Varanäyttelijät ovat esityksen turva, mutta he jäävät vähemmälle huomiolle 

Vuonna 2020 Tampereen työväen teatterissa näyttelijä, musikaaliartisti Riikka Riikoselle ”napsahti nakki”. Hän esiintyi Kinky Boots -musikaalissa varanäyttelijänä Nicolan roolissa. Tieto illan esiintymisestä tuli saman päivän aamuna. Riikonen kertoo olleensa tuona päivänä erittäin stressaantunut. 

”Koen työtehtäväni haastavaksi, koska olen kova jännittämään. Jos saisin valita niin en haluaisi joutua hyppäämään varanäyttelijän rooliin yhtäkkiä”, Riikonen kertoo.  

Suurissa teatterituotannoissa on käytössä understudy-järjestelmä eli varanäyttelijät. Varanäyttelijät ovat mukana esityksessä omassa roolissaan, mutta opettelevat myös toisen roolin esimerkiksi sairastumisten varalta, jottei esitystä jouduta perumaan. Turun kaupunginteatterin Seili-musikaalissa Riikka Riikonen tekee oman roolinsa hoitajana ja on Sonja Pajunojan esittämän pääroolin Sofian varanäyttelijä. 

Varanäyttelijän työ on hyvin itsenäistä ja vaatii vaivannäköä työajan ulkopuolella. Harjoituskaudella aika menee oman roolin opetteluun ja sivussa pitää harjoitella varanäyttelijän roolia. Freelancerina työskentelevä Riikonen kertoo, ettei varanäyttelijöiden työhön tule teatterilta raameja. Varanäyttelijöille varatut harjoitukset tai harjoitusaika riippuu teatterista ja ohjaajasta. 

Useamman roolin opettelu tulee näkyä palkassa

Riikoselle maksetaan kuukausittaista korvausta toisen opeteltavan roolin ylläpidosta. Kuitenkaan aina ylläpitokorvausta ei saa, ja palkka vaihtelee teatterin mukaan. Riikonen pitää roolia yllä näytöskaudella katsomalla esitystallenteita ja käymällä esityksen läpi niin kuin olisi oikeasti lavalla. Varanäyttelijän tulee hoitaa työnsä niin, ettei yleisö huomaa vähäistä harjoittelua. Hän kokee varanäyttelijän työn olevan alipalkattu. 

”Koen, että teatterit helposti aliarvioivat työtuntien määrää. Näyttelijät jatkavat roolien opettelua yli työtuntien, koska kukaan ei halua nolata itseään tai tuottaa pettymystä työryhmälle”, Riikonen avaa.

Hän arvelee, että kun näyttelijät tekevät palkatonta ylityötä ja osaavat roolinsa, se pitää yllä mielikuvaa, että työtunnit riittävät. Riikonen uskoo kuitenkin, että ymmärrys varanäyttelijöiden työstä on kasvamassa.  

Varanäyttelijät ansaitsevat parempaa näkyvyyttä

Riikosen mielestä varanäyttelijäjärjestelmä vaatii työstämistä. Varanäyttelijän työ on paljon työläämpi kuin yhden roolin esittäminen. Varanäyttelijän työ ei ole toiseksi jäämistä, vaan usein merkki siitä, että näyttelijään ja hänen osaamiseensa luotetaan.  

”Suomessa ei ole varanäyttelijöille selkeää harjoitusjärjestelmää, ja työssä voi jäädä yksin.” 

Varanäyttelijöiden työ vaatii erilaista osaamista verrattuna yhden roolin opetteluun. Riikonen toivoo teattereilta enemmän ylpeyttä varanäyttelijöiden työstä ja rohkeutta seistä heidän takanaan. Hän haluaisi yleisön saavan mahdollisuuden kiinnostua varanäyttelijöistä ja siitä, mitä he voivat esitykselle ja roolille tarjota. 

”Vaatii todella paljon mennä satojen ihmisten eteen yrittäen luoda yhtä täyspainoisen roolin, kuin se ihminen, joka on saanut alusta asti luoda ja harjoitella roolia.”