Suorituskyky on ulkonäköä tärkeämpää

”Minulle liikunta on aina ollut todella arvokas ja iso osa elämää. Siinä samalla omaa kehoakin on oppinut arvostamaan enemmän sillä perusteella, mihin se pystyy, kuin että miltä se näyttää.”

Liikunnan janonsa Liukka sammuttaa juoksemalla. Pääsääntöisesti hän juoksee  ultramatkoja eli maratoneja pidempiä matkoja, mutta on hän maratonejakin juossut vuosien varrella. Liukan päämatka on 24 tunnin juoksu.

”En ole mikään kilpajuoksija, vaikka välillä kilpailenkin. Ennemmin kutsun itseäni juoksuvalmentajaksi tai -ohjaajaksi, sillä nykyään juoksen paljon vetämieni juoksuryhmien kanssa”, Liukka toteaa.

Liikunnasta lisää itsevarmuutta

Liukalla on omien sanojensa mukaan ollut helppo reitti itsensä hyväksymiseen. Hän on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, eikä siellä koettu samanlaisia ulkonäköpaineita, mitä nykynuoriso kohtaa jo pelkästään sosiaalisessa mediassa.

”Olen itse ollut sen verran vanha, kun some yleistyi, että ymmärrän elämää siellä Instagramin takana paremmin kuin joku, joka on kasvanut somen ympäröimänä. Tiedän, että somekuvat eivät ole elämän tosiasioita ja siksi some ei anna minulle samanlaista painetta.”

Maalla varttumisen ja iän mukana kasvaneen itsevarmuuden lisäksi Liukka uskoo, että liikunta on ollut keskeinen osa hyvän itsetunnon rakentumisessa: ”Koska pitkäaikainen urheiluharrastus on muokannut kehoani ja pitänyt sen hyvässä kunnossa vuosien ajan, niin mitään isoa kriisiä omasta vartalosta ei ole koskaan ollut.”

”Liikunnassa on tietenkin aina mukana se huono puoli, että tiettyihin lajeihin arvotetaan tietynlainen ulkomuoto. Minä olen ruumiinrakenteeltani aika kookas juoksijaksi. Välillä mietin paljonkin sitä, olisiko minun helpompi juosta, jos olisin pienemmän kokoinen”, Liukka sanoo. ”Ei tämä ole kuitenkaan ikinä ollut minulle sellainen asia, että en pystyisi tästä syystä juoksemaan tai että arvostaisin siksi itseäni vähemmän liikkujana.”

Liukalle liikkuminen ei ole pakkomielle, vaikka se onkin pakollista

”Kehoni vaatii liikkumista ja se tuo minulle sen tietynlaisen mielenrauhan. Lenkillä saan purettua työpaineet ja stressin.” Hän myös huomauttaa, että henkinen ja fyysinen hyvinvointi linkittyvät toisiinsa: ”Kun kehoni voi paremmin, mieleni voi paremmin.”

Viimevuosina Liukka on joutunut vamman takia vähentämään liikkumistaan. ”Kaaduin todella pahasti pyörällä pari vuotta sitten ja satutin toisen jalkani. Se on ollut niin rikki, ettei sillä ole yksinkertaisesti pystynyt treenaamaan”, Liukka kertoo.

Kunnolla parantuminen on ensisijaisen tärkeää ja sille on osattava antaa aikaa, vaikka paikallaan pysyminen voikin tuntua liikunnanrakastajasta vaikealta. ”Olen muutaman kerran ehtinyt nuolaista ennen kuin tipahtaa, ja siksi joutunut ottamaan vähän takapakkia.”

Valoa onneksi näkyy tunnelin päässä, sillä jalka on vihdoin alkanut toimimaan paremmin ja Liukka suunnittelee jo uusiin kilpailuihin osallistumista.

Silloin kun hikoilee, on kehossa hyvä olla

Vaikka vartaloa kolottaa lähes päivittäin, nauttii Liukka hyvästä lihaskivusta ja kunnon hikoilusta. ”Aina kun olen juossut ennätysmatkan tai -ajan, olen ollut kehostani ylpeä. Olen ollut ylpeä siitä, että se on pystynyt sellaisen suorituksen tekemään ja että kehoni on kantanut juoksun läpi. Kun endorfiinit oikein jylläävät, niin silloin tunnen oloni parhaaksi.”

”On ihanaa, että urheillessa sillä ei ole mitään merkitystä, miltä keho näyttää, vaan voi nauttia siitä, mihin se pystyy.”

Kehonkuvia käsittelevässä juttusarjassa nostetaan esiin se, mitä ihmiset oikeasti vartaloistaan ajattelevat. Seuraavassa osassa aikauisiällä sokeutunut henkilö jakaa ajatuksiaan kehonsa merkityksestä.

Ensimmäinen osa:

Lapselle oma keho on täydellinen

Toinen osa:

“Mä olen hyvännäköinen”

Kuvat: Anni Liukka