Vapaaehtoinen lobbausrekisteri sumensi TTIP-neuvotteluja entisestään

Poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaminen on lisääntynyt viime vuosina. Erityisesti Brysselissä, josta lobbareita löytyy arvioiden mukaan jopa 30 000, finanssi- ja talouspuolen lobbaus on kasvanut. Lobbaukseen havahduttiin 1990-luvun puolivälissä, kun EU:n päätöksenteon huomattiin olevan teollisuuslobbareiden valtaamaa.

Tutkiva journalisti ja tietokirjailija Jaana Kivi kritisoi teoksessaan Bryssel myyty (2016) tämänhetkistä EU:n lobbauskulttuuria. Vaikkei lobbauksessa ole hänen mukaansa lähtökohtaisesti mitään väärää, löytyy Brysselistä paljon epäeettistä toimintaa.

”Epäeettisyydestä voidaan puhua, kun ei palvella kansalaisten etuja vaan yksityisiä intressejä, mitkä halutaan pitää pimennossa, eli jätetään kertomatta valtasuhteita tai lobbaukseen käytettäviä rahamääriä.”

Kiven mukaan Brysselin lobbauskoneiston mahti näkyy erityisesti suurten kauppasopimusten neuvottelussa. Tästä tuore esimerkki on tällä hetkellä jäissä oleva TTIP-vapaakauppasopimus.

Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden dosentti, akatemiatutkija Emilia Korkea-aho kertoo, että TTIP:n yhteydessä lobbausta ovat harjoittaneet niin teollisuus kuin kansalaisjärjestöt.

”Teollisuudella on ylivalta, koska heillä on paremmat taloudelliset resurssit.”

TTIP-lobbareina suuryritykset

Virallisesti sopimus julkistettiin vuonna 2013, mutta jo sitä ennen komissio tapasi bisnespuolen edustajia suljettujen ovien takana. Komission tapaamisista reilu 90 prosenttia käytiin bisneslobbareiden kesken. Tällöin sopimukseen luotiin lakipohja ja runko, jota olisi hankala muuttaa myöhemmin.

TransAtlantic Business Dialogin Euroopan varapuheenjohtaja Hans Stråberg kumosi verkkomedia viEUws:n haastattelussa (14.3.2014) väitteen, että monikansallisilla yrityksillä olisi ollut suurempi osuus neuvotteluissa.

”Olemme ehkä tavanneet neuvottelijoita enemmän kuin muut, mutta he ovat osoittaneet halua keskustella kanssamme.”

Asiakirjoista on myöhemmin paljastunut, että komissio oli aktiivisesti yhteydessä suuryritysten eturyhmiin hakien heiltä ohjausta ja yhteistyötä.

Komissio tilasi myös sopimuksesta saatavia hyötyarvioita esimerkiksi CEPR:lta (Centre for Economic Policy Research). Korkea-aho muistuttaa suhtautumaan tietoon kriittisesti. Hän suosittelee tutustumaan, onko tutkimuslaitos akateeminen vai ”ajatushautomo”. Esimerkiksi CEPR:n rahoituspohjasta suurin osa tulee yrityksiltä.

”Yritykset voivat ostaa jäsenyyden tällaiseen tutkimuslaitokseen. Sitä enemmän pääsee sisälle tutkimustyöhön, jonka kautta voi vaikuttaa tutkimuskysymysten asetteluun”, Kivi selvittää.

Komissio pohtii lakisääteistä lobbausrekisteriä

Vuonna 2004 yli 50 kansalaisjärjestöä allekirjoitti kirjeen lobbausrekisterin puolesta komission puheenjohtaja José Manuel Barrosolle. Neljän vuoden jälkeen sellainen perustettiin – vapaaehtoisena. Mietintöä valmisteli silloin europarlamentaarikkona ollut Alexander Stubb (kok).

”Rekisterin pitäisi olla vapaaehtoinen. […] Vakavasti otettavat lobbarit kyllä rekisteröityvät”, hän totesi Euroopan parlamentissa (6.11.2007).

Kivi on eri mieltä: ”Niin kauan, kun se [rekisteri] toimii hyväntahdon varassa, ei voida puhua läpinäkyvyydestä.”

Korkea-ahon mielestä lobbausta taas on suitsittu viime vuosina reippaasti.

”[Euroopan komission puheenjohtajan] Jean-Claude Junckerin aikana uudistuksia on sadellut tiuhaan. Komissio on parhaillaan uudistamassa lobbausrekisteriä. Ehdotus pakollisesta rekisteristä julkistettiin syyskuussa.”

Vielä ei ole varmaa, meneekö ehdotus läpi.

Ihmiset luovuttavat valtavien kirjainlyhenteiden edessä

Keskustelu vapaakauppasopimuksesta levisi Suomeen jälkijunassa Euroopan mittapuulla. Europarlamentaarikko Merja Kyllösen (vas) huhtikuussa 2016 teettämän tutkimuksen mukaan yli puolet eivät tunne TTIP:ta lainkaan.

”Kyse on laajasta ja isosta asiasta, joka on verhoiltu äärimmäisen vaikeaselkoiseksi kirjainlyhennelmähirviöksi”, tutkiva journalisti ja tietokirjailija Jaana Kivi kuvailee.

Suomessa poliittista keskustelua käytiin aluksi pelkästään positiivisesta näkökulmasta. Kriittisyys työnnettiin marginaaliin. Alexander Stubb (kok) maalasi sopimuksesta talouskasvua edistävää ja työllisyyden lisäävää tekijää. Edellisen hallituksen ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Lenita Toivakka (kok) ei nähnyt TTIP:ssa ”mitään uhkakuvia”.

Tällä hetkellä sopimus on jäähyllä. Kivi kuitenkin muistuttaa, että maailman poliittinen tilanne voi muuttua milloin tahansa. TTIP on monilta osin samanlainen, kun 1990-luvulla haudattu MAI-sopimus (Multilateral Agreement on Investment).

”Ei voi tietää, milloin samat asiat tulevat eri kuorella takaisin.”

Tutka selvitti aiemmin TTIP:n vaikutuksia: Arvioiden mukaan TTIP-sopimuksen hyötyvaikutukset ovat vähäisiä