Taideakatemian yössä pohditaan esiintyjyyden luonnetta

Taideakatemian yössä pureudutaan osallistuvan esiintymisen kautta esiintyjyyden perimmäiseen luonteeseen. Teatteri-ilmaisun ohjaajaksi opiskelevat kertoivat mitä esiintyjyys heidän mielestään on.

[metaslider id=27516]

Katsekontakti kaupan kassalla, hymy ventovieraiden kesken kiireisellä torilla, tyly kättely työhaastattelussa. Pyrimme jokaisella ilmeellämme ja eleellämme vaikuttamaan vastapuoleen, vaikkemme sitä aina tiedostakaan. Kuljemme arkemme läpi jokin naamari kasvoillamme, jota vaihdamme tilanteesta toiseen.

Käyttäydymme eri tavalla työhaastattelussa kuin läheisten ystäviemme kesken. Naamari vaihtuu tilanteiden välillä. Roolihahmot ja esiintyminen ovat vahvasti läsnä arkielämässämme, vaikka sitä harvoin tulemme miettineeksi.

Missä kulkee raja esiintymisen ja esiintymättömyyden välillä?

Ihmisinä sopeudumme tilanteesta toiseen muokkaamalla huomaamattomasti tapojamme, tilanteesta riippuen. Onko esiintyminen meille kaikille luonnollinen ominaisuus, vai pitääkö teatterin lavalla esiintyäkseen olla luonnonlahjakkuus?

“Esiintyjyys ei ole synnynnäinen ominaisuus. Meissä jokaisessa on näyttelijän ominaisuuksia, jotka tulevat arkipäivän kanssakäymisessä esiin. Kuka tahansa voi esiintyä ammattiproduktiossa oikeilla ohjeilla. Kenestä tahansa saadaan valloittava lavapersoona”, Helena Markku väittää.

Näyttelijän ei välttämättä tarvitse olla suurisuinen, huomionhakuinen persoona. Sarimaa kertoo, että roolin voi omaksua myös ilman tunnerunkkausta, eli sitä, että kaivaa roolihahmonsa tunteet esiin oman elämänsä kokemuksista. Näyttelemistä voi lähestyä myös teknisenä suorituksena.

Raja esiintymisen ja esiintymättömyyden välillä on häilyvä. Teatterin katsomossa istumista voidaan pitää yhtä lailla esiintymisenä, kuin lavalla tapahtuvaa performanssiakin.

“Esiintyminen on tietoista. Ihmiset kattoo sua. Ero on siinä”, Helmi Hytönen pohtii.

Teatterissa esiintyminen eroaa arkitilanteista siinä, että ihmiset odottavat näyttelijöiltä jotakin.

Arkipäivän esiintymisellä ja teatteriesiintymisellä on paljon yhtymäkohtia

Pyrimme viestittämään tunteitamme äänenpainon muutoksilla ja eleillä. Eleet ovat hillitympiä kuin teatterissa, mutta peruskonsepti säilyy samana.

“Tässä haastattelutilanteessa te pyritte vaikuttamaan meihin, ja me pyrimme vaikuttamaan teihin. Meillä on myös status-eroja. Joku istuu selkä suorassa ja joku hyvin pienesti. Jokapäiväisessä esiintyjyydessä on hyvin paljon yhtäläisyyksiä teatteriin. En osaa selkeästi sanoa, mihin raja vedetään”, Markku kertoo.

Teatteri-ilmaisun ohjaajien työryhmä pyrkii osallistuvalla esityksellä selvittämään mitä esiintyjyys on. Katsojat voivat vapaasti liittyä esitykseen, tuoden oman panoksensa näytökseen.

“Esitys on tutkimus. Odotan mielenkiinnolla mitä saamme esityksestä irti, sen lisäksi että esitys on kiva tuoda muille”, Ville Sarimaa toteaa.

“Emme tiedä etukäteen mitä tulee tapahtumaan. Tutkimme, miten esiintyjän rooli muuttuu, kun esiintyjä ei tiedä esiintyvänsä. Millaista on esittää normaalia ihmistä, joka istuu vaan lavalla, eikä huomaa yleisön olevan läsnä”, Hytönen lisää.

Oli aika ottaa haastattelijan maski pois päältä. Pyysin vielä haastateltavia kuvailemaan esiintyjyyttä yhdellä sanalla.

”Elämistä. Reagoimista. Vuorovaikutusta. Hetkessä elämistä”, kuuluu yhteen ääneen.