Tiina kärsi pitkään päihdeongelmista, mutta neuropsykiatrinen diagnoosi toi helpotuksen – riippuvuus on muuta väestöä yleisempää nepsy-ihmisillä

“Mut hyväksyttiin paremmin, kun olin ottanut jotain”, sanoo Tiina.

Hän sai diagnoosin neuropsykiatrisiin haasteisiin vasta aikuisuuden kynnyksellä. Tiinan nimi on muutettu aiheen arkaluonteisuuden vuoksi.

Päihderiippuuvuus alkoi jo 13-vuotiaana pari vuotta vanhemman poikaystävän kanssa. Tiina päätyi kokeilemaan paljon erilaisia päihteitä kuten ekstaasia, bentsoja ja alkoholia. Katkolla hän on ollut alkoholin ja bentsojen takia.

“Päihteiden käyttäjien joukosta sain kavereita, jotka ymmärsivät haasteitani. Osasin olla sosiaalisempi ja normaalimpi päihtyneenä. Kuuluin kerrankin porukkaan”, Tiina sanoo.

Päihdehäiriöitä kehittyy nepsyille eli henkilöille, joilla on neuropsykiatrisia häiriöitä useammin kuin muulle väestölle, sanoo A-Klinikka Oy:n lääketieteellinen johtaja Ulriika Sundell.

A-Klinikka Oy tuottaa päihde- ja mielenterveyspalveluita ja potilaina on Sundellin mukaan paljon ihmisiä, joilla on todettu nepsy-piirteitä. Nepsy-häiriöihin kuuluu esimerkiksi ADHD, Touretten oireyhtymä ja autismikirjon häiriöt.

Joidenkin tutkimusten mukaan joka neljännellä päihdehäiriöisellä on ADHD.

Sundell kertoo, että nepsyjen suuremman riippuvuusalttiuden taustalla on heidän neurobiologisen poikkeavuutensa lisäksi nepsyjen kokemukset siitä, että he olisivat vääränlaisia eivätkä sovi yhteiskuntaan omana itsenään.

”Diagnoosi on tärkeä siinä mielessä, että ei kokisi olevansa huono tai väärä, vaan saa selityksen niille asioille”, Sundell sanoo.

Sundell tietää mistä puhuu monesta syystä. Lääketieteellisellä johtajalla on itsellään ADHD.

“Nepsy-piirteet tunnistetaan naisilla huonommin, johtuen naisten kyvystä piilottaa ja kompensoida tyypillisestä poikkeavaa käytöstä. Oma ADHD:ni jäi muilta huomaamatta niin pitkään, kunnes aikuisiällä osasin itse diagnosoida itseni.”

Ongelma ihmisessä vai yhteiskunnassa?

Sundellin näkemyksen mukaan nyky-yhteiskunnassa normaalin ihmisen muotti on varsin kapea, eikä esimerkiksi kouluissa oteta tarpeeksi huomioon erilaisia oppimistapoja.

Hän painottaa, että nepsyille tyypillisiä piirteitä ovat korostunut luovuus ja kekseliäisyys, jotka kautta aikojen ovat olleet isoja voimavaroja yhteiskunnassa.

“Nykyään ympäristömme on sellainen, että piirteet, jotka ovat aina olleet ihmisyhteisöjen kannalta kriittisen tärkeitä, tekevätkin meistä sairaita.”

Tiina sanoo kokeneensa lapsena rajua koulukiusaamista. Opettajat eivät ymmärtäneet, miksi Tiina ei sopeutunut kouluympäristöön. Kun Tiinan opiskelusta ei tullut mitään, hänelle suututtiin.

Kun nepsy-lapset eivät saa tietoa omasta erilaisuudestaan, eivätkä tarvitsemaansa tukea, heidän itseluottamuksensa laskee. Sundell uskoo, että tämäkin tekijä on nepsyjen päihdehäiriöiden yleisyyden takana.

“Ahdistuneisuuden ja ulkopuolisuuden tunteen kautta helposti myös päihteet tulevat mukaan kuvioon”, Sundell sanoo.

Tiina sai diagnoosin nepsy-haasteisiinsa vasta 17-vuotiaana ja se oli tie itsensä hyväksymiseen. Diagnoosin myötä Tiina sai terapiaa, tukea koulussa ja ymmärrystä. Nyt Tiina on 20 ja raitistunut.

Sundellin mukaan myös diagnoosin saamisen jälkeen voi olla vaikea saada oikeanlaista apua.

“Diagnoosi on tietyllä tapaa helpotus ja se voi tuoda selkeyttää, mutta se ei yksinään riitä. Apua ja tukitoimia tulisi tarjota jo diagnoosia odottaessa ja viimeistään, kun diagnoosi on saatu.”