa käytiin läpi kauhuhahmojen vetovoiman historiaa.

Seuraavassa osassa siirrytään tutkimaan ilmiötä huvipuistoympäristössä.