Hyvällä taikurilla on aina varasuunnitelmia

[metaslider id=13637]

Kymmenisen minuuttia esityksen alkuun ja ilmassa on jännitettä. Käsillämme on ennakkotietojen perustella jotain yliluonnollista, jotain mihin ihmisymmärrys ei ole kykeneväinen, eivätkä luonnonlait päde. Tunne on sama kuin kirkkoon kävellessä. Itseään suuremmat voimat puistattavat ja pala on kurkussa. Kohta esiintyy taikuri.

Takapenkit täyttyvät huomattavasti aiemmin kuin eturivi. Harva haluaa joutua taikurin vaikutuspiiriin.

Kello lyö tasan ja harmaaseen pukeutunut nuori mies säntää lavalle hymyillen, toteaa ”Jes moi!” ja murtaa ranteensa yleisön edessä. Yleisö kuohahtaa.

Lauri Tuhkanen, 24, on neljännen vuoden sirkusopiskelija Turun AMK:n Taideakatemiassa. Hänen taikavoimansa eivät ilmenneet hänelle ylläetten. Ne saavutettiin ankaralla opiskelulla.

”Olin seitsemän-vuotias. Siskoni lähti balettiharjoituksiin ja itse jäin katsomaan Pikku Kakkosta ja taikuri Luttista. Sen jälkeen lainasin kirjastosta taikatemppukirjoja”, Tuhkanen muistelee.

Taikuudesta kiinnostuneille aloittelijoille Tuhkanen suositteleekin juuri kirjastoa. Kania ei vedetä hatusta tietämättä miten. Itse hän kävi lisäksi taikuuskoulun Linnanmäellä.

Tämän iltaisen näytöksen ensimmäinen numero on jonglöörausta. Koomisella tavalla saksalaishenkinen eurotrance lähtee soimaan ja silmiemme edessä lentää laskujeni mukaan yksi moppi ja kolme palloa. Moppi ponnahtaa kivuttomasti jalalta nenälle ja pallot pysyvät ilmassa käsin.

Näky on vaikuttava. Ennalta luvattua taikuutta odotetaan kuitenkin kämmenet hioten.

Tuhkanen siirtyy korttitemppuihin, joissa eturivin tytön pakasta valitsema kortti joutuu jotenkin taikurin housuntaskuun. Mietin, sujautteleeko silmänkääntäjä puhelinnumeroaan tyttöjen taskuun.

Seuraavana on vuorossa vedonlyönti, jonka taikuri miltei häviää. Viime hetken päätös pelastaa Tuhkasen nahan. Mokaava taikuri olisi liian brutaalia katseltavaa, kivityskuolema paljailla katseilla ja hiljaisuudella.

”Taikuri harjoittelee aina varasuunnitelmia. Pakotie tulee olla, mitä parempi taikuri, sitä enemmän varasuunnitelmia”, Tuhkanen hymyilee.

Tuhkanen aikoo tehdä tästä ammatin, keikkaa riittää nyt jo. Paljon on silti opittavaa. Kysyn, eikö ole kyseenalaista huijata ihmisiä työkseen.

”Tämä onkin rehellistä huijaamista”.

Kuulostaa siltä, että Tuhkasesta tulisi kelpo poliitikko.

Viimeisessä, Tuhkasen lempitempussa kaksi korttia nitoutuvat yhteen ja kahdeksi kappaleeksi, tai jotain sinne päin, tavalla, jota ei takarivistä hahmottanut. Kortit lahjoitetaan eturivin pöllämystyneille katsojille kotiin vietäväksi.