Palo lajiin nousee yhdessä riman kanssa

Juttusarjassa käsitellään urheilun huippulupausten matkaa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen yksittäisten tunnetilojen ja luonteenpiirteiden kautta. Osa 3/4

[metaslider id=20242]

Wilma Murto on jo 17-vuotiaana Suomen parhaita seiväshyppääjiä. Riman ylittäminen yhä korkeammalta houkutteli Murron lajin pariin ja ajaa edelleen yhä kovempiin suorituksiin ja kilpailuihin.

Wilma Murto oli neljävuotias aloittaessaan yleisurheilun harrastamisen. Yhdeksänvuotiaana hän aloitti seiväshypyn, mutta alkuvaiheessa se ei kuulunut kuusjokelaisen tytön lempilajeihin. Itse asiassa ensimmäisen vuoden ajan seiväshyppy ei ollut aina edes kovin mukavaa. Useaa lajia harrastaneelle Murrolle muut yleisurheilulajit tuntuivat mielekkäämmiltä ja tärkeämmiltä.

”Ajan myötä jäin koukkuun. Aika pahastikin”, Murto hymähtää.

Salon Vilpasta edustava Murto kävi seiväskouluissa pari vuotta, joiden aikana laji tuli omaksi.

”Aluksi tulee tosi nopeasti kehitystä. Aina piti päästä vähän ylemmäs. Pääsin Jarnon (valmentaja Koivunen) ryhmiin ja pikkuhiljaa porukka pieneni. Lopulta meitä oli enää pieni tyttöporukka hyppäämässä. Se oli älyttömän kivaa, eikä ollut enää haluakaan lopettaa”.

Murron siis koukutti seiväshypyn pariin sama asia, joka työntää häntä edelleen uralla eteenpäin: olotila, joka tulee onnistuneista suorituksista.

Kovasta ylityksestä tulee tyhjä olo

Onnistuneita suorituksia nuorelle seiväshyppääjälle on myös tullut. Heti uran ensimmäisistä vuosista lähtien Murto on kuulunut seiväshypyssä oman ikäryhmänsä kärkipäähän Suomessa. Siitä kertovat muun muassa lukuisat eri ikäryhmien Suomen ennätykset.

Vasta viime kesänä Murrolle alkoi konkretisoitua, että hänellä on mahdollisuudet nousta tulevaisuudessa jopa maailman huipulle. Ajatus huipulle pääsemisestäkin tuli onnistuneen suorituksen jälkeen.

”Se oli silloin, kun hyppäsin ensimmäistä kertaa neljä metriä ja pääsin 19-vuotiaiden MM-kisoihin. Ajattelin, että ’hetkonen, tuonne ei ihan kaikki pääse’. Aikaisemminkin oon tietty halunnut mennä huipulle, mutta tuolloin vasta tajusin sen, että on oikeasti mahdollisuudet”, Murto sanoo.

Tulos 405 senttiä viime heinäkuussa Saksan Mannheimissa hypätyissä kilpailuissa paransi Murron ennätystä 20 sentillä. Murto ylitti uuden ennätyslukeman 405:n vasta kolmannella, viimeisellä yrityksellä, kuten oli ylittänyt myös kaksi edellistä korkeutta kilpailun aikana.

”Olin mä aika ylpeä silloin. Mä en edes tajunnut, että pääsin sen. Olin koko kesän jahdannut sitä rajaa, ja se oli viimeinen mahdollinen päivä. Oli kauhea kaatosade ja ajattelin, että ei tästä tule yhtään mitään. Sitten se meni.”

Puheliaan Murron on vaikea kuvailla tunnetta, joka tulee, kun pääsee korkealle asetetun riman yli. Ennen patjalle laskeutumista tulee Murron mukaan huudettua aika kovaa.

”Siinä purkautuu ihan älytön määrä onnea. Jos on sellainen tilanne, ettei oikein itsekään tajua sitä – eli jos ennen kisaa on asettanut tavoitteen ja menee vielä sitäkin korkeammalta yli – tulee aika tyhjä olo. Sellainen ’ai, tämäkin meni, mitä ihmettä!’ Se on vaikeasti kuvailtava tunne. Sen tunteen takia tätä ehkä moni tekeekin.”

Roima ennätysparannus oli kuitenkin vasta alkusoittoa. Tämän vuoden tammikuun viimeisenä päivänä muutaman sadan metrin päässä kotioveltaan Murto hyppäsi Turun Kupittaan urheiluhallissa tuloksen 431 senttiä. Tulos nosti nykyisin Turussa asuvan urheilijan Suomen kaikkien aikojen hallitilaston toiseksi.

”Se oli kummallinen päivä. Oli oikeastaan tosi kivakin, kun se tuli täällä. Pääsi nopeasti kotiin rauhoittumaan. Siitä se sitten lähti. Hups”, Murto naurahtaa.

Siitä se tosiaan lähti. Kerätyn itseluottamuksen turvin ennätys parani vajaan kuukauden päästä vielä yhdeksällä sentillä. Uusi ennätyslukema 440 ylittyi Tampereen SM-hallikilpailuissa. Tulos oli niin 17-, 19- kuin 22-vuotiaidenkin Suomen ennätys hallissa.

