Ennakkoluulot dragia kohtaan vähenemässä

Peruukit päähän ja korkokengät kopisemaan! Monen suomalaisen käsitys dragista on, että mies vetää mekon päälle ja esittää lavalla tunnettuja naisartisteja Kaija Koosta Paula Koivuniemeen. Tiia Forsströmin Sinivalkoisissa höyhenissä -kirjassa tätä kutsutaan ”pikkujouludragiksi” ja se on selkeästi suurelle osalle suomalaisista näkyvin osa dragkulttuurista. Drag on kuitenkin paljon muutakin kuin vain lip syncia ja näyttäviä meikkejä. Suomalainen drag-skene on kulkenut pitkän matkan tullakseen siihen, mitä se on vuoden 2021 Suomessa.

”90-luvulla drag oli käsitteenä täysin vieras ja dragshown tekemistä pidettiin perverssinä ja likaisena “transuiluna”, joka oli homojen hommaa. Kun olin lavalla, minua heiteltiin baarijakkaroilla ja tuopeilla. Vielä 2000-luvulle tultaessakin minua haukuttiin ja keikkoja oli vaikea saada. Tämän päivän nuorilla drageilla ei välttämättä ole aavistustakaan tästä kaikesta, sillä tänä päivänä on selvää, että kaikkea pitää suvaita. Tietenkään käytännössä asia ei ole vielä ihan näin ja vaikka suvaitsevaisuuden rajat ovat avautuneet, vastustusta on edelleen olemassa”, dragtaiteilija Mika Tepsa kertoo.

Pikkutuhmasta viihteestä televisioon

Asenteiden ja perinteisten sukupuoliroolien muuttuessa ovat myös stereotypiat ja ennakkoluulot dragia kohtaan vähentyneet. Vielä 2000-luvun alussa drag-skene oli valtakunnallisesti pientä ja keskittyi vähemmistökulttuurien paikkoihin, muistelee dragtaiteilija ja tohtorikoulutettava Antti Taipale. Kun dragia oli mahdollista tuoda myös isommille näyttämöille, sitä ei enää ajateltu vain kapakoiden pikkutuhmana viihteenä tai sateenkaariravintoloiden ohjelmanumerona.

”Meille drageille on ollut helpottavaa, kun tietynlaiset sukupuoliroolit ovat menettäneet merkitystään viime vuosina. Ihmiset näkevät asioita avoimemmin. Sekin auttoi, kun drag nostettiin viihteenmuodoksi, jota näkyy myös televisiossa”, Tepsa sanoo.

Erityisesti amerikkalainen televisiosarja RuPaul´s Drag Race, jossa etsitään Amerikan seuraavaa huippudragqueenia, on noussut suosioon myös Suomessa. Etenkin suomalaiset nuoret ymmärtävät jo paremmin dragia taiteena.

”Jos puhutaan pääkaupunkiseudun ulkopuolisista maakunnista tai vanhemmasta väestöstä, voi olla, että heillä ei ole vielä mitään käsitystä dragista tai esimerkiksi sukupuolen moninaisuudesta”, Taipale toteaa.

Toisaalta vanhempaa väestöä on saattanut houkutella dragin pariin esimerkiksi Drag Leidit Lavalla -kiertue, jossa myös Taipale ja Tepsa olivat mukana. Drag Leidit Lavalla -kiertueella Taipale, Tepsa, Aarni Mikkola ja Niko-Pekka Mäkinen herättivät henkiin vuoden 2000 Leidit lavalla -shown, jonka päätähtinä olivat Lea Laven, Katri Helena, Marion Rung ja Paula Koivuniemi.

”Vastaanotto oli käsittämättömän hieno. Yleisöä oli teini-ikäisistä 80-vuotiaisiin. Esimerkiksi vanhempi yleisö saattoi tulla katsomaan esitystä siksi, että he olivat varmaan nähneet 20 vuotta sitten Leidit lavalla -konserttikiertueen, kun taas nuoremmat tulivat ehkä vähän tämän Drag Race-boomin perässä”, Tepsa sanoo.

Drag valloittaa myös teatterit

Tällä hetkellä Tampereen Työväen Teatterissa esitetään drag-musikaali Kinky Bootsia, joka on osaltaan tuonut isompaa massaa dragin pariin. Musikaalia on aiemmin esitetty myös Helsingin Kaupunginteatterissa. Drag on ilmiönä päässyt hämyisistä kapakoista Suomen suurimpien teatterien lavoille, mutta tästä huolimatta molemmissa teattereissa pääosa Lolan esittäjäksi otettiin laulaja-näyttelijä dragtaiteilijan sijaan.

”Isot ilmiöt, kuten Kinky Boots ja RuPaul´s Drag Race ovat tietysti hienoja juttuja, jotka ovat avanneet dragia isolle yleisölle. Mutta urauurtavat tekijät, jotka ovat tehneet jo 90-luvulta töitä suomalaisen dragin eteen ovat suurella pohjatyöllään mahdollistaneet sen, että drag on valloittanut myös teatterit”, Taipale muistuttaa.

Tämä on ensimmäinen osa juttusarjaa, joka käsittelee suomalaista dragkulttuuria.