Ympäristö
Taiteen avulla lepakoiden maailmaan
Näyttely avaa tieteen ja taiteen keinoin näkemyksiä lentävistä nisäkkäistä, joilta voimme oppia paljon.
Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikön kasvitieteelliseen puutarhaan on avattu lepakkonäyttely, joka on osa Lepakot tieteen ja taiteen siivin –hanketta. Projekti lähti liikkeelle Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Thomas Lilleyn ajatuksesta avata lepakoiden maailmaa.
Lepakoita hyödynnetään kauhun elementtinä. Tiedettä ja taidetta yhdistelevän näyttelyn tavoitteena on murtaa syntyneitä ennakkoluuloja:
”Lepakoihin liittyy hyvin paljon erilaisia myyttejä, legendoja, vääristyneitä mielikuvia ja värittynyttä tietoa. Suuren yleisön näkemyksissä ilmenee yhtymäkohtia vampyyreihin, veren imemiseen ja tautien leviämiseen”, kertoo Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikön dosentti Mia Rönkä.
Rönkä toteaa näyttelyn ja hankkeen taustalla olleen tarkoitus lähteä tarkastelemaan näitä peloiksikin muodostuneita mielikuvia sekä värittynyttä tietoa ja välittämään tilalle tutkittua faktatietoa.
Lepakot torjuvat hyönteisiä
Lepakoihin yhdistetään viihdeteollisuudessa negatiivisia ominaisuuksia. Lilley kertoo niiden kuitenkin olevan tärkeitä ekosysteemien osia. Maailmalla lepakot muun muassa pölyttävät kasveja, levittävät siemeniä ja ravinteita sekä syövät joka yö satoja tonneja erilaisia hyönteisiä.
Lilley toteaa lepakoiden olevan suoraan hyödyksi myös ihmisille, sillä niillä on merkittävä rooli tuholaistorjunnassa:
”Pohjois-Amerikassa lepakoiden kautta saadut ekosysteemipalvelut säästävät maataloudelle arviolta 4.3 miljardia dollaria vuosittain pelkästään hyönteismyrkyissä. Nämä samat palvelut toimivat myös Suomessa maataloudessa sekä metsätaloudessa, jota lepakot tukevat syömällä monia eri metsätuholaisia.”
Poikkeuksellisen pitkäikäinen
Lilley ynnää näillä lentävillä nisäkkäillä olevan sellaisia fysiologisia piirteitä, mitkä ovat erityislaatuisia ja ihmisen kannalta kiinnostavia. Lääketieteen kautta voisimme oppia lepakoilta paljon. Lilley kertoo niiden esimerkiksi olevan kokoonsa nähden erityisen pitkäikäisiä. Vanhin Siperiasta löydetty isoviiksisiippa oli rengastettu poikasena 41 vuotta aiemmin.
Lilley selittää lepakoiden saattavan horrostaa Suomessa jopa yhdeksän kuukautta, kun niiden ravintoa ei ole talvisin saatavissa. Ominaisuuden on arveltu vaikuttavan lepakon pitkään ikään. Niiden terveydestä löytyy myös toinen selvittämisen arvoinen salaisuus:
”Horros saattaa osittain selittää lepakoiden pitkäikäisyyttä, mutta sitä pidetään myös osasyynä lepakoiden kykyyn vastustaa syöpää”, Lilley pohtii.
Lilley uskoo tämän liittyvän juuri horrostamisesta ja vaihtolämpöisyydestä johtuviin metaboliatason muutoksiin, jotka saattavat hillitä kasvaimien syntyä. Lepakoiden on myös epäilty elävän symbioosissa sellaisten virusten kanssa, jotka osaltaan hillitsevät niiden kasvua.
Lähteet:
Tuoreimmat
-
Kahvin korkeasta markkinahinnasta huolimatta lounaskahvi on opiskelijoille edullinen
-
Käytettynä ostaminen kertoo tiedostavasta kuluttajasta
-
Tutka seurasi valokuvaajan työtä Suomen Joutsenen takilaremontin aikana
-
Kehittynyt teknologia ei ole rantautunut salibandyyn – miesten pääsarjassa asia on monesti resurssikysymys
-
”Kyllä mä osaan ja pärjään” – Iina Gröhn löysi Wellnessmalli-kisamatkalta uudenlaisen itsevarmuuden
-
Turkulainen Tapio Vainisto on rakentanut viuluja käsin yli 40 vuotta
-
Minkälaisia asioita aikuiset olisivat halunneet, että heidän lapsuudenkodeissaan olisi käsitelty?
-
Krapulaton kulttuuri on nousemassa
-
Sijaiskotitoiminta auttaa kodittomia kissoja tottumaan ihmisiin – ”On ihanaa, kun ne pääsevät omiin koteihin”
-
Iris Laineste toteutti unelmansa – Kissakahvila Mirri tuo kissojen rauhan keskelle Turun keskustaa