Kuva: Milla Granlund

Urheilu

Palloliitto tähtää malliin, jossa seurat profiloituvat tason mukaan

admin

Kaarinan Pojissa ajatellaan, että pelaajan edun on mentävä seuran edun edelle.

Kaarinan Pojat sekä Kaarinan Nappulat aloittivat syksyllä 2016 yhteistyön ja loivat kaarinalaisen pelaajan polun. Kaarinalainen malli toimii esimerkkinä, kun Länsi-Suomen Palloliiton toimintaa esitellään muualla Suomessa. KaaNa tarjoaa toimintaa nappuloille ja KaaPon vastuulla on junioreiden sekä aikuisten jalkapallo.

Seurojen välinen yhteistyö on keskiössä seuratoiminnan kehittämisessä.

“Olen käyttänyt KaaPon ja KaaNan yhteistyötä esimerkkinä puhuessani toiminnastamme muualla Suomessa. Heidän haasteensa tulee kuitenkin siinä, miten he saavat Piikkiön Palloseuran mukaan juttuun”, kertoo Palloliiton Länsi-Suomen piirin kehitysjohtaja Janne Koivisto.

“Olemme Länsi-Suomessa olleet hieman muita edellä ja luoneet mallin siihen, kuinka seurat voivat profiloitua löytääkseen omat vahvuutensa ja miettiäkseen, millaisia seuroja haluavat olla. Seminaarien avulla olemme pyrkineet löytämään seurakumppanuuksia. Profiloituminen on yksi juttu, mutta tärkein teema on löytää yhteistyökumppaneita, jotta pystytään vastaamaan isommankin massan tarpeisiin.”

Koivisto painottaa, että seuratoiminnassa ei voida ajatella vain huipputoimintaa, sillä huipulle pääseminen on todella vaikeaa. Seurayhteistyöllä voidaan tarjota jokaiselle hyvä harrastus.

“Jos kunnassa on yksi seura, joka on todella suuri ja toiminnassa on päätoimisuutta, voi olla mahdollista tarjota yhden seuran sisällä kaikki toiminnat eli harraste-, kilpa- ja huipputoiminta, mutta se on haastavaa. Seurayhteistyöllä voidaan päästä siihen, että kahdella tai kolmella seuralla on yhteiset tavoitteet ja onnistumisista iloitaan yhdessä. Se on tämän toiminnan kaunis visio”, summaa Koivisto.

Vahva jalkapallokulttuuri on kaikkien toimijoiden etu

Lahdessa joukkueet FC Lahti, FC Kuusysi sekä FC Reipas toimivat kolmikannassa. Kuusiysi sekä Reipas omistavat osan osakeyhtiö FC Lahdesta ja hoitavat junnutoiminnan.

FC Lahden toimitusjohtaja Tomi Honkanen kertoo Lahden olevan vahvasti jalkapallokaupunki ja noin viisituhatta lahtelaista harrastaa lajia kaupunginosajoukkueissa, kortteliliigoissa sekä ikämiehissä.

”Jalkapallo vaatii laajat joukot ja erilaisia tekijöitä, jotta kulttuuri voi hyvin. Liigajoukkueen laariin sataa se, kun on hyvää lahtelaista juniorituotantoa ja iso joukko, joka haluaa harrastaa ja tulee katsomaan pelejä. Liigajoukkueelle on elintärkeää, että on laaja harrastajien joukko”, toteaa Honkanen.

Haasteena erilaiset toimijat

Jalkapalloseurat pyörivät usein vapaaehtoisten voimin ja mukaan toimintaan tulee uusia ihmisiä. Koivisto mainitseekin Palloliiton tavoitteen toteutumisen yhtenä haasteena jokaisen seuratoimijan ymmärtämään toiminnan tarkoitus.

