Suuret kunnat vaaleissa etulyöntiasemassa

Juttusarjassa käsitellään kevään 2017 kuntavaaleja. Osa 15/18.

D’Hontdtin menetelmä suosii helposti suuria puolueita, ja suhteellisuuden vääristyminen näkyy myös piilevässä äänikynnyksessä. Sen alle jääneet puolueet jäävät kokonaan ilman paikkoja. Sama ilmiö on myös kuntavaaleissa, sillä suurien kuntien äänikynnys on matalampi. Suomessa tuskin kuitenkaan siirrytään Ruotsin malliin, jossa kunta-, maakunta- ja valtiopäivävaalit ovat samalla kertaa.

[metaslider id=30580]

”Eduskuntavaaleissahan on se ongelma, että vaalipiirien koot ovat eri suuria ja vaalipiirejä on yhdistetty. Piilevä äänestyskynnys on ollut hyvin erilainen ja se on vaihdellut noin kolmesta prosentista neljään prosenttiin, mikä tarkoittaa sitä pienintä määrää, jonka puolueen on pitänyt saada vaalipiirissä ääniä, jotta se saa edes yhden kansanedustajan paikan”, sanoo valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta.

Sama ilmiö tulee kunnissakin esille. Isoissa kunnissa, niin kuin Tampereella, Helsingissä ja Turussa, piilevä äänikynnys on matalampi. Silloin puolueen on helpompi saada edustajia valtuustoon kuin sellaisessa kunnassa, jossa on hyvin vähän asukkaita. Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Erkka Railo pitää järjestelmää toisaalta myös hyvin toimivana.

”Järjestelmä, joka meillä on, on toisaalta myös todella hyvä, koska se sitouttaa puolueet tekemiinsä päätöksiin”, Railo summaa.

Ruotsin systeemiin siirtyminen tuskin ratkaisu

Ruotsissa kunta-, maakunta- ja valtiopäivävaalit ovat samalla kertaa. Suomessa kuntavaaleista taas on muodostunut eräänlainen välivaali eduskuntavaalien väliin. Tämä aiheuttaa valtiotieteiden maisteri, Turun yliopiston tohtorikoulutettavan Juha Ylisalon mukaan hallituksen ja eduskunnan työskentelyssä melkoisia jännitteitä. Åbo Akademin politiikantutkija Siv Sandberg on samaa mieltä.

”Järjestelmässä on hyviä piirteitä, mutta ei ole takeita siitä, että se toimisi yhtä hyvin Suomessa. Vaalipäivien yhdistäminen olisi minusta harkinnan arvoinen, koska se rauhoittaisi poliittista järjestelmää, kun ei ole aina joku vaali edessä”, Sandberg sanoo.

Vaalipäivien yhdistäminen on tullut esille muun muassa kuntalain uudistuksen yhteydessä, mutta se ei ole saanut kannatusta. Sandbergin mukaan poliittiset puolueet ovat tottuneet nykyjärjestelmään, eikä sitä haluta muuttaa.

Ongelmana yhä matala äänestysaktiivisuus

Ylisalon mukaan yksi alhaisen äänestysaktiivisuuden syistä voisi olla se, etteivät ihmiset löydä sopivaa ehdokasta ja moni haluaisi kannattaa vain puoluetta. Henkilöäänestämisessäkin on kuitenkin puolensa.

”Pienissä kunnissa, joissa äänestäjät usein tuntevat ehdokkaat henkilökohtaisesti, varmasti on hyvä, että henkilön saamilla äänimäärillä on melko suora vaikutus läpimenomahdollisuuksiin. Kautta linjan ei jäykkiin puoluelistoihin ehkä kannattaisi siirtyä”, Ylisalo linjaa.