Viherpesun voimistuminen on uhkakuva fossiilimainonnasta vapaassa yhteiskunnassa

Vaasan yliopiston apulaisprofessori Jouni Juntusen mukaan yritysten toiminta kestävyysasioiden suhteen on viimeisen 15 vuoden aikana lähestulkoon kääntynyt päälaelleen.

“Vielä jonkin aikaa sitten yritykset olivat todella varovaisia kertomaan kestävyysasioista tai brändäämään itseään ympäristöön liittyen. Vuosien kuluessa on käynytkin niin, että nyt lähes kaikki leimataan kestäväksi aika keveinkin perustein”, Juntunen sanoo.

Juntunen painottaa, että tämä kehitys kertoo kansalaisyhteiskunnan voimattomuudesta. Hänen mukaansa hyvin suuri osa yritysten väitteistä menee täysin läpi.

“Yritysten suurilla resursseilla ja mainostoimistojen osaamisella voidaan tuottaa tietynlaista, viherpesuksikin luokiteltavaa mielikuvaa, mutta samalla pitäisi kuitenkin löytyä kriittistä ajattelua ja voimavaroja pureutua näihin väitteisiin. Ja näitä resursseja ei meillä ole tarpeeksi. Kansalaisyhteiskunta ei pysty tekemään seulontaa kovin laajamittaisesti, ja yrityksen kiinni jäädessäkin massojen muisti on lyhyt”, Juntunen toteaa.

Nykypäivän ongelmat moninkertaistuisivat

Yritysten viherpesu olisi todennäköisesti entistä voimakkaampi ongelma, mikäli fossiilisiin polttoaineisiin liittyvää mainontaa rajoitettaisiin. Tällöin yritettäisiin kaikin keinoin tehdä voittoa vetoamalla kestävän kehityksen edistämiseen.

Tämän päivän esimerkkinä Helsingin yliopiston kuluttajaekonomian professori Visa Heinonen muistuttaa ruotsalaisen maidottoman kaurajuomayhtiö Oatlyn tapauksesta.

Helsingin Sanomat uutisoi asiasta tammikuun loppupuolella. Jutun mukaan yhtiön mainoksissa väitettiin maito- ja lihateollisuuden tuottavan enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kaikki maailman lentokoneet, junat ja laivat yhteensä. Britannian mainonnan itsesääntelyorganisaatio tuomitsi väitteet harhaanjohtaviksi.

“Viherpesua on vaikea osoittaa. Se, mikä on nyt puhtain mahdollinen tuotantotapa, voikin osoittautua tulevaisuudessa ja toisilla mittareilla mitattuna epäpuhtaaksi. Tästä hyvä esimerkki on CO2-vähäpäästöiset nestemäisellä kaasulla (LNG) käyvät laivat, joiden huomattiin vastikään lisäävän muita energialähteitä enemmän ilmastolle vaarallista metaania”, kertoo Turun yliopiston markkinoinnin professori Aino Halinen-Kaila.

Halinen-Kailan mukaan maailma jossa elämme, on kovin monimutkainen ja vaikutussuhteita on vaikea osoittaa. Siksi hänen mielestään tietyn polttoaineen mainonnan kieltäminen ei ole perusteltua, eikä viherpesun täydellinen kontrollointi ole mahdollista.

Polttoaineiden mainontaa ja käyttöä jatkettaisiin säännösteltyjen alueiden ulkopuolella

“Markkinointi ja tuottajat siirtyisivät mahdollisesti vain muille alueille. Mainontaa näkisi silti erityisesti öljyn tuottajamaista Yhdysvalloista, Kiinasta, Saudi-Arabiasta ja muualta Euroopan ulkopuolelta. Näin on tapahtunut tupakan mainonnassa”, Heinonen toteaa.

Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljasen mukaan mainoksien näkemistä muualta maailmasta ei voida nykypäivänä estää.

“Tänä päivänä ei pystytä hallitsemaan tietoverkoissa olevaa ainesta. Tieto ei lähtökohtaisesti jää valtioiden rajojen sisäpuolelle. Jos mainostaminen kiellettäisiin täällä Suomessa tai Euroopassa, se ei tarkoita, että sama tapahtuisi muualla maailmassa. Täytyy myös muistaa, että nimenomaan ylikansalliset energiayhtiöt ovat niitä tahoja, jotka tuottavat fossiilisia polttoaineita”, Viljanen toteaa.

Heinosen mukaan muun muassa Saudi-Arabian niemimaa ja muut öljyvaltiot pistäisivät myös hanakasti rajoituksia vastaan.

Häilyvä raja fossiilisiin polttoaineisiin liittyvän mainonnan rajoituksissa

Juntusen mukaan fossiilisiin polttoaineisiin liittyvän mainonnan rajoittaminen aiheuttaisi ongelmia siinä, mitä yritysten mainonnasta voitaisiin luokitella kielletyksi, mitä ei.

“Fossiilisia polttoaineita käytetään laajasti tuotantoketjuissa. Lisäksi jopa energiayhtiöt ovat muutakin kuin fossiilisen energian tuottajia. Esimerkiksi öljy-yhtiö Shellillä on myös liiketoimintaa, joka ei liity fossiilisiin polttoaineisiin vaan esimerkiksi uusiutuviin energiamuotoihin. Voidaanko brändimainonta tällöin kieltää?” Juntunen pohtii.

“Olemme nähneet, että Marlboron tai Camelin tupakan mainostaminen on kiellettyä, mutta näiden merkkien vaatteita saa markkinoida. Mihin ja miten raja vedettäisiin fossiilisten polttoaineiden kanssa?” Juntunen jatkaa.

Hän punnitsee myös fossiilisiin polttoaineisiin liittyvän mainonnan ja niiden käytön rajoittamisen vaikutuksia fossiilisten polttoaineiden tarjoamiin työpaikkoihin.

“Näen ongelmia varsinkin lentoliikenteen ja merenkulun kohdalla. Monet yhtiöt ovat vielä täysin sidottuja fossiilisiin polttoaineisiin. Hiilivero olisi tehokkaampi vaihtoehto saada nopeampi muutos aikaan”, Juntunen sanoo.

Uutinen on toinen osa juttusarjaa, joka käsittelee fossiilisten polttoaineiden mainonnan kieltämisen vaikutuksia. Sarjaan sisältyy kokonaisuudessaan kolme juttua.

Juttusarjan ensimmäinen osa:

Asiantuntijat tyrmäävät fossiilisiin polttoaineisiin liittyvän mainonnan totaalikiellon

Juttusarjan viimeinen osa:

EU:n on laadittava kannustimia ja sanktioita fossiilisiin polttoaineisiin kohdistuvaan toimintaan