“Aina tulee uusia ihmisiä, joilla saattaa olla omia ambitioita viedä toimintaa liian pitkälle. Kaikkein vaikein on kuitenkin pystyä tekemään laadukasta toimintaa heille, joille sitä teemme. Vaatii omaa osaamistaan tehdä esimerkiksi 9-vuotiaiden jalkapallotoiminnasta hauskaa ja kehittävää. Se ei ole helppoa. Suurin haaste on saada kaikki tekemään laadullisesti hyvää työtä.”

Lapsen tasolle sopiva seura löytyy keskustelukulttuurin kautta

Palloliiton Koivisto painottaa etenkin junnujen kohdalla hyvän keskustelukulttuurin tärkeyttä.

“Ensimmäinen juttu on pystyä harrastamaan mahdollisimman lähellä kotia. Seuroissa ammattilaiset pystyvät junioripelaajan polun aikana käymään keskustelua siitä, että nyt teidän Minna tai Timo on sen verran lahjakas, että olisi syytä siirtyä eteenpäin.”

Koivisto myöntää, että tilanteet, joissa vanhemmat kokevat lapsen olevan tasoaan parempi pelaaja ovat haastavia. Silloin kehitysjohtajan mielestä on mentävä lapsen ehdoilla ja saada vanhempi ymmärtämään tilanne.

“Aina kun lapsi on tarpeeksi motivoitunut, hänelle tarjotaan paikkoja ja mahdollisuuksia päästä korkeammalle.”

Pysähdyspaikka matkalla huipulle

Futiseskarista alkavan pelaajapolun aikana on tärkeää, että keskusteluyhteys kodin ja seuran välillä toimii.

KaaPon valmennuspäällikkö Hannu Paatelon mukaan KaaPo haluaa olla seura, johon hakeudutaan haasteiden perässä ja josta ponnistetaan huippuseuroihin. Valmennuspäällikön mielestä seurojen rahoituksen tulisi tukea tietyn tason pelaajien seurana toimimista. Avainasemassa ovat kuitenkin vanhemmat, joiden tulisi löytää lapselleen tämän tasolle sopiva seura.

KaaPo P13:n valmentaja Matthias Ahonen kertoo, että eron eri tasoisten pelaajien tarpeista huomaa joukkueen harjoituksissa. Kentällä on erilaisella motivaatiolla harjoittelevia nuoria, jolloin on löydettävä toimiva tapa harjoittaa pelaajia. Yksi apu on treenata pienryhmissä, jolloin pelaajat saavat tasoisensa vastustajan.

Paatelon mukaan ratkaisu ongelmaan olisi kolmella tasolla toimivat joukkueet.

”Pitäisi kategorisoida voimakkaammin huippuseurat, kakkostason seurat ja grass root -toiminta”, toteaa Paatelo ja korostaa, että pienemmissä seuroissa saadaan aikaan hyvää toimintaa.

“TPS ja Inter ovat selkeästi huippukategoriaa. Se johtuu siitä, että näillä on helpommin tarjottavissa aikuiseksi asti selkeä polku. Meidän täytyy (KaaPossa) miettiä, että jos tulee tarpeeksi lahjakas pelaaja, missä kohtaa hänet ohjataan eteenpäin. Emme voi sitouttaa kakkos- tai kolmosdivisioonaan.”

Huipuista luopuminen ei Paatelon mukaan ole vaikeaa. Loppuvuodesta 2016 KaaPosta Interiin siirtyneen Elias Mastokankaan kohdalla tehtiin parin vuoden ajan erityisjärjestelyjä, mutta Paatelon mukaan lopulta KaaPolla ei ollut enää mitään tarjottavaa.

“Pelaajan etu on kuitenkin aina ykkösjuttu. Seurana ei voida milloinkaan ajatella, että joku kuuluu meille, sillä se auttaa meitä. Jos pelaajan kuuluu olla mualla, siitä ei edes neuvotella.”

Juttusarjan ensimmäinen osa: Vuoden urheiluseura panostaa junioritoimintaan, mutta huipulle pääsee vain omalla työllä