500 opintopistettä jalkapallouran ohella – Mikael Liespuu hyppäsi topparin tontilta sijoitusneuvojaksi

Jalkapalloilija Mikael Liespuu päätti uransa kauden 2016 päätteeksi Turun Palloseuran riveissä jo 25-vuotiaana. Liespuun viimeiseksi otteluksi jäi liigakarsinta rakasta paikallisvihollista FC Interiä vastaan, jolloin Palloseuran kohtalona oli jäädä vielä vuodeksi divariin. Edes nousu Veikkausliigaan ei olisi saanut puolustajaa jatkamaan uraansa.

”Kyllä minun päätös olisi ollut ihan sama. Pelasin liigaa urallani vain kolme peliä, mutta olen kuitenkin nähnyt sen touhun. Se mitä oli saatavissa tuon tason tekemisestä, niin olen sen tehnyt ja saanut. Siinä mielessä olen ihan tyytyväinen päätökseen”, Liespuu miettii.

Nuo kolme liigapeliä kertyi topparin paikalla luutineelle Liespuulle TPS:ssa nuorena poikana kausien 2010 ja 2011 aikana. Noiden kausien jälkeen Liespuu haki vauhtia uralleen Kakkosesta muun muassa SalPasta ja ÅIFK:sta seuraavan kolmen kauden ajan, jonka jälkeen oli aika palata TPS:n mustavalkoiseen miehistöön. Liespuu palasi seuraan parempana pelaajana kaudeksi 2015 ja pelasi hyvän sesongin.

Uran viimeiseksi jäänyt kausi 2016 ei kuitenkaan ollut enää niin lennokas, sillä opiskelut kauppakorkeakoulussa olivat tulleet siihen pisteeseen, että keskittyminen täysillä jalkapalloon oli mahdotonta.

”Kirjoitin keväällä kandin ja jouduin olemaan jonkun verran treeneistä pois. Peliaika jäi lopulta vähiin. En tiedä, oliko se syy vai seuraus. Jo kauden aikana lopettamispäätös alkoi selkenemään. Olin koko ajan kouluttanut itseäni ja halusin alkaa tekemään uraa jo silläkin puolella. Taisin pelata sillä kaudella vain about puolet peleistä, joka helpotti päätöstä”, Liespuu muistelee.

Pois mamman kukkarolta

Suomessa jalkapallosta saatavat tulot eivät aina kohtaa tehdyn työmäärän kanssa. Liespuu haluaisi, että sivusta seuraavat ymmärtäisivät, minkälaisia uhrauksia jalkapallon pelaaminen huipulla vaatii.

”Äijät painaa tuolla nytkin päivittäin pari tuntia pakkasessa ja viikkotunteja tulee huimasti. Ei jalkapalloilija voi heilua pitkin öitä kauppatorilla, koska iltaisin pitää syödä hyvin ja huilata. Jalkapallo vie elämästä ihan selvästi enemmän tunteja kuin tavallinen päivätyö, vaikka se itse treeni saattaakin olla vain pari tuntia päivässä. Useissa tapauksissa korvaus on silti mitätön ja moni saa jopa Kelalta enemmän rahaa. Suomessa jalkapalloa pelataan rakkaudesta lajiin. Minulle tämä oli myös yksi iso tekijä lopettamisessa, koska ei sitä ikuisuutta voi mamman kukkarolla elää.”

Istumalihaksilla sijoitusneuvojaksi

Muutamaa kurssisuoritusta ja gradua vaille valmiin valtiotieteiden maisterin mukaan opiskelu ei vaikuttanut negatiivisesti harjoitusmotivaatioon, päinvastoin.

”Menin lukiosta suoraan ammattikorkeakouluun ja kävin markkinoinnin tradenomikoulutuksen. Sen loppuvaiheilla aloin miettimään, että haluan kouluttautua lisää ja hain kauppakorkeakouluun. Se oli hyvää vastapainoa treenaamiselle. Voi sanoa, että kaikki tekemiseni on aina perustunut motivaatioon. Halukkuus hypätä työuran puolelle tuli, kun näin opiskelukaverieni pääsevän hyviin jobeihin. Siinä kohtaa se oli joko tai, valinta piti tehdä. Laskeskelin, että minulla on korkeakouluista nyt yli 500 opintopistettä, joten on aika siirtyä pikku hiljaa koulunpenkiltä pois.”

Liespuu on vastikään aloittanut työt pankkiiriliike Alexandriassa sijoitusneuvojana.

”Saan tehdä ihan täyspäiväisesti niin paljon kuin intoa riittää. Kyllä minulle niitä viikkotunteja tulee sellaiset plusmiinus 50, jonka ohessa hoidan koulua samalla.”

Pitkä ura ei ollut tähtäimessä

Liespuu oli nuorena lupaava pelaaja, joka kuului Suomen poikamaajoukkueisiin 15–19 vuoden iässä. Pelit maajoukkueessa eivät kuitenkaan saaneet nuorta poikaa unelmoimaan paikasta parrasvaloissa, vaan alusta asti oli selvää, ettei Liespuu jätä elämäänsä pelkän jalkapallon varaan.

“Ulkomaille siirtyminen tai pitkä liigaura ei olisi ollut käytännössä mahdollista. Opiskeluun menee niin paljon tunteja, joten tietyllä tapaa siinä kohtaa tuli tehtyä jo se valinta, että pitkä ura ei ollut tähtäimessä. Aina olen tehnyt kaiken täysiä, mitä ikinä teenkin, mutta ajatuksena ei koskaan ollut, että futis olisi se ainoa juttu”, kohta 27 vuotta täyttävä Liespuu valaisee.

Nyt reilun vuoden jalkapallosta sivussa ollut Liespuu ikävöi lajista pukukoppielämän lisäksi lähinnä treenaamista, vaikka muistaakin tapauksen, jolloin nuorta Mikaelia ei huvittanut mennä harjoituksiin.

”Yhden kerran sanoin isälle 16-vuotiaana kaupan parkkipaikalla, että en jaksa mennä harjoituksiin tänään. Sitten skippasin parit treenit ja se meni ohi. Silloin minua välillä harmitti, kun kaverit saivat notkua kaupalla ja juoda energiajuomaa, kun itse menin aina treeneihin. Muutoin oli kyllä kiva aina harjoitella ja nykyisin kaipaan treenejä jopa enemmän kuin itse pelejä.”

Juttusarjan aiemmat jutut:

Hellä siirtyminen pelikentiltä markkinointipäälliköksi – Tero Taipale takoo rahaa Kuopion Palloseuralle

Kolmas polven eturistisideleikkaus päätti HJK-ikoni Jarno Parikan uran liian aikaisin

FC Inter -legenda Severi Paajanen vaihtoi jalkapallokentät koulunpenkkiin parhaassa peli-iässä