Perussuomalaisten strategian puute ilmenee sisäisinä ristiriitoina

[label style=”default”]Pääkirjoitus[/label] Perussuomalaiset ovat taas tilanteessa, jossa joudutaan valitsemaan omien tukemisen ja puolueen profiilin siistimisen väliltä. Ratkaisu ei ole vaikea. yltiöpopulistista ja kansallissosialistista käyttäytymistä ei hyväksytä. James Hirvisaaren kohdalla tilanne kulminoitui ensimmäiseen kansanedustajan erottamiseen Perussuomalaisten puolueesta. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lernerin mukaan erottaminen tarkoittaa lähes väistämättä myös eduskuntaryhmästä erottamista.

Puolue haluaa laittaa lopulliset rajat oman tien kulkijoille, joita sen piiristä tuntuu putkahtelevan julkisuuteen tämän tästä. Tällä halutaan osoittaa puolueen nollatoleranssi kiihkoilijoita kohtaan. Mielessä ovat myös tulevat eurovaalit ja 2015 keväällä pidettävät eduskuntavaalit. Kansikuva täytyy saada kuntoon keinolla millä hyvänsä.

Pienestä, jopa humoristisena pidetystä ääriryhmästä, Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi nopeassa ajassa noussut Perussuomalaiset aikoo toistaa parin vuoden takaisen ”jytkyn”. Panoksena on – kukapa olisi kymmenen vuotta sitten uskonut – paikka hallituksessa.

Perussuomalaiset nousi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa rytinällä Suomen suurpuolueiden joukkoon. Kaupunkilaisnäkökulmasta takapajuiselta ja taantuneelta vaikuttava puolue yllätti nostattamalla kannatustaan 15 prosentilla edellisistä vaaleista.  Kaksi kautta hallinnut Keskusta koki rökäletappion, menettäen äänestäjiä Perussuomalaisille, joiden arvokonservatiivinen politiikka ja tunnepitoinen retoriikka vetosivat hallituksen toimiin kyllästyneisiin ”kansan syviin riveihin”. 

Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Jutta Urpilainen väläytti jo vaali-iltana mahdollisuutta hallitusneuvotteluista Perussuomalaisten kanssa. Kaikki tämä tapahtui niin nopeasti, ettei Perussuomalaisilla ole ollut aikaa todellisen poliittisen strategian aikaansaamiseen. Historiallinen vaalivoitto tuli lähinnä hallitusta kritisoimalla ja ”näin tämä ei voi jatkua” -puheiden painottamisella.

Jos, ja kun, gallupeihin on uskominen, Perussuomalaiset on varteenotettava nousija hallitukseen ensi kaudella. Kuitenkin tällä hetkellä puolueen saama huomio on lähinnä mustamaalaavaa. Puolueohjelman kehittämisen ja väkevän oppositiotoiminnan sijaan Perussuomalaiset on joutunut puuttumaan sisäisiin kahinoihin ja edustajien toinen toistaan käsittämättömämpiin irtiottoihin, joita puheenjohtaja Timo Soinikaan ei onnistu auktoriteetillaan lannistamaan.

Elokuussa Perussuomalaiset nousi gallupeissa Kokoomuksen kanssa tasoihin, mutta tällä hetkellä puolueen fasadi on vähintäänkin epäuskottava. Perussuomalaiset näyttäytyy jäsenistöltään sekalaisena sakkina erimielisiä töpeksijöitä, joilta ei ole lupa odottaa rationaalisia kannanottoja tai ratkaisuja tulevaisuudessakaan.

 Viimeaikaisessa valossa puolue vaikuttaa epävalmiilta valtapuoluepolitiikkaan. Kahden vuoden takaiset äänet olivat ääniä silloista hallitusta vastaan, eivät ääniä paremman, perustellumman politiikan puolesta.