”Olin sinä päivänä miettinyt, että jos mä joku päivä hyppään 440, niin mä hyppään sen tänään. Kisa lähti kankeasti ja tuntui tosi huonolta. Koko kisan ajan jalat tuntui painavilta, eikä teknisesti hypyt olleet hirveän hyviä. Sit mä pääsin yli 435:n, vaikka hyppy ei teknisesti ollut mitenkään hirveän hyvä. Sitten rima nousi sinne 440:een. Mä en oikeestaan edes muista mitään enää sen jälkeen.”

Ylitys huippukorkeudesta tuli ensimmäisellä yrittämällä.

”Mä en edes ollut asennoitunut, että se voisi mennä ekalla, koska yleensä tollaset korkeudet menee vasta myöhemmin. Se oli ihan erilainen hyppy, mitä olin hypännyt. Se oli teknisesti paljon parempi hyppy, siinä jäi ilmaakin väliin. Lataus meni aika lailla siihen, eikä seuraavista korkeuksista tullut oikein kunnon yrityksiäkään.”

[metaslider id=20229]

Vasta jälkikäteen hyppääjä tajusi, kuinka hyvä tulos oli.

”Kisan jälkeen tuli ihan eri tavalla huomiota, oli lehdissä paljon juttua ja tv:ssä haastatteluja. Silloin sen tajusi, kun mä seuraavana päivänä katsoin sen kisalähetyksen. Selostajat puhuivat jostain ’maagisesta Suomen ennätyksestä’, ja mä mietin, että ’hetkonen, mitähän tässä oikein tapahtui’,” Murto hymyilee.

Tuloksesta erittäin ylpeä Murto laskee kilpailun uransa kovimmaksi saavutukseksi tähän mennessä. Tulos takasi paikan Prahassa pidettyihin aikuisten EM-hallikilpailuihin, jotka nuori hyppääjä joutui kuitenkin kuumeen takia jättämään väliin. 440:n ylittäminen on muuttanut Murron mukaan hänen elämänsä.

”Tampereen kisan jälkeen oon itsekin ajatellut ihan eri tavalla koko tätä juttua. Mulle tulee paljon enemmän pyyntöjä eri paikkoihin. Se tavallaan on avannut uusia ovia. Nytkin lähden Rioon valmistautuvien urheilijoiden leirille, mikä tuntuu aika hassulta. Että joku näkee mut sellaisena, joka valmistautuu olympialaisiin”.

”En mä tyydy tähän”

Rio, Brasilia. Paikka, jossa pidetään vuoden 2016 kesäolympialaiset. Naisten seiväshypyn kisaraja on 450 eli kymmenen senttiä parempi kuin Murron ennätys. Raja ei kuitenkaan ole missään nimessä mahdoton. Hyviä yrityksiä korkeudesta tuli esimerkiksi elokuun alussa Kuortaneen Eliittikisoissa, joka jäi myös Murron kesän viimeiseksi kilpailuksi nilkkavamman takia.

”Rio on mulle sellainen, että mähän sinne menen. Kun vain tämän vamman saa alta pois ja pääsee taas tekemisen makuun, niin sitä kohti tässä treenaan. Ei se ole ensi kesän päätavoite, mutta iso tavoite.”

Kesän päätavoite on nuorten MM-kisat Venäjällä, sillä sieltä on mahdollisuus hakea mitali kaulaan. Mahdollisuus edustaa Suomea olympialaisissa on kuitenkin tämän vuoden huipputulosten jälkeen alkanut kuulostaa mahdolliselta ja houkuttelevalta.

”Olympialaiset eivät ihan hirveän isoa kehitystä kesästä vaadi. Totta kai pitää kunnossa olla, mutta kyllä mä olen asennoitunut niin, että se raja menee.”

Uran tärkeimpiä kilpailuja ei kuitenkaan Murron osalta kisailla vielä ensi vuonna. Niiden aika tulee vasta vuosien päästä. Murron tavoitteet ovatkin uralla kunnianhimoiset mutta selvät.

”Ihan se terävin kärki. Jos kaikki menee hyvin, haluan hypätä viisi metriä ja voittaa MM-kultaa tai olympiakultaa. Se vaatii paljon töitä ja vähän tuuriakin, mutta tällä hetkellä tuntuu, ettei ole mitään, mikä sen estäisi. Mä en halua ajatella, ettei mulla ole rahkeita olympiamitaliin, vaan ihan niin korkealla on tavoitteet kuin mahdollista.”

Maailmassa on historian aikana ylittänyt viiteen metriin asetetun riman kaksi naista, Venäjän Jelena Isinbajeva ja Yhdysvaltain Jennifer Suhr.

”En mä tyydy tähän, missä oon, vaan pyrin eteenpäin. En mä ajattele, että olisin jo tosi hyvä. Ajattelen, että tämän ja tämän vois tehdä vähän paremmin. En oo koskaan tyytyväinen.”

Seuraavassa juttusarjan osassa urheilupsykologi kertoo urheilupsykologian merkityksestä nuorelle urheilijalle sekä siitä, mitkä ovat nuorelle urheilijalle tärkeimpiä henkisiä ominaisuuksia.

Juttusarjan edelliset osat:

Osa 1/4
Osa 2/4